Tunteettomalta vaikuttava ihminen herättää muissa ihmisissä pelokkuutta ja ahdistusta. Ei voi olla levollinen ja kokea täysin oloaan hyväksi, jos lähellä on ihminen, joka vaikuttaa robottimaiselta, tunteettomalta ja ennalta-arvaamattomalta. Tämmöisiä tyyppejä esiintyy rikos-ja kauhuelokuvissa, onneksi harvoin tavallisessa arjessa.
Koemme koko ajan erilaisia tunnetiloja, iloa ja surua, myötätuntoa, alakuloa, kateutta, vihamielisyyttä, innostusta ja riemua. Ihmisen tunnetilojen määrä on suuri ja vaihteleva. Vain hyvin väsyneenä saattaa tuntua siltä, että on kuin tyhjä astia, tai rutikuiva aavikko, vailla minkäänlaisia tunneläikähdyksiä.Yleensä tunnetiloissa tapahtuu nopeita, pienempiä tai suurempia muutoksia samankin päivän mittaan, lähes taukoamattomana pienenä väreilynä. Ihmisellä on monia keinoja käyttää eri asioita tunnetilojensa säätelyyn.Tämmöisiä ovat esimerkiksi syöminen, juominen, liikunta, seksi tai musiikin kuuntelu. Näillä on suuri merkitys tunnetilojen säätelymekanismissa.
Nykyään puhutaan esimerkiksi lohtusyömisestä. Jos on huolta tai pitkästymistä, alakuloa ja masentunutta oloa, voi kokea olonsa tilapäisesti kohentuvan syömällä suklaata, pullaa tai muita hiilihydraattipitoisia ja rasvaisia herkkupaloja. Jotkut hoitavat ahdistusta ja pitkästymistä juomalla viiniä tai muita alkoholipitoisia juomia ja kokevat näin tilanteensa helpottuvan tyydyttäväksi tai jopa iloa tuottavaksi. Ikävä kyllä molemmilla tavoilla hoitaa negatiivisia tunnetiloja positiivisemmiksi tiedetään olevan liian pitkään ja usein käytettynä päinvastainen vaikutus.
Tunnettua on myös seksin vahva kyky vaikuttaa tunnetilaan.Hyvä ja nautinnollinen seksi on omiaan kohottamaan mielialaa, antaa syvän voiman ja hyvänolon tunteen. Joillakin ihmisillä myös tämä saattaa johtaa pakonomaiseen ja lopulta tuhoisaan käyttäytymiseen kun stimulanssin hakeminen alkaa vallata kohtuuttoman suuren osan koko elämää ja aiheuttaa usein ihmissuhdesotkuja. Liikunta on monille ihmisille keino pitää yllä hyvää kuntoa, mutta samalla se hoitaa tehokkaasti positiivista mielialan ja tunteitten säätelyä. Negatiiviset tunteet tippuvat kuin huomaamatta askel askeleelta lenkkipolun varteen ja kotiin palaa uupuneena mutta myös tyytyväisempänä kuin lähtiessään. Ikävä kyllä kaikilla näillä hienoilla keinoilla säädellä tunnetiloja myönteisiksi ja iloa ja hyvinvointia lisääviksi saattaa olla taipumus muuttua addiktioiksi, halutaan yhä lisää ja lisää tätä hyvää oloa, aina kohtuuttomuuksiin ja riippuvuuteen asti.
Musiikki on erinomainen keino säädellä tunnetilojaan. Musiikkia voikin lämpimästi suositella, sillä ilmeisesti se toimii kaikilla ihmisillä riippumatta onko henkilö musikaalisesti lahjakas tai vain tavallinen kuuntelija. Kaikilla on kokemuksia musiikin innostavasta ja piristävästä voimasta. Musiikia käytetään koko maailmassa luomaan sopivaa tunnelmaa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Se luo yhteenkuuluvuuden ja juhlan tunnelman, se lohduttaa ja poistaa väsymystä. Musiikki voi luoda mahtavan joukkohengen, herättää lämpimän kollektiivisuuden tunteen. Sen on todettu pystyvän nostamaan alzheimerpotilaan hetkelliseen vireystilaan pois siitä vankilasta, johon tauti on jo lähes täysin hänet sulkenut.
Eri ihmisillä on tietysti omat musiikkinsa, joilla ruokkivat ja säätelevät tunnetilojaan. Jos nuori ihminen kokee saavansa omimman itsensä kuuluvaksi ja tulevansa näkyväksi ja voimakkaaksi kuuntelemalla rajua rockia, se ei välttämättä toimi samoin ikäihmiselle. Eikä vastaavasti moni nuori ymmärrä sitä voimaannuttavaa energian tunnetta, jonka vanha ihminen voi kokea tavoitellessaan Kostervalssin tai Taikayön sanoja ja säveliä hauraalla äänellään lauluun osallistuen ja rytmin koko ruumiissaan tuntien palvelutalon musiikkituokiossa. Lukemattomat äidit itkevät moniselitteisten tunteitten herkistäminä kuullessaan Suvivirren sävelet toukokuun viimeisenä päivänä. Musiikki avaa lukittuja tunteita, palauttaa syvälle painuneita muistikuvia ja liittää mukaan sukupolvien ketjuun.
Kun musikaalinen äitini oli yli 90 vuotiaana pakotettu vanhainkodin yksinäiseen huoneeseen lähes koko päivän hiljaisuuteen, hänen oma sisäinen musiikkinsa alkoi soida hänen korvissaan. Suureksi yllätykseksi meille lapsille hän kertoi kuuntelevansa seinän takaa kuuluvaa musiikkia. Koska hän oli muuten varsin hyvin vielä todellisessa elämässä kiinni, ei dementoitunut vanhus, tämä kuulosti hyvin oudolta asialta. Ja varsinkin, kun tiesimme hänen kuulonsa pahasti heikentyneen jo tavallista puhettakin kuulemaan. Mistä siis muka kuului musiikkia? Ei tietysti mistään. Mutta tämä hänen tunnetilaansa kohentava "aavemusiikki" oli sikälikin mainiota, että se oli sopivasti vaihtelevaa, Oikealta tulevasta suunnasta soi kaunista vanhaa tanssi-ja viihdemusiikkia ja vasemmasta suunnasta taas miellyttävää hengellistä musiikkia , erityisesti hänen omia lempivirsiään. Voiko olla mukavampaa tapaa kuulla olemattomia ääniä?
Itse kuulun musiikin suurkuluttajiin säätelemään tunnetilojani. Aamuni saavat aktiivisuuttani selvästi nostavan ja positiiviseen päivään auttavan alun, kun kuuntelen aamupalaa nauttiessani kimaran vanhaa musiikkia "Muistojen Bulevardilla". Joskus se jopa pakottaa muutamaan tanssiaskeleeseen ja laulajan mukana hoilotukseen.Tunnen myös kuuluvani suureen näkymättömään, mutta samassa hetkessä läsnäolevaan ikäihmisten joukkoon, jotka laillani valmistautuvat kohtaamaan uuden päivän, kenties jopa yksinäisen päivän. Käytän klassista musiikkia myös usein iltaisin ennen nukkumaanmenoa hiljentämään minut uneen. Joskus tosin käy niin, että mahdollisuus kuunnella mieluista musiikkia venyy niin pitkään, että yöuni siirtymistään siirtyy. Musiikilla on kyky laukaista syvään painettuja surun ja kaipauksen tunteita kuolleita rakkaita kohtaan, niin että joskus purskahdan yllättävään itkuun. Tämmöinen itku ei kuluta voimia , se ei ole katkeraa, vaan oikeastaan hyvää tekevää paluuta kokemaan mennyt rakkaus uudelleen juuri siinä hetkessä. Se on oikeastaan yllätyslahja, haikea mutta lahja kumminkin.
Musiikin erikoisen kyvyn vaikuttaa ihmisen tunteisiin niitä hyvään säädellen, voi selvästi huomata pikkulapsista. Ei ole semmoista vauvaa, jota ei olisi laululla ja sylissä tuudittamalla lohdutettu, hellitty ja saatu unohtamaan pienet ja joskus isommatkin vaivat. Kaikki lapset nauttivat musiikista, lauluista, soitosta, helistimistä, rytmikapuloista tai keittiöastioilla musisoinnista. Mikä riemu, kun isä tai äiti jaksaa pyörittää sylissä tanssittaen. Kiukku unohtuu, vähäiset kivut lakkaavat tuntumasta ja kaikki on hyvin.
Mistä saataisiin tanssittaja ja musisoija myös jokaiselle apaattiselle ja pitkästä hiljaisuudesta ja näköalattomuudesta kärsivälle vanhukselle tai pitkäaikaissairaalle?Kaikilla ei valitettavasti ole äitini ihmemusiikkia pääkopassaaan soimassa,luulisin. Haluaisin vielä vanhainkodissa tai sairaalassakin kuulla musiikkia.Tarvitsisin varmaan vähemmän hoitoa ja lääkitystä. Olen lukenut , että joissakin vanhainkodeissa tarjotaan pieni konjalkkitilkka semmoisesta tykkääville vanhuksille iltaisin tuomaan hyvää mieltä ja kohotusta tunnetilaan . En paheksu, vaikken itse pidäkään erityisesti konjakista. Luultavasti se ei tee kenestäkään enää alkoholistia, mutta antaa tunteen jonkunlaisesta tärkeydestä ja itsemääräämisoikeudesta ja siten kohottaa sopivasti ylös apatiasta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti