Viime viikolla sattui kirpputorilla silmiini hauskasti vanhanaikaisen oloinen, mutta hyväkuntoinen parisataasivuinen opus nimeltään Nimipäiväkirja. Sen ulkonäkö, kermanvalkoiset pehmeän mattapintaiset kannet, hyvin koristeellinen kirjasintyyppi ja hennot punaiset kukat ja sulkakynä houkuttivat katsomaan pitempään. Tekijä Arvo Kankainen, kustantaja Arvi A.Karisto ja kustannusvuosi 1947. Kirja täyttää siis tänä vuonna 70 vuotta, niinkuin hyvin usea suomalainen (Suomen suurin ikäluokka). On kai pakko ostaa, kun hintakaan ei ole kohtuuton. Sisäsivulla kirjalla on vielä toinenkin nimi:Sinun nimesi on runo.
Tammikuun 2.päivän nimipäiväsankari on Aapeli, joka on innostanut kirjaimillaan tekijän runoilemaan tällaisen ihanuuden:
A rmas, sua aatoksissain
A ina täällä muistelen,
P äivän uuden alkaessa,
E htoon ehtien, --
L eikkisitkö lemmelläni -?
I tse tiedät ikäväni.
Serkkuni Paula on syntynyt loppiaisena 6.tammikuuta, Harrin nimipäivänä. Runo sopisi varmaan Paulallekin motoksi vaikka on tietysti Harrin kirjaimista. Kas näin kauniisti se sanoo:
H uoliesi alle ethän jää,
A ina etsi uutta elämää.
R ohkeasti ylös pääsi nosta,
R eippahasti onnes arpa osta,
I lku kohtalosi iskijää!
Alkaa kiinnostaa miten oma nimeni Liisa on inspiroinut runoilijaa. Ryhdyn etsimään marraskuun 19. päivää. Koen yllätyksen: siellä tutulla paikallaan ei olekaan Liisa vaan Alli. Tämäpä on outoa, jo lapsena olen oppinut muistamaan allakan peräkkäiset nimet Eino, Jousia, Liisa, Jalmari.....Tosi kumma juttu, mutta sitten hoksaan, ettei nykyallakassakaan ole enää Jousia nimeä,vaan Jousian kohdassa on Tenho ja Max. Niin se käy, nimet vaihtuvat, muuttuvat ja jäävät pois käytöstä .Uusia nimiä tulee allakkaan hyväksytyksi sitä mukaa kun riittävän suuri määrä lapsia on saanut jonkun nimen muuttumaan muodikkaaksi ja suosituksi.Vuoden 1947 nimilistat ovat tosiaankin aivan toisenlaiset kuin nyt 70 vuotta myöhemmin. Mutta kuvittelin nimen Liisa sellaiseksi kestohitiksi, että se olisi ollut ikuisesti, aina aikojen alusta asti samalla syksyisellä kohdallaan. Pakkohan nyt Liisan on jossain olla! Aikani etsittyäni löydän Liisat ja Elisabetit syyskuun 17.päivän kohdasta ja runo menee näin:
L uokseni sä saavuit
I llan hämärässä silloin
I kkunaani heitit lunta. -
S iitä asti nähnyt unta
A ina sinust´olen illoin.
Vuoden toiseksi viimeinen päivä on jo 1947 kuten nykyäänkin Taavetin (ja nykyään Taavin ) päivä:
T iki, taki, vaarin kello
A ikaa takoo nurkassaan,
A ivan kohta ajastaika,
V uosi vanha vaihdetaan.
E ihän vielä tyhjänä lie
T uoppis pohja paistanut?
T ilkan oisin onneksesi
I llan kuluks maistanut.
Nyt kirja vaihtaa uuteen tyyliin. Seuraa etunimien selityksiä.Teksti alkaa kiinnostavalla tiedolla :"Meillä tuli äskettäin voimaan laki etunimistä, joka täydentää ennemmin säädettyä lakia sukunimistä. Nimistömme on siten kokonaisuudessaan siirtynyt lailliselle pohjalle. Uuden lain mukaan vanhemmat eivät saa antaa lapsilleen minkälaisia nimiä tahansa, niinkuin oli ennen laita. Aikaisemmin lapsella ei ollut mahdollisuutta vapautua epäonnistuneesta nimestään virallisesti, mutta uuden lain mukaan etunimi voidaan, jos päteviä syitä on, vaihtaa samalla tavoin kuin sukunimikin. Tätä oikeutta on jo käytettykin".
Kirjan tekijä kertoo hyvin laveasti eri maitten tapoja. "Suurin ryhmä on kiinalaisten vanha kolmisanajärjestelmä ( La Hun Tshin, pohjoiskiinalainen), mutta eteläkiinalaiset jättävät yhden pois, esimerkiksi eräs Ah-Pin-Wang heitti nimensä viimeisen sanan pois ja oli pelkästään mr Ah-Pin."
Samaan tapaan tekijä esittelee muita ryhmiä: esimerkiksi eurooppalaisen, jossa esiintyvät sekä etu- että sukunimet. tosin tämän ryhmän kaksi kansaa, unkarilaiset ja japanilaiset asettavat sukunimen ensimmäiseksi.Tekijä huomauttaa, että suomalaisilla oli ennen tapana nimittää itseään äidin mukaan. Kalevalan suuri sankari Väinämöinen lienee saanut nimensä äidistään Veden emosta. Vein-emoinen kääntyi helpommin lausuttavaksi Väinämöiseksi, kun ei enää pidetty lukua hänen syntyperästään."
Luen myös, että afrikkalaiset ovat yhä edelleen ( siis 1947) yksinimisiä. Kun samannimisten henkilöiden kesken syntyi sekavuutta, lisättiin isän nimi mukaan.Vanhoista sivistyskansoista kreikkalaiset olivat yksinimisiä ( Sokrates, Aristoteles, Homeros).Tekijän väitteet tuntuvat minusta, nykylukijasta monin paikoin aika heppoiselta todistelulta, enemmän hänen omilta päätelmiltään kuin todistetuilta faktoilta. Ihmettelen hänen jokseenkin oudosti käyttelemäänsä termiä vanhasta manteereesta. Pienistä epäilyistäni huolimatta on kiinnostavaa lukea hänen monipuolisia selostuksiaan nimien historiasta. Artikkelin lopuksi hän luettelee käyttämänsä ulkolaiset lähdeteokset.
Viimeinen ja ehkä hupaisin osa kirjaa on lähes sadan sivun mittainen osio, joka selittää erikseen naisten ja miesten nimien merkityksiä, nimien historiaa ja kohdan kalenterissa. Tekijä huomauttaa vanhasta tutusta viisaudesta, ettei nimi miestä ( naistakaan) pahenna, mutta kyllä useat näistä vanhoista nimistä tekisivät nykylapsen elämäntaipaleen vaikeaksi. Mikä joskus on ollut hyvää tarkoittava, ehkä kauniskin etunimi, olisi nykyään omistajalleen taakka ja pilkanteon kohde. Tosin on hyvä muistaa, että vanhat nimet elävät usein uutta kukoistustaan noin sadan vuoden kuluttua. Silti kulunut 70 vuotta on saanut satoja nimiä yuntumaan mahdottomilta tänä vuonna nimensä saaville lapsille. Ei kukaan pilaa tyttönsä elämää nimellä Oivikki, Mielisuoma, Kaiho, Laulikki, Ihanelma tai Joutsen. Eikä pojalle voisi antaa nimeksi Rieti, Tiera, Luja, Korjo, Pohto, Ponteva tai Untamo. Ei kai!
Useimmat sellaisetkin nimet, joita monet minun ikäluokkani tytöt tuntevat ominaan ovat muuttuneet harvinaisiksi. En muista opettaneeni kovinkaan montaa Liisa nimistä tyttöä lähes neljänkymmenen vuoden opettajaurani aikana. Omana kouluaikanani opettajani ryhtyi omavaltaisesti kutsumaan minua Marjaksi, vaikka olin 9 ensimmäistä vuottani ollut Liisa. (yhdysnimestäni huolimatta). Luokassa oli hänen mielestään pari Liisaa liikaa . En tottunut ajattelemaan itseäni Marja- nimisenä. Niin minä sitten katsoin parhaaksi ruveta Marja-Liisaksi oppikouluun päästyäni.
( Liisa, lyhenne heprealaisesta Elisabetista. "valalla jumalalle vihkiytynyt". Elisabet on yksi maailman suosituimmista nimistä eri muotoisina käytettynä eri maissa, Elsabet, Eliza, Elise, Elsie, Liisa. Lisa, Lizzie, Libby, Betsie, Betty, Bess, Bettina jne).
Entä tämän päivän sankari Julius? No, muistamme Julius Caesarin, suuren sankarin, mutta kirjani mukaan Julius-nimen merkitys on "untuvapartainen". Voi voi, sankaruus sai nyt kolauksen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti