Aivan järjettömän ihanaa

Nyt kun olen eläkkeellä, minulla on runsaasti aikaa käytettäväksi esimerkiksi lukemiseen. Välillä joku romaani nappaa niin otteeseensa, että en malta lopettaa ennenkuin koko teos on hotkaistu. Kaikki muu elossa pysymisen kannalta välttämätön toiminta hoituu siinä sivussa pikavauhdilla ja juonen edistymisen juurikaan katkeamatta. Aika usein päivän lukemiseni kumminkin jää tuntiin puoleentoista, mikä menee päivän Helsingin Sanomien läpikäymiseen. Olen valikoiva lukija. Monet sivut jäävät vain otsikoiden ja ylimalkaisen silmäilyn varaan. En jaksa paljonkaan kiinnostua urheilusta tai taloudesta. Politiikka ja ulkomaat saavat joskus myös pelkän "kevytluennan". Silti aikaa kuluu ja tunnen jotenkin pysyväni vielä asioista kärryillä. Arvostan lehteäni ja käsitykseni maailmasta ja sen nykytilanteesta rakentuvat paljolti Hesarin toimittajien ja kolumnistien minulle tarjoamien faktojen ja mielipiteitten varaan. En halua ajatellakaan, että tällä tiedollani olisin "aivopesty ja harhaanjohdettu valeuutisten" uhri. Puna-vihreän feministi-ruohonsyöjäverkoston uhri ilmiselvästi, saattaisi joku toisinajattelija arvioida.

Saan monia aikakauslehtiä ystävällisesti minulle kierrätettyinä. Niiden tarjoama lukupaketti on minusta vuosi vuodelta muuttunut ohuemmaksi ja epäkiinnostavammaksi. Hyvä jos jokaisesta lehdestä löytyy edes yksi oikeasti kiinnostava ja pienen ajattelun tai elämyksentapaisen liikahduksen minulle tarjoava juttu. Ehkä vika ei ole lehdissä. Ehkä minä olen nyt väärä kohde näille lehdille: olen liian vanha, olen menettänyt kyvyn nauttia ns naistenlehtien sisällöstä. Oli aika, jolloin oli mukava, kun joku värikäs lehti kolahti viikottain luukusta. 

Muutamathintavat ja ulkoasultaan suorastaan liiankin ylelliset aikakauslehdet( esim kaikki Gloriat) saavat usein minussa aikaan lievää vakavamman moraalisen närkästyksen, joskus suorastaan vihan ryöpyn: kenelle tällaista roskaa tehdään, kysyy turhautunut hapan moralisti minussa. Ihmettelen todella haluavatko Suomen tavalliset työssäkäyvät nuoret naiset, opiskelijat, virkanaiset, monissa palveluammateissa tärkeätä työtään tekevät mutta suhteellisen pienipalkkaiset naiset, pienten lasten äidit, puhumattakaan meistä hiukan varttuneemmista naisista lukea tai edes rentoutua silmäilemällä kymmeniä sivuja täynnä ällöttävän vastenmielisen näköistä, kauniinkin naisen kammotuksesksi tekevää kosmetiikkaa, totaalisen mahdotonta muotia niin ideoiltaan kuin varsinkin hinnaltaan sekä sivukaupalla julkkisnaamoja jossain pippaloissa seistä tököttämässä ja kiinnostamattomia kuulumisiaan kertoilemassa nykyään jokseenkin  rumissa ja erityisen kummallisissa rievuissaan. Miksi ovat ottaneet kaapeistaan kaikkein kauheimmat vaatteensa. Vain Kaarina Suonperä muuttumattomana sinisissä  kaavuissaan ja sinisissä silmäluomissaan tyylinsä säilyttäneenä kummajaisena joukossa miesraukkaansa ulkoiluttamassa, varmaan  huolestuneena tyylitajun rappiosta.

Aika vähän jää anniksi myös tämän päivän ruokareseptisivuista. Kuvat ovat kyllä upeita, muhkeita, runsaina ryöppyäviä. Annokset ovat varmaan tosi hankala syödä siististi. Reseptit edellyttävät myös emännän kaapeista aina löytyvän chilihiutaleita, paahdettua paprikaa, kvinoaa, gheetä, tuoreita yrttejä ja tuoretta inkivääriä, kaurakermaa, punaisia linssejä ja pankojauhoja, srirachaa sekä suolahiutaleita. Ja tietysti jotain fiksumpaa perusapetta kuin tuttua iänikuista jauhelihaa tai edes kirjolohta. Kuka nyt enää semmoista jaksaisi veivata pöytään?

Suurimmat riemunkiljahdukset minussa kirvoittaa esimerkiksi tämmöinen lehden sivu, joka on otsikoitu:"kuukauden tunnelma PUHDAS HETKI. Unelmien kylpyhuoneessa kääriydytään valtaisaan harsopyyhkeeseen vaaleanpunaisen seinän suojissa". Tarkempi erittely kertoo tästä puhtaasta hetkestä:mattapintaisesta kivimassasta valmistettu Hampton-amme ( 7060 e), Classica 88-suihkuhana (näyttää sellaiselta, joita oli useimmissa vanhoissa kaupunkikodeissa 1960-luvulla: erikseen aukiväännettävät kukanmuotoiset nappulat kuumaa ja kylmää vettä varten) hinta vain 959 e, ammeen vieressä saippua-astiaa varten hankittu tyylikäs, tulppaaninmuotoinen  Eero Saarisen suunnittelema marmorikantinen pikkupöytä ( Artek 1564 e). Pellavainen harsopeite pyyhkeen virkaa toimittamassa( 369e, Stockman). Herkulliset (TOSI jättimäiset!) saippuapalat 6,95-9,95 e/ kg. 
Ja kun sitten olen hekumallisesti lillunut unelmien ammeessa voin vihdoin nousta kuivattelemaan ( parivuoteen lakanan kokoiseen) harsopyyhkeeseen Helge Sibastin linjakkaassa massiivitammisessa tuolissa istuskellen, siinä vaaleanpunaiseksi Tikkurilan Harmony H 479 sävyllä maalatun paneeliseinän luomassa harmoniassa.
Voi tätä PUHTAAN HETKEN ONNEA. Kuulen suustani ihan spontaanisti pulppuavat sanat: TOSI upeaa, TOSI pehmeää, TOSI suloiset linjat, TOSI tyylikästä, ihan SAIRAAN ihanaa, aivan JÄRJETTÖMÄN eleganttia ja  MIELETTÖMÄN huoliteltua kaikki tässä ympärilläni. 

Onko tässä Suomen kaunein kylpytila? Niin onkohan TOSIAAN?