Viime päivien kovat tuulet, jopa myrskylukemiin yltävät, eivät sovi kokemusperäisiin ajatuksiin kesäkuun alun sääoloista.Toki muistan joitakin poikkeuksellisen viileitä kesän alkuja, jolloin on tuntunut siltä, ettei luonto millään jaksa puhjeta kukoistukseen vielä juhannukseenkaan mennessä. Muistan paksun lumen, joka muutaman yön tunnin aikana peitti koko kukkaloiston ja puut siihen asti tosi lämpimän toukokuun viimeisenä yönä 1975. Muistan erään juhannusviikon mummilassa Kemijärvellä, jolloin mummin oli pakko päivittäin polttaa pari pesällistä puita pirtin uunissa, että me etelästä vähissä vaatteissa lomailemaan tulleet tarkenimme edes sisätiloissa. Ja lunta tuprutti jo muutaman kymmenen kilometrin päässä mummin talosta. Mutta tämmöisiä jatkuvia kovia myrskytuulia ilman ukkospuuskia en muista koskaan kokeneeni kesäkuussa. Ja viime aikojen sademäärät ovat monin paikoin nousseet niin suuriksi, että joet ovat maksimikorkeudessaan ja tulvineet pelloille, eikä kevättöitä ole päästy tekemään tavalliseen aikaan liiallisen märkyyden johdosta. Vallitseva, yhä uusia ja uusia myrskyjä ja sateita Suomeen tuova säätyyppi on ikäänkuin jumittunut paikoilleen, kun ennen on ollut tapana kevätkesän säiden hyvinkin nopeat vaihtelut.
Ympäri maailmaa tunnetaan sama ilmiö. Intia kärsii viikkokausien ennätyshelteistä, jotka vaativat köyhimpien ihmisten asuma-alueilla kuolonuhreja. Osa Amerikkaa kuivuu kuivumistaan sateitten kokonaan puuttuessa. Jossain päin Amerikkaa taas oli viime talvena pulmana hirveät lumimäärät. Kun kuuntelee sääoloista ympäri maailman, ei voi välttyä havainnolta, että säätilat ovat kohtuuttomasti liioittelevia suuntaan jos toiseenkin ja kulloinenkin tilanne jää paikoilleen viikkokausiksi aiheuttaen näin yhä pahempia ja kasaantuvia ongelmatilanteita.
Ilmastontutkijat tietävät kertoa syyt tähän ilmiöön. Jo melko hurjaan vauhtiin kiihtynyt ilmaston lämpeneminen on sulattanut suuria napajäitten alueita ja irroittanut ikijäästä jättimäisiä lohkareita, jotka sulaessaan meriin muuttavat veden lämpötilaa radikaalisti ja näin vaikuttavat ilmasto-olojen kannalta olennaisen tärkeitten merivirtojen suuntiin. Merivirrat ovat planeettamme eri osien ilmastoihin eniten vaikuttavat tekijät. Koulussa aikoinaan opimme, että ilman Golf-virran vaikutusta ei Suomi olisi näin sopiva paikka ihmisten asua täällä lähellä pohjoisnapaa. Mitä tapahtuu, jos Golf muuttaa kokonaan suuntaansa?
Elämme jo muutoksen aikaa. Merien lämpeneminen jo muutamalla asteella pystyy muuttamaan sekä merivirtojen, että ilmavirtausten totuttuja suuntia ja liikkeitä. Muutosten suuruudesta ja aikataulusta ei kellään vielä ole sataprosenttisen tarkkaa etukäteistietoa, mutta kuitenkin vakuuttavan paljon todennäköistä ennakkoarviota on jo osoittautunut paikkansapitäväksi. Näitä ennakkovaroituksia ja tulevaisuusnäkymiä ei vain ole valtioitten talousahneuden ja poliittisten päättäjien kapeakatseisuuden ja vallanhimon takia haluttu uskoa ja kuunnella.Yhä edelleen hakataan surutta valtavia määriä sademetsiä ja vähät välitetään maan sisästä pulppuavista metaanipurkauksista.Syyllisiä voi osoitella kaikista ilmansuunnista. Miksi?
Koska koko maailmassa on yksi supermahti ylitse kaiken muun. Se on taikasana, joka hallitsee joka kolkassa maailmaa ohi muiden aatteiden ja arvojen: Money, money, money. Money talks. Money rules.Talous ja vaikutusvalta, jonka rahalla voi hankkia, ei kunnioita luontoa eikä kuuntele maapallon ja sen elinolosuhteitten tuhoamisesta varoittavien tahojen puheita, tulivatpa ne sitten miltä suunnalta tahansa. Ja kaikki tämä mielettömyys ja tuho saa jatkua, koska suunnanmuutos ja vastatoimet ovat ristiriidassa taloudellisen voitontavoittelun ja loputtoman talouskasvun uskonnon kanssa.
Minä olen nykyään vähän kuin tuulessa kitisten pyörivä, lähes kelvottomaksi lahonnut vanhanajan tuulimylly. Kun tuuli yltyy tämmöisiin myrskylukemiin kuin tässä viime päivinäkin on koettu, tunnen olevani perin juurin uupunut, voimaton ja ahdistunut. Tunnen pahaa oloa henkisesti ja ruumiillisesti. Ahdistun, kun vain seuraan kotipihani mäntyjen villiä ja vauhkoa tuiverrusta myrskypuuskien tanssitettavina. Ei puhettakaan, että haluaisin lähteä puskemaan ulkoilmaan edes vähäisempään myräkkään. Muistan, että kauan sitten oli aika, jolloin osasin ihan nauttia tuulessa kävelystä, jos päällä oli riittävästi vaatetta. Minusta oli mukava kuulla kuinka tuuli oikein ujelsi, suhisi ja kohisi. Silloin, pakko sanoa, pilkkasin oman äitini mielestäni turhanaikaista ja hupsua tuulen pelkoa, joka joskus sai semmoiset mitat, että hän siirtyi nukkumaan eteiseen tuulisena yönä. Se oli talon keskellä ja tuulen ujellus kuului sinne kaikkein vähiten.Kotitalomme oli tosiaan aika tuulille alttiilla paikalla järven rannassa. Nyt kai saan maksaa sakkoa nuoren itseni tyhmästä epäempaattisuudesta ja röyhkeydestä, kun mieleeni palautuvat liiankin hyvin omat puheeni ja koen samanlaista ahdistusta ja pelkoa myrskyjen ja kovien tuulten aikaan kuin äitimuorini ennen. Monena yönä olen vaihtanut nukkumaan makuuhuoneesta toiseen, kun olen halunnut välttyä kuulemasta ja näkemästä tuulen voimaa.
Kesä on vasta aluillaan. Mitä vain voi olla vielä tulossa, niin poutaa kuin sadetta, niin pitkää hautovaa hellettä kuin ukkospuuskiakin. Mutta nyt kumminkin nautin kesästä niinäkin päivinä, jolloin on liian koleata tai tuulista lähteä ulos. Viime viikolla puhtaaksi pestyistä suurista ikkunoistani suorastaan häikäisevänä sisääntunkeva vihreys on niin vaikuttava, niin hyväätekevä ja väkevä, että tuottaa syvää mielihyvää aamulla ensimmäisenä ja vielä illan hämärtyessä. Jo ikkunastakin katsottuna aistii sen pursuavan elinvoiman: ravintoa, terveyttä, vitamiineja ja elämän edellytyksiä koko pallolle.
Eläköön vihreys.
Onnea myös Ville Niinistö, koko vihreä maailma,vihreät aatteet ja kaikenikäiset luontoa rakastavat ja sen ainutlaatuista arvoa rakastavat viherpiipertäjät ja me "Ikivihreät" kautta maailman.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti