Hyvää Joulua

Joulu on ihmeellinen juhla. Riippumatta siitä kuinka syvän tai heiveröisen kristillisen vakaumuksen on sisäistänyt lähes kaikki ihmiset näkevät tavattomasti vaivaa voidakseen vuosi vuodelta kokea oikean joulutunnelman. Ihmisellä tuntuu olevan tarve saada edes hetkeksi nousta ylös arjesta ja huolista ja kokea jouluna kaikkia niitä lämpimiä ja hyvää tekeviä tunteita, joista joululauluissa ja joulun toivotuksissa puhutaan. 
Hyvää Joulua, rauhallista joulua, hauskaa joulua!
Miksi vain joulun pitäisi olla hyvä, hauska ja rauhallinen? Eikö tavallinen arkikin voisi olla hyvä ja hauska, edes haaveena ja päivittäisenä yrityksenä elää hyvin ja tyytyväisenä?

Mikä sitten tekee omasta  joulustani hyvän? Varmaan samat asiat kuin useimmilla muillakin: olla  yhdessä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat minulle rakkaimpia ja läheisimpiä. Nauttia perinteisistä herkkuruuista, tuoksuista, musiikista, kynttiläin tunnelmasta ja pimeästä hiljaisuudesta. Joskus tavoitan itsessäni aivan typerän ajatuksen, kun huomaan hivenen kadehtivani tuttaviani, joilla joulupöytään kokoontuu suuren suuri joukko perhettä ja sukua. Monen tuttuni olen kuullut kertovan, että heillä joulupöytään istuu 14 ihmistä tai 10  tai ainakin 8. Jään ihmettelemään, olenko ainoa, jonka perhekoko jouluaterialla on maksimissaan kolme aikuista. Minun pitäisi napata mukaan sisarusteni perheet saadakseni täydennystä. Mutta miksi ihmeessä he tulisivat minun pöytääni, jossa oikeastaan on tilaa parhaiten vain neljälle ja silloinkin tekee jo tiukkaa saada kaikki ruuat kauniisti mahtumaan pöydälle, jouluna lajikkeita aterialla kun tuppaa olevan loputon määrä? Ja miksi he uhraisivat oman kotinsa ilon ja rauhallisen tunnelman tullakseen luokseni vain, jotta minun olisi mukava kertoa: jouluateriallani on kokonainen tusina perhettä ja sukua! Joskus minusta tuntuu kuin olisin jotenkin "epäonnistunut" joulunviettäjä, kun en kuulu osana tuommoiseen iloiseen ja monihaaraiseen sukuklaaniin, joka kokoontuu tunnelmalliseen, perinteitä huokuvaan saliin, jossa pitkä pöytä valkoisen pellavaliinansa verhoamana täyttyy  kinkusta ja laatikoista, kaikenmaailman kaloista , mädeistä ja eksoottisista hedelmistä perintöporsliinien, kiillotettujen hopeitten ja kruunukynttilöitten koristamana!God jul, allesammans.

Totta tosiaan oudon lapsellista fantasiaa!  Että tuommoista voi edes hetkeksi päästää ajatuksiinsa itseään ihan järkevänä pitävä vanha nainen! Mikä kumma on saanut minut änkeämään itseni  mukaan bergmanilaiseen ruotsalaiseen filmijouluun? Mikä muka on vikana joulussa, jonka vietän oman pienen perheeni kanssa omassa pienessä, mutta kovin viihtyisässä kodissani?Ihan kohtuullisesti.

Ei mikään. Elän tätä päivää, en viime vuosituhannella. En enää edes 1950-luvun maalaisjoulua, niinkuin omassa vaatimattomassa lapsuuskodissani.Nyt eletään tätä aikaa. Loppujen lopuksi aika harvalla lienee niin tilava koti, että suuri suku pystyisi mukavasti saamaan jokainen oman huoneen tai edes kunnollisen vierasvuoteen jouluyönä, jos kaikkien pitäisi viettää sukujoulua yhdessä. Ja kun syvennyn tarkemmin ajattelemaan, huomaan tuntevani suuren joukon myös perheettömiä, jotka enemmän tai vähemmän tyytyväisinä nauttivat yksinään oman kotinsa joulusta omilla ehdoillaan. Minullekin tulee varmaan vielä aika, jolloin olen jouluna ihan yksin, kuten monen monet muut suomalaiset tänäkin jouluna. Riippuu itsestäni haluanko silloin nähdä itseni epäonnistuneena, unohdettuna hylkiönä vai onnellisena kypsänä vanhuksena oman jouluni viettäjänä.

On pakko oikein kunnolla pysähtyä ja tarkistaa näitä hyvän jouluni perustekijöitä ja on pakko myös nauraa oikein reippaasti ja hyväätekevästi keskenkasvuiselle itselleni noissa hulluissa superjoulukuvaelmissani. Tiedän ihan hyvin, etten tosiaankaan tarvitse mitään viihteellistä  joulusatua enkä lavastettua sukulaisspektaakkelia kuvitellussa maalaisidyllissä tai sukukartanossa keskellä hankia ja tähtitaivaan tuiketta. Paras jouluni syntyy kyllä juuri näistä tarvikkeista mitä minulle on oikeasti tarjolla tulevana jouluna. Sopivasti, mutta ei ylettömän paljon jouluisia ruokia. Sopivasti, mutta ei ylettömän paljon pientä makoisaa turhuutta, torttua ja suklaata. Yhdessä joutilaana istuskelua, juttelua, hyvää musiikkia ja ennenkaikkea iloa pienimmästä  jouluvieraastani , jolle tämä joulu on ensimmäinen. Hänellä ei ole vielä kilometrin pituista lahjalistaa pukille, eikä hänelle itselleen vielä jää muistoja tästä joulustamme. Mutta meille, hänen vanhemmilleen ja minulle, mummulle, muistot tästä  Irinan ensimmäisestä joulusta tulevat varmaan säilymään ilon aiheina arjessamme joulun jo mentyä.
Odotan hyvää joulua.

klikkaa kuva täyteen kokoon