Asioita, joista voi iloita

Uutiset ovat nykyään rankkaa kuunneltavaa. Jokaisen uutislähetyksen aloittavat toinen toistaan ikävämmät raportit maailman kaoottisesta tilanteesta, jossa ei ole odotettavissa parannusta huomenna eikä ylihuomenna. Eri ihmiset reagoivat kuulemaansa eri tavoin, ihan vastakkaisinkin tunnetiloin. Monet herkät ja empaattiset ihmiset tuntevat voimatonta ahdistusta yhtä lailla omasta kuin muukalaistenkin hädästä ja turvallisuuden puutteesta. Toiset taas kiihdyttävät itsensä vihaan, järjettömiin väkivallan sanoihin, pahimmillaaan myös tekoihin. Eivätkä rauhallisimmat ja tunnetiloissaan maltillisemmin reagoivatkaan todennäköisesti jää ihan kylmiksi.

Huonojen ja vielä huonompien uutisten tulvassa ilahduin todella pari viikkoa sitten Helsingin Sanomien Ulkomaat-osiossa julkaistusta artikkelista, jonka toimittaja Maria Petterson oli otsikoinut "Seitsemän asiaa, joista kannattaa iloita". Ne eivät tosiaankaan olleet tyyliä , että S-ryhmän kaupat ovat nyt halpuuttaneet juuston ja kanasuikaleiden hintoja. Oli puhe merkittävämmistä ilonaiheista. Ensimmäinen aihe oli, että äärimmäinen köyhyys maailmassa on vähentynyt. Monet suomalaiset ovat huolissaan kansalaistemme köyhtymisestä laman, pahan työttömyyden ja nyt tämän valtaisan pakolaistulvan koettelemuksessa.
Totta tietysti, sitä ei käy kieltäminen, vaikka köyhtyminen  ei olekaan kovin konkreettisesti tuntunut vielä monien, ei edes omassa taloudessani.Tuttavapiirini koostuu paljolti niin hyväosaisista ihmisistä, että heillä on enemmän pulaa ajasta, jolloin ehtisivät käyttää ylimääräiset rahansa moniin mielihyvää tuottaviin asioihin kuin varsinaisesti pulaa rahasta. Suomalaisten on lähes mahdoton edes uskoa ja käsittää, että kun puhutaan äärimmäisestä köyhyydestä, ihminen elää alle euron tuloilla päivässä. Sehän kuulostaa meistä mahdottomuudelta, enemmänkin kuin lapsekkaalta tarinalta jostain sadusta, eihän eurolla voi kukaan tulla toimeen. Ei, Suomessa ei voi.  Siksi se onkin niin helppo torjua tajunnasta liian epäuskottavana. Ei voi olla mahdollista, siis ei kannata ajatella enempää!!

Hyvä uutinen nyt kumminkin on, että yli miljardi ihmistä on noussut äärimmäisestä köyhyydestä sitten 1990-luvun. Eurolla päivässä elävien määrä on pudonnut 61 prosentista ihmisiä vain neljään prosenttiin viimeisten 25 vuoden aikana erityisesti Kiinassa ja Intiassa. Mutta 4 prosenttia noitten maitten väkiluvuista merkitsee silti mieletöntä määrää ihmisiä ! Niin epäuskottavalta kuin se ensi kuulemalta tuntuu, maailman yli 7 miljardin ihmisen joukossa olen hyvin, hyvin rikas, vaikka Suomessa vain nipin napin keskituloinen eläkeläinen. Rikkaita ei Suomessa, eikä edes koko maailmassa ole lukumääräisesti hirveän paljon, mutta he omistavat yksinään, ei ainoastaan suurimman osan kaikesta, vaan lähestulkoon kaiken.Yhteinen varallisuutemme on jakautunut ihan mielipuolisella tavalla tässä maailmassa.

Toinen näitten setsemän hyvän, iloisen asian listalla minua ajatteluttava uutinen on se, että entistä useampi pääsee vessaan. Nykyään 2,1 miljardilla ihmisellä on pääsy kunnollisiin vessoihin ja käsihygieniaan. Se ei tietenkään ole likimainkaan tarpeeksi. Mikä on jokapäiväinen tilanne niillä lopuilla yli viidellä miljardilla ihmisellä, joilta tämä mahdollisuus puuttuu? Kaameata kuvitellakin. Kuitenkin vuodesta 1990 sellaisten ihmisten määrä, joilla ei ole pääsyä vessoihin, on puolittunut. Vessattomuus on asia, joka ei myöskään meinaa mahtua käsityskykyyn, yhtä vähän kuin elämä yhdellä eurolla päivässä. No nyt tekisi mieli olla todella säädytön ja älytön ja sanoa :jos ei ole syötävää, ei kai tarvitse ulostaakaan. Mutta voiko silloin olla elossa oleva, työtä tekevä inhimillinen olento? Ei voi.Tyhmyys jääköön tähän.

Minulla on koko ikäni ollut enemmän tai vähemmän oikutteleva ja yllätyksiä järjestävä suolisto, josta syystä vessojen toimivuus ja äkillinen saatavuus on aina ollut minulle lähes kohtalonkysymys. Nykyään tuntuu, että teen monet päivääni koskevista päätöksistä näistä vessamahdollisuuksista lähtien. En pysty olemaan huoleton oma itseni, jos en voi olla varma vessan löytymisestä yllättäen ja huomattavan helposti. Monet ahdistavat, mutta  onneksi nippanappa parhain päin kääntyneet tilanteet vuosien varrelta säilyvät mielessä liiankin elävinä, sekä arjesta, työmatkoilta yhtä lailla kuin lomareissuilta ja vapaalta. Niille jälkeenpäin naureskelu sisältää kauhistuneen mahdollisuuden toisenlaisesta lopputuloksesta!

Aika hiljattain minulle vasta paljastui semmoinenkin lisäongelma tässä vessattomuudessa, että esimerkiksi Intiassa naisten tilanne on vielä monin verroin pahempi kuin miesten, koska ulkosalla olevilla, syrjäisillä ulostamispaikoilla on myös suurentunut vaara tulla raiskatuksi. Kuvottavaa edes ajatella. Suomalaiset ovat yrittäneet viedä kehitysmaihin käymäläkulttuuria, joka ei perustuisi vedenkäyttöön. Mutta me, lähes sataprosenttisesti vesiklosetteihin viimeisen puolen vuosisadan aikana siirtyneet suomalaiset huuhdomme vettä tosi huolettomasti ja holtittomasti tuhlaten ajattelematta, että siitä voisi vielä tulla pulaa maailmassa. Vain valistuneimmat ajattelevat, että vesivessamme itseasiassa ovat tulevaisuuden kannalta typeriä myös siksi, että  ulosteen sisältämät tärkeät lannoitteet jäävät näin hyödyntämättä ja sensijaan käytetään kalliita teollisuustuotteita. 

Kolmas ilonaihe, jonka vasta jutun luettuani oikein tiedostin, on se, että jo 95 prosenttia maailman asukkaista asuu kännyköiden kuuluvuusalueella.Tänä vuonna 43 prosenttia ihmisistä pääsee kotonaan nettiin, kun luku oli vuonna 2000 vain kuusi prosenttia. Tämä oli minulle ihan uutta tietoa. Luulin, ja olen varma, että monet muutkin ovat samaan tapaan luulleet vain suomalaisten ja eurooppalaisten ja amerikkalaisten käyttelevän kännyköitä ja  nettiä jokapäiväisinä välttämättömyyksinä ja elämän helpottajina. Perustan luuloni siihen, että olen kuullut niin monen päivittelevän esimerkiksi nyt Suomeen saapuneitten pakolaisten hyviä kännyköitä ja nettiyhteyksiä sotaakäyville kotikonnuilleen.Moni on jopa valmis syyttämään kännyköitään käyttäviä turvapaikanhakijoita liian hyväosaisiksi elintapasurffaajiksi, joilla ei oikeastaan pitäisi olla oikeutta  tulla nauttimaan helposta elämästä meidän kustannuksellamme. Heiltä on kai jäänyt huomaamatta, että kännykkä on jo arkea koko maailmasssa. Suomalaiset eivät kai ole omahyväisessä Nokia-kuplassaan  oikein jaksaneet tajuta, että tämän ylpeilynaiheen  ja menestyksen takasi juuri se, että miljardit ihmiset kautta maailman ostivat ja omaksuivat näiden uskomattomien teknisten apuvälineitten käytön ja hyödyt ihan samoin kuin me täällä Pohjantähden alla asustelevat.
Ja kumma kyllä, nykyään voi olla vaikeampaa saada nettiyhteys kunnolla toimimaan tai kännykkä voi pätkiä jossain päin Rovaniemen maalaiskunnassa, kuin turvapaikan hakijoitten saada yhteys sukulaisiinsa Syyriassa.
Maailma on tottavie muuttunut perusteellisesti siitä, kun ensimmäisessä työpaikassani Etelä-Karjalassa ei koululla eikä minulla opettajalla ollut edes lankapuhelinta. Lähin puhelimeni oli kilometrin päässä kylällä oleva Vilskan talossa, jossa toimi kylän käsikäyttöinen puhelinkeskus. Sinne siis matka, jos oli kiireellistä asiaa kotiväelleni. Eikä puhelin silloin suinkaan kilahtanut kotonani, vaan naapurissamme olevassa Ellin kyläkaupassa, josta sitten viesti tultiin toimittamaan kotiväelleni. Niin vain hommat hoituivat ja elämä sujui Rautalahden koulussa ilman puhelinta ja ilman vesivessaakin, eikä siitä ole kulunut mielestäni niin mahdottoman kauan. No, puoli vuosisataa, tottapuhuen. 
Olivatko asiat silloin paljon huonommin, en osaa oikein sanoa. Mutta oli se kyllä hyvin toisenlainen Suomi, toisenlainen maailma, ihan toisenlaiset kiireet ja  toisenlaiset ongelmat.Yksi asia on varmaa, maailma muuttuu ja kehittyy tavalla, jota ei kukaan osaa ennalta arvailla. Joskus hitaammin, mutta välillä jättiaskelin.