Monet ajatustapani ja ihanteeni ovat peräisin niin varhaisista ajoista, etten mitenkään pysty jäljittämään niitten syntytapoja ja vahvistumisia omiksi arvoikseni. Ne ovat olleet osa minua, kulkeneet mukanani kaikissa vaiheissani melkein kuin syntymässä saatu geeniperimäni. Niiden taustan loivat kotini ja perheeni, tärkeimmät ihmiseni aivan pikkulapsi-iästä nuoreksi aikuiseksi. On selvää, että jos minut esimerkiksi olisi adoptoitu jo vauvaiässä hyvin erilaiseen perhetaustaan,voisivat asenteeni olla muodostuneet nykyminälleni lähes vastakkaisiksi. Perityt geenit eivät juurikaan määritä tuleeko lapsesta vartuttuaan konservatiivinen vai uudistusmielinen liberaali, ennakkoluuloton vai voimakkaaasti auktoriteettiuskova. Ympäristöllä ja läheisillä ihmisillä on voimakas vaikutus ihmisen mieleen, hänen tapaansa hahmottaa maailmaa ja itseään osana tätä ihmisten ja eläinten ja luonnon kokonaisuutta.
Oikeastaan kaikilla ihmisillä on minun mielestäni yllättävänkin suuri vaikutus, miten suhtaudumme heidän edustamiinsa aatteisiin. Käsitykseni monista eri uskonnoista olen lukemani tiedon lisäksi paljolti muodostanut niistä tuntemistani ihmisistä, jotka kuuluvat näihin eri suuntiin. Tunnen henkilökohtaisesti vain yhden muslimiperheen. Koska he ovat sympaattisia ja monin tavoin samantapaisia asioita arvostavia kuin itse koen olevani, en kovin helposti voi uskoa kaikkien muslimien olevan arvaamaton uhka muulle maailmalle, halukkaita käännyttämään muut islamiin ja kykenevän hirmuisiin terroritekoihin. Minulle nämä tuttuni edustavat islamia, vaikka en ole heidän kanssaan keskustellut Koraanista, enkä tiedä oikeastaan mitään heidän syvemmistä arvoistaan ja henkilökohtaisesta uskostaan.Tv näyttää taas kovin toisenlaisen kuvan islamista. Kumpikaan "kuva" ei ole koko totuus ja minulla on suuri vaara yleistää, vetää liiallisia johtopäätöksiä niin suuntaan kuin toiseenkin. Miten voisin tietää oikeasti mitä pitäisi ajatella islamista?
Tunnen läheisesti muutamia helluntailaisperheitä. Heidän arvonsa ja tapansa kertovat helluntailaisuudesta, näin kuvittelen. Mutta kun olen muutaman kerran huolellisesti kuunnellut radiosta helluntailaisten hartaustilaisuuksia, lauluja ja "todistuksia", monet ennakkokäsitykseni ovatkin joutuneet kyseenalaisiksi.Ymmärrän, ettei kaikkia helluntailaisia voi niputtaa ja luulla samojen arvojen kannattajiksi.Yksittäiset ihmiset eivät joka hetki ja kaikissa tilanteissa kaikki toimi uskonsa täydellisinä mannekiineina. Ihmiset ovat kumminkin ennemmin yksilöitä, kuin koko viitekehyksensä kattavia. Käännytän oveltani keskustelua haluavat ja lehtiään luettavaksi tarjoavat jehovantodistajat. Mutta kun minulle tarjoutui tilaisuus tutustua lähemin erääseen jehovantodistajaperheeseen,yllätyin ja aloin paremmin arvostaa
heidän tapaansa elää. Siitä huolimatta en halua itse omaksua jehovalaista oppia ja uskonkäsitystä. Pidän siis kuitenkin kiinni omaksumistani ennakkoasenteista.
Eduskuntavaalien tulosta odotellessa on hyvä miettiä tulevien edustajien arvomaailmoja. Miten ja miksi he ovat puolueensa valinneet? Ovatko syntyneet puolueen edustamaan viitekehykseen?Ovatko omaksuneet arvonsa jo lapsuuden perintönä?Vai ovatko varttuessaan tutkineet eri puolueitten näkemyksistä julkaistuja ohjelmia ja tehneet valintansa vasta perusteellisen harkinnan tuloksena? Kuinka moni on valinnut linjansa tunnettujen julkkisten hurmaamina, ulkoisten imagotekijöitten perusteella? Kuka ajaa oikeaksi katsomiaan yhteiskunnallisia ja taloudellisia näkökohtia syvällisen ja pitkän harkinnan perusteella syntyneestä vakaumuksesta? Kenelle valta on suurin kannustin? Kuka kokee olevansa syntynyt edustamaan maalaisten etuja, kuka on oikeasti huolissaaan ympäristöstä ja pallomme tulevaisuudesta? Miten itse löydän ihmisen, jonka uskon edistävän hyvin ja rehellisesti juuri minulle tärkeitä asioita kumminkin unohtamatta suurempaa yhteistä hyvää ja pahasti sortamatta jotain toista osaa väestöstä? Voiko semmoista puolueettomuutta edes pitää mahdollisena?
Mitä enemmän mietin asiaa, mitä enemmän kuuntelen puolueitten vaalitenttejä, sitä vähemmän olen varma oikeasta ja väärästä politiikasta ja politiikkaa tekemään pyrkivistä. Mielikuvani syntyvät niin monista tekijöistä, ilmeistä, puhetavasta, kyvystä kuunnella ja väitellä, äänenpainoista, ulkonäöstä. Ovatko ne vahvistamassa vai romuttamassa ennestään omaksumiani asenteita? Vaikeita valintoja, onneksi kävin jo ennakkoon äänestämässä!Nyt voin vain toivoa tehneeni oikean valinnan!
Ihminen tekee valintoja koko ajan.Suurissa ja tärkeissä asioissa: elämänarvoissa, elämäntavoissa, harrastuksissa ja suhteissaan kanssaihmisiinsä.Valintoja pitää tehdä myös pienissä asioissa. Joka päivä ja joka hetki teen monenmoisia valintoja: mitä syön aamupalaksi, juonko kahvia vai teetä, mitä lehteä luen, mitä puen päälleni, millä täytän vapaa-aikani. Muutamat asiat toistuvat kyllä pakollisina ja ilman, että niihin juurikaan voin vaikuttaa. Mutta nekin asiat, jotka kuvittelemme itse valitsevamme, ovat tarkemmin ajateltuna jo jotenkin ennalta valittuja.Valinnan tekee alitajuinen minämme, se millaiseksi olemme oman elämämme, työmme,
perheemme ja läheistemme muodostamassa ympäristössä muovautuneet, mitkä asiat olemme ottaneet osaksi ominta itseämme ilman, että olisimme olleet asiasta tietoisia. Olemme oman syvimmän sisimpämme säätelemiä sätkynukkeja ilman vapaata tahtoa tehdä objektiivisia ja harkittuja valintoja. Suurin osa siitä, mitä luulemme itse valinneemme, on tullut valituksi, koska olemme kokeneet olevamme itsellemme tosia ja uskollisia, niin vapaita, niin riippumattomia. Ainakin minä huomaan olevani koko lailla ennustettavissa valinnoissani.Ihan kuin joku muu vetelisi naruja. Olen liian vähän todelliseen, kypsään harkintaan kykenevä, puolueeton, puntaroiva ja mielipiteitäni joustavasti käsittelemään ja ehkä muuttamaaankin kykenevä realisti.Sananparsi sanoo, ettei luulo ole koskaan tiedon väärti. Niin se on, mutta pahaa pelkään olevani juuri tämmöinen, joka luulee tietävänsä,vaikkei oikeasti tiedä.
"Usein ihan kuutamolla ja palikat hukassa"
"Onko totta, että meripihkassa on
merenneitojen kyyneleitä?
Miksi kutsutaan kukkaa,
joka lentää linnusta lintuun?
Eikö ei milloinkaan ole
parempi kuin myöhään?
Entä miksi juusto ryhtyi
urotöihin Ranskassa?" Pablo Neruda
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti