Kevät keikkuen tulevi

Viime päivien vaihtuvat säätilat tuovat pyytämättä mieleen tuon kaikille tutun vanhan suomalaisen sananparren. Totuin  kuulemaan sanonnan  jo niin pienenä, ettei mieleeni  yhtään  tullut kysymys, mikä tässä kevääntulossa  keikkuu. Vasta muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran ajattelin sanonnan sisältöä. Kai sillä lähinnä  tarkoitetaan  tämmöistä ilmojen äkkinäistä vaihtelua: on aurinkoista  ja keväistä ja sitten taas tupsahtaa talvinen tuisku, joka hetkeksi hautaa sekä uskaliaat kukkien  nuput, että ihmisten keväisen mielentilan. Keikahdetaan takaisin talveen. Mutta pian seuraa taas korjaava  keikahdus, kun auringon lämpö ja lounaiset ilmavirrat tuovat uuden kevään kuin taikurin sauvan heilautuksella.Luin myös jostain semmoisen selityksen, että sanonta olisi ajalta, jolloin oli vielä tavallista köyhimpien ihmisten joutua  kevään korvalla kokemaan nälkää. Kun kaikki vilja ja peruna laareista oli loppunut, lehmä ehtynyt, nälkä sai ihmiset lähtemään kerjuulle horjuvina ja "keikkuen" jaksamisen äärirajoilla . Tuntuu kammottavalta selitykseltä. En halua ajatella sellaista taustaa tälle sanonnalle. 

Kohta kukkivat narsissit ja muut,  piirros hiirellä

Tämä omituinen  sananparsi, kaukaa lapsuudesta  tuttu, kuuluu siihen valtavaan yhteiseen perintöön, jonka ainakin minun ikäiseni lapset ovat vanhemmiltaan saaneet. Meitä on tavallaan  kasvatettu sananparsien viisauksilla. Se ei varmaan ollut  tietoista ja harkittua viisauden siirtoyritystä. Se oli yksinkertaisesti jokapäiväiseen elämään ja puhetapaan kuuluva piirre 1950-luvun suomalaisissa perheissä. Ainakin omassa perheessäni. 

Kun äitini oli uupunut, eikä askareet oikein sujuneet, hän voi valittaa, että pää on sekava kuin Haminan kaupunki . Jonakin päivänä koko koti oli sekaisin kuin Saksaan lähdössä. Usein äitini oli niin kiireinen, että  piti ohjeena sekä itselleen, että myös meille muille: Vie mennesäs, tuo tullesas, tee ollesas.Kas  sillä lailla ehtii enemmän. Ja sitten vaan tuumasta toimeen.  Mutta jos jokin meni pieleen, oli hyvä todeta, että tekevälle sattuu. Kun on sama pää kesät talvet, niin vahinkoja sattuu.
 Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Minä olisin mieluusti halunnut uskoa, että tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Mutta äiti sanoi, että työ tekijäänsä kiittää, mutta tyhmyydestä sakotetaan. Ja että tyhjästä on sitten paha nyhjäistä. Eikä luoja laiskoja elätä. Makaavan kissan suuhun ei hiiret juokse. Vaan aikainen lintu madon nappaa.

Kun nuorena tyttönä haikailin jotain kaunista vaatetta saadakseni, sain kuulla, että rumat ne on kun vaatteilla koreilee . Hyvä hevonen näkyy huononkin loimen alta. Kauneus on vaan iholla, mutta rumuus menee luihin saakka! Parasta myös oppia heti varhain, että kukin taaplaa tyylillään. Eikä kannata luulla olevansa pualtoist, jos ei ol laitain yhtäkään. Eli on parasta laittaa suu säkkiä myöten . Piti vaan uskoa, että kana on viisaampi kuin muna. Joskus isä loruili niin , että "on niin nätti kuin räkälätti tai niin julma kuin juustonkulma ja niin hullu kuin pullosta tullu tai niin hassu, kuin kissantassu". 

"Pää täynnä nuoruuden unelmia"   piirros hiirellä

Minulle opetettiin myös, että jonka jalka kapsaa, sen suu napsaa. Niin makaa kuin petaa. Parempi on pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Sain kuulla, että  laiskalla on kiire lauantaina, ja että laiskakin virkoo, kun on kotiinlähdön aika.  Hyvä muistaa myös, että ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Kyllä sokeakin kana jyvän löytää ja että vähäkin on tyhjää parempi! 

Koulunkäyntiin sain neuvoja. Minkä ilotta oppii, sen  surutta unohtaa. Kertaus on opintojen äiti.  Jos jokin juttu oli epäonnistunut, sanottiin ,että ahkeruus kovankin onnen voittaa ja paistaa se päivä vielä risukasaankin.Jos taas olin onnistunut oikein hyvin, kuulin, että kelle paljon annetaan, siltä paljon vaaditaan. Mutta varotettiin myös, että ylpeys käy lankeemuksen edellä ja että omakehu haisee!

Joskus jollekin kävi niin huonosti, että asiat levisivät kuin Jokisen eväät. Joku taas tulkitsi asioita  niin, että luki kuin Piru raamattua. Mutta minkäs voi: jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammentaa. Ja voi käydä niinkuin Jämsän äijälle, joka jäi taivaasta tai  jäi niinkuin nalli kalliolle. Mitä en kyllä yhtään ymmärrä, siis  mikä nalli ja  miten siinä niin kävi! Mutta kyllä Jumala hullut hoitaa. Mikä ei tapa, se vahvistaa. Aina on hyvä muistaa, että  kyllä hätä keinot keksii, kyllä Siperia opettaa.  Ja niinhän se on, että kun merellä vahinko sattuu, niin kaikki ovat  maalla viisaita.
Kun taas Venäjän karhu on alkanut murista  naapurissa, rohkeat sanovat, että ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi . Mutta on hyvä muistaa, että paha saa aina palkkansa .Sillä mikäs pahan tappaisi, jos ei paha itse. Pienellä miehellä on isot puheet.Paha kello kauas kuuluu. 

Koetan muistaa myös, että se härjistä puhuu, joka härjillä ajaa.   Rohkea rokan  syö ja on syytä tarttua härkää sarvista ja muistaa, että mikä on ollutta , se on mennyttä . Se ei pelaa, joka pelkää . Sitä saa, mitä tilaa.
Tilaan siis  roppakaupalla onnea, hyvää mieltä ja taitoa oppia elämään rajoitusteni mukaan, olemaan paras mahdollinen minä ja tuleva MUMMU. Kevättä rinnassa.
Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään.Huh huh.