Vai onko kaikki ennemminkin yhtä ja samaa harmaata, lamauutista talousahdinkoa, korruptiota, pelkoa ja vihamielisyyttä ihmisten välillä?
Tänä aamuna oli pakko syventyä pohtimaan hetkeksi omiakin tuntemuksiani, kun luin päivän lehdestä tilastoja eri maitten ihmisten yleisestä onnellisuuden kokemisesta. YK:nWorld Happiness Report syyskuulta 2013 mittaa ihmisten onnellisuutta eri maissa ja kertoo suomalaisten kuuluvan sijalle 7. Kaikki muut pohjoismaat ovat vielä hiukan Suomeakin onnellisempien ihmisten kotimaita. Onnellisia löytyy runsaasti myös Sveitsistä, Hollannista ja Kanadasta. OECD:n indeksin mukaankin elämä Suomessa on hyvää. Sijaluku on vain yhtä matalampi. Tämän listan kärjessä yllättää Australia.
Mitä onni on, se on kysymys, jota on pohdittu yksin ja yhdessä varmaan yhtä kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa. Ja jos ei aina ihan tietoisesti ja ääneen pohdittu, niin ainakin omissa syvissä ajatuksissa on pyritty elämään, joka vie lähelle onnen tunnetta. Tyytyväisyys, ilo ja mielenrauha, nämä merkitsevät meille useimmille onnea. Lisäksi siihen kuuluu ainakin kohtalaisen hyvä terveys, lämpimät ihmissuhteet, mielekäs ja riittävän tulotason takaava työ .Ympäristön kokeminen kauniiksi ja turvalliseksi lisää useimmille tyytyväisyyttä ja onnen kokemusta. Joillekin onni löytyy harrastuksista, taiteesta, musiikista, kirjallisuudesta tai urheilusta. Rakkaus lisää onnea, mutta kuuluuko siihen ehdottomasti myös rikkaus? Siinä mielipiteet jo alkavat poiketa paljonkin. Monilla tuntuu olevan käsitys, että raha tekee onnelliseksi. Mitä enemmän rahaa pystyy saamaan, sen onnellisempi, on hyvin yleinen käsitys onnesta.
Eilen selasin aika toisenlaista lehteä kuin päivän sanomalehti, jossa tänään, onnellisuuden teemapäivänäkin, oli pakko lukea myös iso annos onnetonta elämänpuolta, maailman kriisejä, Suomen takkuilevaa taloutta, poliittista kilpalaulantaa ja kaverin mollausta sekä urheilun toivotonta pyrkimystä olla fyysisesti parempi tänään kuin eilen ja ainakin parempi kuin muut! Eilen tutkiskelin paksua, tuoksuvaa ja kiiltelevää aikakauslehteä nimeltään Gloria. Sen sivuilla en törmännyt mihinkään noista päivän huolenaiheista. Nimi Gloriahan viittaa raamatulliseen sisältöön, messun osaan, jossa julistetaan kunniaa Jumalalle. Sekään ei välttämättä tullut mieleen Gloriaa lehteillessäni.
Gloria on ollut käytetty etunimi ainakin Amerikassa.
Luin netistä nimiin liitetyistä ominaisuuksista. Opin, että Gloria-nimiset ovat päteviä ja käytännöllisiä. He onnistuvat usein hankkimaan paljon valtaa ja vaurautta. Heillä on taipumusta menestyä liike-elämässä ja kaupan aloilla, koska heillä on vahva kyky keskittyä bisnekseen ja rikastumiseen jopa yksityiselämän ja ihmisuhteiden kustannuksella. Ahaa, nyt ymmärrän, että Gloria onkin osuva valinta Suomen ehdottomasti elitistisimmän naistenlehden nimeksi. Jo lehden ulkoasu, lähtien paperin laadusta, kuvien koosta ja mainosten määrästä, haluaa viestittää kaikinpuolisesta menestyksestä ja ylellisyydestä. Selaan, selaan ja yritän löytää jotain muutakin kuin loputtomia valheellisia väitteitä kauneudesta, jonka saan käyttämällä esiteltäviä luksustuotteita. Kymmenien kauneutta ja nuoruutta hohkaavien kasvokuvien ja hulmuavien hiuspehkojen jälkeen päädyn lopulta lukemaan opastusta keväiselle pukeutumiselleni :"Housupuku on nyt korkeavyötäröinen ja leveälahkeinen. Pue sen seuraksi isokauluksinen ja värikäs paita."(takki 4990 euroa, housut 2110 e, pusero 2100 e). Tarvitsen kai myös uuden laukun,(Louis Vuitton-laukku (3500 e), kengät ( 589 e), aurinkolasit (348e), sekä tietysti rannekellon ( 3000 e).
Kyllä on mukava nyt lähteä näissä varusteissani kävelylle pitkin Yliopistonkatua. Tunnen olevani menestynyt, nykypäivän nainen, olen onnistuja, sanalla sanoen olen Gloria. Mitä siitä, että tämä yksi ainoa asukokonaisuuteni maksaa 16 637 euroa, joka on siis kymmenen kuukauden ansioni. Mitä siitä, että sillä rahalla saisi aikaan paljon hyvää, jos sen käyttäisi todellisiin arkikuluihin esimerkiksi pienipalkkaisen osapäivätyötä tekevän yksinhuoltajan perheessä. Eipä nyt pilata iloa kadehtimisella!
Toivoisin saavani tähän vierelleni tyylikästä herraseuraa.
"Gangsterityyli on varsin hurmaavaa. Siihen kuuluu tietysti kaksirivinen puku ja keikarihattu".(puku 639, ruutupaita 162, neulesolmio 79, taskuliina 39,90, hattu 99,Tiger of Sweden). Kavaljeerini yhdistää pukuun Denim-tennarit (Vuitton, 530 euroa ), ja voi kuinka ennakkoluulotonta ja virkistävää, ilman sukkia. Se on nykyään ihan käypä tapa.(mahtaako tulla hankautumia ja tennarit ehkä hiostuvat.Who cares!) On kyllä aika outoa, että herralta menee vaatetukseensa vain 1549 euroa. Eihän tämä nyt oikein käy laatuun, kun minun vaatteeni maksavat kymmenkertaisesti . Jotain tasa-arvoa kai pitäisi olla! Unohdin, että seuralaiseni varmistaa treffeille ehtimisensä kellostaan, tyylikkäästä Tag Herrer Carrera merkkisestä.Sen hinta on 5600 euroa, onneksi tuplaten minun kelloni hintainen!Mutta ei vieläkään pärjätä minun eleganssini hinnoille.
Nyt herää tietysti kysymys, miksi selasin Gloria-lehteä? Onko kyseessä aikuisen (eläkeläismummon) salainen pahe, päiväuni, ikäänkuin eräänlainen porno vai sittenkin kapitalistisen elämäntavan irvailuntarpeeni häijy ristiretki? Niin tai näin!
Onneksi en ole sijoittanut yhtään euroa päästäkseni katsomaan tätä hulluutta . Sain lehden kierrätettynä . Mielenrauhaani ei järkytä kukaan oikeasti tuntemani ihminen, joka eläisi Glorian kuvitteellisten ihmisten tapaista kulutusjuhlaa. En tunne ketään, jolla olisi varaa tai halua tuommoiseen elämäntyyliin. Ihmettelen, löytyykö Suomesta ihmisiä, joita tämäntapaiset jutut todella kiinnostavat tai palvelevat. Ilmeisesti näin on, koska lehteä kannattaa kustantaa. Useimmat tietämäni varakkaat ihmiset ovat oikeastaan ennemminkin nuukia ja vaatimattomasti pukeutuvia.He toteuttavat elämässään linjaa, josta laulussa sanotaan:kell onni on, se onnen kätkeköön........Kateus ei nimittäin aina jää pelkäksi tunteeksi vähempiosaisten mielessä, vaan on vaara, että se purkautuu vihapuheina ja -tekoina.
Rumat ne on kun vaatteilla koreilee, tai hyvä hevonen näkyy huononkin loimen alta, sanottiin ennenvanhaan. Miten mahtaa olla nykyään. Monelle pukeutuminen huonoon loimeen ei ole valinta, vaan pakon sanelema juttu.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti