Monet ikäiseni kertovat, kuinka voimallisesti heihin vaikuttivat James Dean, Paul Anka, Elvis Presley, puhumattakaan Beatles-hysteriasta tai halusta olla kuin Marilyn tai Audrey Hepburn . Ymmärrän olleeni jotenkin liian laimea tunteissani, viallinen, kun en ole kokenut sellaisia järisyttäviä ja elähdyttäviä onnen ja kaipauksen hetkiä, en etärakkautta tai halua olla samanlainen kuin tuo joku ihana "saavuttamaton" .En kerännyt kuvia, en kuunnellut kerta toisensa perään jotain ihanaa hittiä, en pukeutunut tai kammannut itseäni idolin muottiin. Voi minua, miksi en osannut haaveilla suuria unelmia. Mikä minua sitoi, miksi minulle riitti oma vähäinen itseni? Olinko niin omahyväinen ja itseriittoinen?
Niimpä olenkin ilahtunut, kun nyt mummoikäisenä huomaan oppineeni kyvyn ihastua henkilöihin, jotka media tuo tutuiksi. Voisiko minustakin vielä tulla innostunut fani? Merkkejä on havaittavissa. Huomaan ajattelevani näitä ihastuksen kohteitani vielä pitkään sen jälkeen, kun olen nähnyt heidät televisiossa tai lukenut heistä lehdiss. Johtunee tavastani elää nykyään hyvin pienimuotoista ja paikoillaan pysyvää elämää, jossa tuttavapiirini ja henkilögalleriani on pienempi kuin menneinä vuosikymmeninä.
Kun olin synnyttämässä poikaani, viereiseen sänkyyn osui itseäni huomattavasti nuorempi äiti, joka oli synnyttämässä jo neljättä lastaan. Hän hämmästytti minut paitsi suurella lapsiluvullaan myös muutamilla lausahduksillaan. "Vaan tuo Silvia on kyllä niin ihana ihminen. Että mie hänestä tykkään." Olin hetken aikaa ymmälläni kenestä nyt puhuttiin. Tai: "Katri on aina niin nätisti vaatetettu, mie ihhailen häntä , se on miusta niin mukava ja niin lämmin ihminen."
Tajusin, että hänen lähimmät naisystävänsä olivat Ruotsin kuningatar Silvia ja laulaja Katri-Helena. Molemmat saivat hänet tuntemaan hyvää oloa, naisten välistä ystävyyttä ja auttoivat paremmin jaksamaan lasten hälinän, imetyksen vaivalloisuuden ja loputtomat pyykkivuoret. Yksikään todellinen, kävelevä ihminen ei käynyt häntä tervehtimässä noina muutamana päivänä synnytyksen jälkeen. Onneksi olivat nämä idolit, faniystävät. Kiitos Katri ja kiitos Silvia, todella tarpeelliset etäystävät.Tietämättänne hoiditte tärkeätä sarkaa tämän nuoren suurperheen äidin elämässä keskellä maaseudun usein varmaan yksinäistä , mutta loputtoman työntäyteistä arkipäivää. Tarjositte samastumiskohteen ja turvallisen pikku pakoretken omaan kauniimpaan ja ruusuisempaan elämäänne.
No kuka tai ketkä nyt sitten ovat lopultakin kiilanneet lähelle minun sydäntäni median kautta. Kenestä haluan tehdä fanitukseni kohteen? Olenko vihdoinkin ymmärtänyt Cheekin karisman? Onko Jari Sillanpää sittenkin onnistunut sulattamaan kylmän sydämeni?Haluaisinko päästä selfie-kuvaan uljaan uuden pääministerimme kanssa? Ei tosiaankaan. Heidän charminsa jättää minut kylmäksi .
Ykkösidolini on Meeri Koutaniemi, nuori suomalainen valokuvaaja-toimittaja. Ensimmäisen kerran hän sai tunteeni liikkeelle jo ilmestymällä pari vuotta sitten Itsenäisyyspäivänä Presidentinlinnaan niin sykähdyttävän kauniina, tyynenä , eksoottisena kukkana.En tiennyt hänestä mitään. Kuka on tämä erilainen kaunotar, josta säteilee merkillinen tenhovoima ruudun tälle puolelle, kyselin itseltäni. Olin kertakaikkian lumoutunut hänen kauneudestaan ja erilaisesta, vahvasta karismastaan tuossa lähes samanlaisiksi kloonattujen tyhjiltä kuorilta näyttävien julkkisten pönötysjuhlajonossa. Mitään en hänestä vielä tiennyt mutta jo ulkonäkö ja olemus ja vaatetus kertoivat viestiä jostain muustakin sisällöstä.
Sitten vähitellen tutustun hänen kuvajournalismiinsa, ajatuksiinsa, rohkeuteensa, haluunsa vaikuttaa ja parantaa naisten asemaa Afrikassa. Järkytyn tyttöjen ympärileikkauksesta kertovasta kuvajournalismista.Luin hänen saamistaan palkinnoista ympäri maailman. Näin lisää hänestä kertovia ohjelmia, kuulin hänen punnitun rauhallisen tapansa ilmaista ajatuksiaan. Näin hänet ympäristössään Brasiliassa , työssään ja arjessaan, rannalla ja partnerinsa seurassa.Ja ensivaikutelmani vain vahvistui: uskomattoman kaunis, mutta myös lahjakas, konstailemattoman ja tinkimättömän aidon oloinen nuori nainen. Miten Suomessa, jossain Kainuussa, on voinut kasvaa tällainen eksoottinen kukka, jonka ikään nähden poikkeuksellisen kypsät ajatukset hämmentävät. Ja niin minä nuorruin ja minusta tuli teini-ikäinen fani.Olen löytänyt idolin, jota seurata. Unohdan ikäni ja ulkonäköni ja vaivani ja haluan olla samanlainen upea nuori nainen , jolla on edessään suuri tulevaisuus ja tehtävä .
Eilisiltana katselin ja kuuntelin häntä kuin lumottuna telkkuni ääressä ja tajusin, että olen suorastaan rakastunut tähän nuoreen ihmiseen. Hänen säteilynsä ja karismansa välittyi ruudusta niin vaikuttavana, että tässänyt suitsutan hänen upeuttaan. Tunnen, että tulen onnelliseksi pelkästään jo siitä, että voin seurata miten Meeri Koutaniemen elämä ja työt kehittyvät.Uskon ja toivon, että hänen tapaisensa nuoret ihmiset vähitellen muuttavat maailmaa parempaan suuntaan kaikkien hädässä ja vaikeuksissa olevien ihmisten kohdalla.Kuva voi puhua voimallisemmin kuin ontot sanat. Hänen ottamansa kuvat ja hänen oma elämänsä ja koko olemuksensa herättävät minussa toivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Vanha nainen fanittaa tässä nyt estoitta, eläytyy ja samaistuu nuoruuteen, kauneuteen, rohkeuteen.Mitä kaikkea mahdankaan kokea tällä uudella matkallani ja uudella olemuksellani?
Olen osana jossain muussakin kuin omassa pikkuelämänpiirissäni.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti