Kauppa mainoksineen on pitänyt huolen, että minäkin, jo heleimmät juhannukseni kauan sitten elänyt mummu, tiedän hyvin miten juhannusta nyt pitäisi viettää satoipa taivaasta vaikka kuinka paljon vettä tai vaikkapa kissoja ja koiria, niinkuin englantilaiset sanovat. Jokaisen on ymmärrettävä, että ruoka pitää ehdottomasti grillata. Ei ole sitä ruoka-ainetta, joka ei sopisi grilliin ja paranisi grillaamalla aivan uusiksi makuelämyksiksi. Televisiota ei voi katsoa tai lehteä avata ilman, että valtava, siis todella megalomaaninen grillibuumi hyökkää päälle.Tuntuu siltä, kuin olisi rikos ajatellakaan tässä keskikesän juhlan kohdassa syövänsä muuta kuin grilliherkkuja. Grillaa ja fiilistele, fiilistele ja grillaa, hyvä ihminen!
Yksi mukava asia tässä grillihehkuttelussa on mielestäni se, että näin miehet on saatu ottamaan ruuanlaitto myös omaksi lajikseen. Jostain ihmeen syystä grillaus tuntuu sopivan paremmin miehen imagolle kuin kaalilaatikon teko tai kiisselin keitto. Ennen miesten etuoikeutena tuntui olevan graavikalan suolaus tai kalojen savustaminen. Nyt taitaa olla niin, että naisille jää kohta vain salaatin teko ja pöydän kattaus. Lähes jokaisessa perheessä tai juhlaseurueessa mies nautiskelee (ansaittua?) kunnioitusta armoitettuna chefinä.
Valitettavasti asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista. Jotta grillistä olisi poimittavissa todellisia herkkupaloja, pitää grillaajalla olla yllättävän paljon tietoa kypsennysajoista eri ruoka-aineille, sekä sopivimmista mausteista ja marinadeista. Ehkä jo muutaman vuoden hehkutuksen jälkeen yleinen tietämys ja taito ovat kehittyneet niin, että grillaus on muutakin kuin kaupan valmiilla soosilla höystetyn kananpalan, makkaran tai grillikyljyksen ritilälle sijoittaminen ja mustaksi kärventäminen.
Suomi elää taloudellisen laman aikaa, mitä on vaikea uskoa tässä mielettömän yltäkylläisessä, suorastaan ruokaorgioihin viittaavassa ruokakeskustelussa, kauppojen tarjonnassa, mainonnassa ja kaikenlaisten ruokaan keskittyvien kilpailujen ja viihdeohjelmien vyörytyksessä. Ruoka on suomalaisten uusi uskonto ja tiede ja harrastus ja elämänhallinnan mittari. Ruuan takia kiihkoillaan, vihataan toisinajattelijoita, kirjoitetaan blogeja, julkaistaan yhä erilaisempia keittokirjoja ja matkustetaan ulkomaille hankkimaan uusia kulinaarisia kokemuksia. Milloinkaan ennen emme ole tienneet näin paljon erilaisista mausteista, eksoottisista hedelmistä tai muista oudoista ruoka-aineista. Jo pienet taaperot voivat kehaista syövänsä mieluiten sushia ja nauttivansa aamulla smoothin, ei kaurapuuroa. Pian varmaan edistyksellisimmät uraäidit vaativat päiväkodeissa lapsilleen ainakin kerran viikossa ruuaksi tarjottavan rapeita kovakuoriaisia tai jauhomatoja niiden runsaan ja terveellisen proteiinin takia.
Vaalien jälkeen käytiin muutaman viikon ajan kiivaaksikin yltynyttä keskustelua Suomen kahtiajakautuneesta ilmapiiristä. Vastakkain olivat suureksi ja muusta Suomesta kovin erilaiseksi kehittyneen pääkaupunkiseudun kuplan sisällä elävät ja toisaalta ne muut, jotka asustavat harvaanasutuilla Suomen kolkilla ja maaseutukaupunkien tuntumassa. Ei tuntunut löytyvän yhteistä käsitystä suomalaisesta elämäntavasta, kulttuurista ja arvoista. Puuttui ymmärrystä puolin ja toisin. Vieras elämäntapa tuntui yhtäkkiä olevan uhka omalle hyvinvoinnille. Mutta näin juhannuksen kohdassa suomalaiset paljastavat taas olevansa melko homogeenista porukkaa kaikesta melskeestä ja hienostelunhalusta huolimatta: melkein kaikille maistuu ylikärventynyt makkara, sinappi, sauna ja alkoholi muodossa jos toisessakin.Me ollaan sankareita kaikki kun oikein silmin katsotaan.......
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti