Oma tapani kasata kuukausille erilaisia tunnusmerkkejä, sisältöjä, velvollisuuksia ja tunnelmia on kuitenkin ihan ikiomani, eikä välttämättä vastaa jonkun muun ajatuksia. En tiedä, en ole keskustellut tästä asiasta.
Tammikuu on järkevän, kurinalaisen minän puheenvuoro joulun pehmeän ja usein liiallisuuksiin yltyvän hedonistisen minän vaimentamiseksi. Tammikuu on tarpeen,koska se sanoo: et voi jatkaa näin. Elämä on muutakin kuin mielihyvän hakemista ja kääriytymistä aistinautintojen ja tunteitten silkkipaperiin ja rusetteihin. Joillekin tämä tammikuun moralistinen ääni vaatii viettämään tipatonta tammikuuta. Toisille kuntosalin kortin lunastamista ja turhien kalorien poisjättämistä. Jo vanhastaan on puhuttu härkäviikoista, joilla kai viitattiin työnteon korostamiseen ja yksinkertaistettuun ruokavalioon siirtymiseen.
Minun perheessäni ja ystäväpiirissäni on yllättävän paljon tammikuussa syntyneitä. Liekö mielikuvallani katetta, mutta pidän useimpia näitä tammikuun lapsia poikkeuksellisen älykkäinä, fiksuina ja realistisesti elämään suhtautuvina. Monilla heillä on myös pokkeuksellista sitkeyttä pyrkiä tavoitteisiinsa ja voittaa vaikeudet, jotka toisista tuntuvat ehkä liiankin työläiltä.
Itse en ole näitä sitkeitä talvilapsia. Silti minäkin tunnen tammikuun minussa herättämän tarpeen selkeyttää ja järkeistää usein liiankin poukkoilevaa ja spontaanina ryöpsähtelevää elämäntapaani. Alan nähdä uutta kauneutta järjestyksessä ja yksinkertaisuudessa. Koska semmoinen ei ole vakituinen hyveeni, on tästä tammikuun järjen äänestä otettava hyöty. Kun nyt tammikuu on lopuillaan ,voin tyytyväisenä huokaista, että kiitos ystävieni, olen kotiasioissa edes askeleen lähempänä tavoitetta. Kirjahyllyni on kokenut raskaalla kädellä tehdyn karsinnan, järkeistyksen ja samalla siivouksen. Kirjojen määrä on karsittu ehkä kolmannekseen. Jättimäiset lehtipinot on hävitetty ja sadat cd-levyt ja c-kasetit ja vanhentuneet videot ovat pakattuina jättikasseihin odottamassa lopullista ratkaisua. Nyt ne saavat mennä kellarikomeron säilytykseen, jotta jää aikaa miettiä järkevin tapa hankkiutua niistä eroon.Tuntuu hyvältä. Sama raaka karsinta ja poisto olisi tehtävä myös vaatekomeroissa ja liinavaatekaapissa. Sopisikohan siitä kehittää teema helmikuulle?
Eilen puhuin pitkään ikäiseni ystävän kanssa,joka kertoi oman tammikuunsa järkiprojektista. Hänellä ei, kuten ei minullakaan, ole tarvetta tipattomaan tammikuuhun, mutta hänkin on ahdistunut tarpeettoman tavaran paljoudesta kodissaan. Hänen ratkaisunsa kuulosti hauskan mielikuvitukselliselta, kuin peliltä, jota hän pelaa itsekseen. Idean hän oli lukenut jostain aikakauslehdestä ja päättänyt toteuttaa sen. Homman säännöt ovat, että koko tammikuun ajan kodin tavaramäärä pienenee päivä päivältä: ensimmäisenä päivänä yksi tavara, toisena kaksi, kolmantena kolme ja niin edelleen. Eilen oli 24.päivä ja soiton ajankohtana hänellä oli pulma, kun päivän poistokasassa oli vasta 12 tavaraa, siis puolet päivän tavoitteesta. Entä sitten tänään, huomenna ja koko tulevan viikon ? Jokainen päivä on paisuva , kasvamistaan kasvava haaste, koska tavaramäärä näinä viimeisen viikon päivinä on valtaisa. Hän sanoi, että koko ajan on myös mielessään taisteltava ja nujerrettava halu sittenkin säilyttää joku tavara, jonka oikeasti tietää tarpeettomaksi, mutta joka jollain lailla tuntuu liian mieluisalta tai kauniilta tai herättää jonkun muiston.Raaskinko luopua tästä?
Laskin, että tämmöinen tavaranpoistoleikki verottaa kaapeista yhteensä 506 tavaraa. Hyvä Aino, onnittelen lämpimästi . No, voin kai onnitella itseänikin, sillä yhteenlaskettuna poistamani kirjat sekä Lundia-hyllyt yltävät vieläkin suurempiin lukemiin. Onneksi ne kumminkin lähtivät kerralla, sillä pitkäjänteisyyttä koko kuukaudelle venytettyyn projektiin minulla ei löytyisi. Olen toukokuun kevytmielinen harakka enkä tammikuun järkevä ja sitkeä pakkaseen syntynyt lapsi.
Urakkapalkalla?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti