Hullut päivät

Ollaan taas siinä kohdassa vuoden kiertokulkua, että kaupunkikuvaan ovat tulleet keltaiset väriläiskät . Oikeastaan näitä keltaisia on tässä kohdassa kahdenlaisia: toisaalta upeat syysasuun värittyneet vaahterat ja koivut, toisaalta vähemmän vivahteikkaat Stockmannin Hullujen Päivien muovikassit keskustan katukuvassa. Nuorempana koin syksyn lempivuodenajakseni.Joka ainoa vuosi hullaannuin luonnon syksyisestä väriloistosta niin, että melkein henkeä salpasi.Oli ihanaa kävellä luonnossa bongaamassa toinen toistaan koreampia lehtipuita, kultaa ja purppuraa, joskus melkein ruusunpunaa haapojen latvustoissa.Ilma tuntui hyvältä hengittää ja pudonneet, kosteat  lehdet tuoksuivat oudon kiihottavalle kuoleman ja maan tuoksulle.Päivät ennen sateita ja pimeyden lisääntymistä olivat vuoden loistavia juhlapäiviä.

Kyllä minulla vieläkin on silmää ihailla syksyn kauneutta, joka hetkeksi syttyy, mutta useimmiten joudun tyytymään ihailemaan tätä näytelmää huoneitten tai auton ikkunoitten takaa, koska liikkumiseni luonnossa on käynyt vaivalloiseksi jalkakipujeni vuoksi.  Samalla huomaan tähän ihailuun hiipivän mukaan tarpeetonta  haikeutta, alakuloista ja hivenen pelokastakin ajatusta , että kohta edessä on pimein ja raskain aika vuodesta. Huomaan pelkääväni:mitenkähän taas kestän tämän edessä olevan talven liukkaine keleineen ja hyytävine kylmine päivineen. Marraskuun pimeys ja sateet panevat toivomaan, että voisin vaipua pitkään talvihorrokseen kuin jotkut eläimet.

Vähän samoin on käynyt kohdallani  tässä toisessa keltaisessa syysrituaalissa. Oli aika, jolloin pidin itsestään selvänä, että minäkin tungeksin innokkaana ja uteliaana  satojen kaltaisteni seassa tekemässä  edullisia löytöjä Hulluilta Päiviltä . Vuodesta toiseen tiesin ostavani ainakin  tiettyjä samoja, arkisia  tuotteita  tavallista edullisempaan hintaan näitten päivien aikaan. Minun keltaisiin kasseihini oli aina  tapana päätyä muutama uusi intiimialusvaate tiettyä tunnettua merkkiä, lämpimiä sukkahousuja, uusi yöpaita ja sukkia pojalleni. Joskus iski myös hulluus: oli ihan pakko ostaa uusi kaulahuivi tai hansikkaat, vaikka vanhoja löytyi kotoa vielä aivan käyttökelpoisina, mutta uusi väri tai kuosi iski johonkin mielihyväkeskukseen ja perusteli tarpeellisuutensa elämää sulostuttavana ja sentään melko kohtuullisena mielitekona. Houkutusta varmasti lisäsi vieressä samoja tuotteita hypistelevien ja himoitsevien kanssasisarten kiihkeät ilmeet.

Ruokaosastolta olisi tehnyt mieli ostaa vuosittaisten edullisten rutiinilöytöjen, oliivien, öljyjen, juustojen, leipien  ja eksoottisten mausteitten ja hedelmien lisäksi vaikkapa artisokan sydämiä ja ankkaa säilykkeinä, mutta oli useimmiten pakko muistaa rajallinen kyky kantaa kotiin jättimäisiä keltaisia kasseja.Kaikki kun tuntui hetken ajan olevan niin järjettömän edullista ja houkuttelevaa kulinaristiselle minälleni. Oli tosi vaikeata säilyttää maltti ja kohtuus.

Nyt pystyn suhtautumaan ihan rauhallisesti tähän keltaiseen hulluuteen. Jo monena vuonna on käynyt niin, että luettuani ensin huolellisesti keltaisen raamatun kannesta kanteen luulen tarvitsevani ja haluavani yhtä sun toista hyödyllistä ja edullista. Toinen selaus vähentää tarpeellisen ja houkuttelevan tavaran määrän puoleen. Ja lopputulos on ollut se, etten ole edes käynyt koko tavaratalossa. Hulluus on jäänyt kokematta, eikä ole tuntunut edes menetykseltä.Niin taitaa käydä tänäkin syksynä 

Ystävättäreni oli ollut eilen  jo melko varhain aamulla paikalla ovien auettua kello seitsemän. Hän kertoi, ettei entisten vuosien tapaista kiihkoa ja jonotusta ollut enää missään päin tavarataloa. Jonkunlainen  romahdus on tapahtunut siis muidenkin ostohalukkuudelle, ei vain minulle. Onko kyseessä laman aiheuttama itsehillintä rahankäytössä vai onko osto- ja kulutushalukkuus jostain muusta syystä vähentynyt? Eikö mielihyvää enää haeta tavarasta? Vai onko nuorempi ostajakunta hylännyt shoppailun tavarataloista, kun on omaksuttu  tapa tehdä nettiostoksia? En tiedä, mutta hivenen tuntuu surulliselta ajatella, että Stockmannin tapainen tavaraparatiisi ja instituutio on niin syvissä vaikeuksissa, että on pakko lomauttaa paljon henkilökuntaansa ja  lopettaa myymälöitään. Että meillä ei pian olisikaan enää Stockmannia, ei hulluja päiviä, ei keltaisia kasseja ! Eihän semmoista voi ajatellakaan. Sehän olisi melkein sama kuin ei olisi syksyn ruskaa ja väriloistoa, vaan heti kesän jälkeen tulisi pimeä marraskuu .Vähemmästäkin kai maailmankirjat  menisivät sekaisin .