Joskus on kumminkin tullut mieleeni ajatella, onko jotain, mikä olisi paremmin kuin nuorempana, olisiko syytä olla tyytyväinen joihinkin tapahtuneisiin muutoksiin. Olen sitä mieltä, että semmoistakin ajan kulumisesta ja vanhenemisesta löytyy. Esimerkiksi tämä yllättävän ihanalta tuntuva uusi vanhemmuus, mummun osa. Että voi olla hienoa saada tämmöinen uusintakierros: pieni rakas ihminen, jonka kokee niin tutuksi ja omaksi, mutta josta ei tarvitse kantaa huolta ja väsymystä joka ainoana hetkenä. Tiedän olleeni kovin ailahteleva ja joskus suorastaan epäturvallinen äitihahmo huonoimpina päivinäni, vaikka varmaan myös hyvä ja rakastava äiti. Luulen, että mummuna en joudu ponnistelemaan voimieni rajoilla, en ehkä koskaan tilanteeseen, jossa lapsi joutuisi kärsimään mummun neuvottomuudesta tai väsymyksestä. Niin käy joskus kaikille vanhemmille. Uusintakierros tuntuu nyt elämän tarjoamalta palkinnolta.
Tuttavapiirissäni on monia pariskuntia, jotka ovat myös avioliiton uusintakierroksella. Mielestäni heitä kaikkia voi onnitella uusinnan tarjoamasta tyytyväisyydestä.Toki olen lehdistä lukenut ihmisistä, joille ei ole riittänyt yksi eikä vielä toinenkaan uusintakierros tässä asiassa, vaan aina on taivaanrannassa houkuttanut punertava uuden ja isomman onnen rusotus. Kuitenkin useimmat kakkosaviossa olevat tuntemani ihmiset näyttävät oppineen arvostamaan uusintakierrostaan ja kumppaniaan toisella kierroksella jotenkin paremmin kuin ensimmäisellä .
Uusintoja voi elämässä tulla vastaan muitakin. Itse muistan, että toinen opiskelujaksoni tuntui paljon ensimmäistä mielekkäämmältä ja tuloksellisemmalta. Vaikka työmäärä ja -tahti oli vähintäänkin samaa kuin ensimmäisessä opiskelussani, olin kai itse kypsynyt neljän vuoden tauon aikana niin, että kykyni työskennellä oli paljon parempi ja silti koin myös koko homman hauskemmaksi. Minua surettaa nykynuorten patistelu, että heidän pitäisi heti osata ylioppilaskirjoitusten jälkeen valita oikea opinahjo ja -linja, sekä paikan korkeakoulussa saatuaan porhaltaa tuhatta ja sataa aina tutkinnon loppuun suorittamiseen mieluiten etuajassa kuin hituistakaan viivytellen. Kuka voi olla kypsä tuntemaan itseään ja hahmottamaan elämäänsä kovin suoraviivaisesti etenevään uraputkeen. Jos sitten huomaa tehneensä ihan vääriä valintoja , ei välttämättä uuden kierroksen avausta ole tehty kovinkaan helpoksi. Mielestäni niin pitäisi kuitenkin olla.
Joskus uusintakierrokselle päätymisen syy on dramaattinen. Se voi olla vakava sairastuminen, onnettomuus tai joku muu koko siihenastista elämää muuttava koettelemus. Isäni koki tämmöisen muutoksen vain 36 vuotiaana. Sitä äkillistä pysäytystä oli toki edeltänyt jo niin häntä kuin kaikkia suomalaisia koetelleet viisi sodan vuotta. Mutta kun hän sitten oli sodan loputtua palannut tavallisen perheellisen miehen arkeen, tulikin totaalinen äkkipysähdys ja koko silloisen elämän muutos hänelle ja meille koko perheelle massiivisen aivohalvauksen muodossa. Eräänä tavallisena kesäiltayönä Isän aivoissa ratkesi suuri suoni, joka teki hänestä hetkessä staprosenttisen invalidin koko loppuelämäkseen. Ihmeenä voi pitää sitä, että hän ylipäätään jäi henkiin. Isä koki vuoden kestäneen"poissaolotilan" jälkeen itsensä ensimmäistä kertaa tiedostaessaan varmaan kauhean shokin, mutta jotenkin hän myös koki saaneensa elämälleen uusintakierroksen. Koska olin vain neljävuotias, en voi tietää millaisia oikeasti olivat nuo alkuvaiheet, jolloin häntä yritettiin ihan sanatarkasti pienen pienin edistysaskelin nostaa halvaantuneesta avuttomuuden tilastaan ylös edes jonkunlaiseen omaehtoiseen elämään. Mutta monen monet kerrat kuulin isän sanovan ääni tunteellisesti vavisten, että hän oli saanut uuden tilaisuuden, uusintakierroksen. Tällä hän tarkoitti henkistä muuttumistaan ja elämänarvojensa erilaiseksi kokemista. Hän ajatteli saaneensa ja ansainneensa oppitunnin ja nyt tulleensa paremmaksi ja viisaammaksi ihmiseksi. Hän ei katkeroitunut,vaikka olikin menettänyt terveytensä ja työkykynsä. Rentusta oli tullut järkimies, vaikkakin invalidi ja köyhä.
Samanlaisia uusintakierroksen hyvyydestä kertovia kokemuksia toistelevat ihmiset, jotka ovat kokeneet äkillisen uskoontulon esimerkiksi jossain karismaattisten lahkojen kokouksissa. Tunnen joitakin tämmöisiä ihmisiä, jotka voivat ihan tarkasti ilmoittaa ajankohdan, jolloin saivat kutsun uusintakierrokselle. Voin vain kuunnella, mutten osaa eläytyä semmoiseen. Näen kyllä muutokset heidän elämänsä linjoissa ja käytöksessään. Mielestäni tuommoinen liittyy jotenkin tiettyyn persoonallisuustyyppiin, eikä ole kaikille mahdollinen tapahtumaketju.
Vaikka tässä siis päivä päivältä vanhenen ja rapistun monilta kyvyiltäni, luulen kyllä, ettei kannata olla kovin pessimistinen ja muutoksia pelkäävä. Ehkä muutkin edessä olevat muutokset tarjoavat yhtä miellyttäviä uusintakierroksia tällä elämäksi kutsutulla juoksumatkalla kuin ensin yllätysäidiksi ja nyt isoäidiksi päätyminen. Come what may! -ehkä se on parhaiten minulle sopiva motto.
The future`s not ours to see
what will be,will be.............
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti