Kuten ihmisillä on tapana närkästyä, jos elämäntoveri joutuu arvostelun ja väheksyvien mielipiteitten kohteeksi, minäkin ärsyynnyn aina, kun Hesaria rankasti arvostellaan, epäillään sen motiiveja tai ammattitaitoa, ja asiattomasti ja ilman syytä mollataan. En voi ymmärtää semmoista. Tosin myönnän, etten tiukasti jaksa enkä halua kyttäämällä kytätä Hesarin toimittajien tekemiä virheitä, vääriä painotuksia tiedon välityksessä, punavihersokeutta, elitismin ja pääkaupunkikeskisen elämäntavan kuplan pönkitystä, perivinoutunutta näkökulmaa. Ei minulla semmoiseen aika ja taidot eikä lukeneisuus riitä. On niitäkin, jotka tuntuvat innostuneen juuri tästä. Ja eikö ole niin, että luotettavana pitämänsä puolison taskuja ei turhaan pidä mennä tonkimaan, eikä lukemaan salaisia sähköposteja. Siitä ei seuraa kuin ikävyyksiä.
Lehden lukemisessa minulla, kuten ikäkin jo edellyttää, on piintyneet tapani ja mieltymykseni. Kaikki tapahtuu yleensä saman, hyväksi koetun kaavan mukaan: miten avaan, mitä luen ensimmäiseksi, mitä viimeiseksi, mitä hypin yli vain häthätää silmäillen, mihin juutun pitkäksi ajaksi. Miten jaan lehden osiinsa, että lukeminen jopa sängyssä maaten onnistuu. Tabloidikokoon siirtyminen oli loistava uudistus. Pelkkään nettiversioon en halua siirtyä, sillä vanhanaikaisesti tykkään käsitellä tätä paperista kumppaniani. Mielestäni se on vielä nykyäänkin OIKEAA lehdenlukemista. Siitäkin huolimatta, että on työlästä kantaa lehtipinot roskikseen. Entä mitä sitten, kun pitäisi tehdä paketti, joka tarvitsee toppausta tavaran särkymisen estämiseksi, eikä olisi yhtään vanhaa lehteä. Minulta löytyy ainakin eilinen Hesari. Tarvitsen lehteä myös pitävän ja ilmaisen bioroskispaketin käärimiseen. Olen iloinen, kun voin auttaa naapuria tukulla hesareita hoitokoiranpennun yllättävien siisteysopiskelujen järjestelyssä jne.jne. Hesari palvelee.
Maailma muuttuu, uutiset elävät hetken ja ovat huomenna jo toisia.Tilanteet elävät, painopisteet ja tärkeysjärjestykset uutisissa voivat muuttua yhdessäkin päivässä. Joskus uutiset ovat hyviä, kertovat todellisesta eteenpäinmenosta, antavat uskoa paremmasta tulevaisuudesta. Liian usein saa lukea pelkästään kauhistuttavia asioita. Usein on pakko ärsyyntyä politiikan härskiydestä, rahanvallan mahdista, rikoksista ihmisyyttä kohtaan, nälästä, sairauksista, ihmisten epätasa-arvosta, seksuaalisuuden vinoutumista ja valta-aseman väärinkätöksistä kertovista artikkeleista. Mutta enkö olisi vielä onnettomampi, jos en pahasta tietäisi enkä haluaisikaan tietää?
En todennäköisesti jaksaisi lehteä, jos se olisi pelkkää politiikka, taloutta, katastrofeja, sotaa ja kriisejä raportoiva. Tarvitsen myös kevennystä, arkea, tavallisten ihmisten tavalliseen elämäntapaan kuuluvia juttuja, kansalle sopivaksi annosteltua tiedettä, uutisia luonnosta, hiukan höpönhöpöä, hiukan kulttuuria. Vain yksi lehden aihepiiri jää lähes huomiotta kerrasta toiseen:urheilusivut. Mutta olkoot toki mukana, sillä monille ne ovat lehden lähes maistuvinta kauraa. Käytän luultavasti arkisempaan ja enimmäkseen omasta maasta aiheensa noukkivan lehden osaan jopa enemmän aikaa kuin kovaan uutisfaktaan ja päivänpolitiikkaan. Rakastan myös Hesarin tarjoamia tilaisuuksia katsoa vuosia taaksepäin.(ikääntyneitten yleinen tapa ja etuoikeus!!) Vaikka palsta on pieni ja vaatimattoman näköinen, tapaan sen yleensä aina lukea. Nimittäin HS 50 vuotta sitten.
Tänään keskiviikkona 6.3.1968.
"Miesmäinen pukeutumistyyli -eleganttia naisellisuutta?" Oikein hupaisalta näyttävän uutiskuvan kera. Luen jutun ja samassa alkavat omat muistikuvani vauhdilla kelautua esiin pääni tiedostoista. Kyllä, muistan vaikka mitä hauskaa ja nyt erikoiselta tuntuvaa tapausta tästä aiheesta. Nämä asiat tiedän ja muistan, minä jos kuka!!!!!!!Kysykää vaan : täällä olisi lisäainesta ja elettyä faktaa pitkäänkin artikkeliin, siitä miten silloin elettiin ja ajateltiin.
Mutta ovatko muistikuvani oikeastaan varmasti luotettavia?Ovatko linjassa Hesarin pikku-uutisen kanssa?
Olen vakuuttunut, että aihe kiinnosti naisväkeä silloin, mutta uskon sen olevan jollain lailla kiinnostava tänäänkin. Ainakin, jos ajatellaan tapahtuneita muutoksia, ja mistä tärkeämmästä asiasta muutokset kertovat kuin vain vaatteista. Voisin kirjoittaa paljon otsikkoon liittyviä aikalaiskokemuksia, koska elin silloin aikuiselämäni kiihkeitä alkuvuosia. Ensimmäiset vuodet ammatissa, ensimmäiset omat rahat. Uusia ihmisuhteita, pitempiä matkoja. järjetöntä shoppailua. Kuin maailma olisi juuri minua ja vaatteitani varten vasta hiljan luotu.
Kamalaa "katsoa" itseään näin vuosikymmenten jälkeen. Hesarin viaton vanha muotijuttu pakottaa tavallista pitempään omien aikalaistunnelmien aukikeräämiseen. On pakko myöntää olleensa lapsellisen narsisminsa ja liian vähäisen ulkopuolisen maailman havainnoinnin aiheuttaman "sokeuden" mallikappale. En havainnut selkeästi edes tuon ajan isoja linjoja, todellisia mullistavia maailmanpolitiikan uutoksia.
Mutta armahdan nyt hetkeksi itseni tuntemasta syyllisyyttä kypsymättömyydestäni silloin ja annan itselleni luvan vajota jutun hömppänostalgiaan.
Ehkä voisin alkaa muistella muutaman ikätoverin ja ystävänä pysyneen siskon kanssa:" Muistaks sää sen kun sulla oli ne isot tupeeraukset.... ja ne ensimmäiset housupuvut....Niin hienot. niitä ihmeteltiin ja kadehdittiin?Ja muistaks kun nähtiin se elokuva...?Käviks sää joskus siellä....? Luiks sää siitä kun se......?
Vuosi 1968 oli isojen ja kauaskantoisten mullistusten vuosi maailmassa, Euroopassa, politiikassa, kulttuurissa, ihmisten asenteissa, mutta myös muodissa! Mutta ennenkaikkea omassa henkilöhistoriassani. Se oli ratkaisevan isoon osaan koko myöhempää tulevaisuuttani vaikuttanut vuosi. Tämä "merkkivuosi" minun pitää ottaa nyt syvällisen tarkastelun kohteeksi, ennenkuin on myöhäistä muistaa.
Sata vuotta sitten elettiin vuotta 1918. Suomen historian kannalta tärkeä vuosi uudelleen arvioitavaksi. Sukuni tuntemisen kannalta tärkeä vuosi muistettavaksi . Mutta omat koemukseni eivät suoranaisesti sinne asti ylety. On tottakai perheessä puhuttuja, mutta varmaan paljon enemmän vaiettuja asioita. Ihmiset, jotka tuon ajan elivät ja kokivat ovat jo kaikki poissa. Hesari auttaa minua ymmärtämään asioita myös noista kipeistä lähihistorian vaiheista nyt sata vuotta myöhemmin.
Puoli vuosisataa sitten elettiin vuotta 1968. Tänään tajusin oikein kunnolla, että sekin on hyvin poikkeuksellinen ja hyvin tärkeä vuosi, joka sietää tulla mieleenpalautettavaksi ainakin meille ajan tapahtumat itse kokeneille. Paljon ajateltavaa, paljon sulateltavaa.
Naisellista muotihömppää kuin myös miesmäistä aseittenkalistelua.
Kuin silloin ennen.......... Mitä huomenna.....?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti