Joululaulujen sijaan muistiini on näinä päivinä pyrkinyt vanha lastenlaulu Lasse Liten ja nimenomaan kauan sitten koulun ruotsintunnilla opituin ruotsinkielisin sanoin: världen är så stor, så stor....större än du nånsing tror. Ja varsinkin toisen säkeistön sanat vaivaavat: Där är hett och där är kallt, Lasse........,men God råder överallt, Lasse Lasse liten!
Ymmärrän tämän omituisesti mieleen pulpahtaneen laulun olevan yhteydessä niihin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin maailman ilmastosta, sen erikoisista ilmenemismuodoista koko kuluneen vuoden aikana, sekä tietysti Pariisin ilmastonmuutoskonferenssin päätöksistä. Olen aika ihmeissäni, suorastaan aika lailla huolissani maailman tilanteesta, vähän kuin laulun Lasse liten. Vaikka kuinka yritän lukea ja ymmärtää lehdissä ilmastoa ja sen muuttumista käsitteleviä artikkeleita, en pysty nykytietämykselläni omaksumaan asiafaktoja, en vertailemaan tai kyseenalaistamaan lukemieni juttujen tieteellisyyttä tai epätieteellisyyttä. On selvää, että käsitykseni oikeasta ja väärästä tiedosta tässä vaikeassa kysymyksessä on syntynyt omien havaintojeni ja lukemiini juttuihin uskomisen yhteisvaikutelmista.Tulos:olen muutosuskovainen.Se merkitsee minulle sitä, että paitsi toivon ja uskon muutoksen mahdollisuuteen pysäyttää uhkaava ilmastokatastrofi, myös hiukan pelkään ja epäilen olevan jo liian myöhäistä.
Tunnen monia, jotka eivät jaa uskoani, eivätkä suostu pelkäämään, eivätkä missään tapauksessa edes haluamaan muutoksia elämäntapoihimme ympäristön ja ilmaston hyvinvoinnin parantamiseksi. Se kun tarkoittaa monella tapaa ihmisten pakottamista tinkimään monista eduistaan, tinkimään tällä hetkellä hyvältä tuntuvasta tuhlailevasta elämäntavastaan ja jatkuvan kasvun ihanteesta.
Tämäkin asia, kuten lähes kaikki asiat ovat todellakin hyvin voimakkaasti uskon kysymyksiä:oletko uskova vai epäuskoinen, luuletko olevasi oikeassa ja tuon epäuskoisen tuttusi erehtyvän pahasti.Ovatko puheet ilmaston lämpenemiestä täyttä huuhaata vai todellinen uhka?
Usko ei ole vain kristityn usko Jumalaan tai muslimin usko Koraanin totuuteen tai usko Buddhan tai Krishnan tai Pyhän Puun viisauteen. Ihminen on lähes kaikessa omituisen kahtiajakoinen: pidät valkoisesta, torjut mustaa, uskot luontaislääkkeen paremmuuteen, epäilet lääketiedettä, olet oikeistolainen, vihaat vasemmistolaisuutta, olet "viherpunasokea", suhtaudut suurella torjunnalla "sinivalkoiseen" uhoon jne.Esimerkkejä riittää vaikka kuinka. Miksi ihmeessä on niin vaikea koettaa löytää eri sävyjä, olla valmis epäilemään omia totuuksiaan?
Tänään 15. joulukuuta iltapäivän matalalta paistava talviaurinko värittää männynrungot punaruskeiksi ikkunani edessä.Nurmikko on vihreää ja mittari näyttää useita lämpöasteita. Parvekepöydälläni olevasta pelargoniasta laskin tunti sitten pitkälti toistakymmentä nuppua nyt kukassa olevien lisäksi. Talvi antaa odottaa itseään. Olisi kumminkin virhe olla täysin varma, ettei talvea tänä vuonna ollenkaan tulisi. Tai että kaikki joulukuut tästä eteenpäin olisivat samanlaisia kuin nyt. On hyvä pitää mielessä, että vain viisi vuotta sitten meillä oli erityisen valtavasti lunta myös täällä Suomen eteläkolkassa. Helsingissäkin kadun varteen pysäköityjä autoja jouduttiin kaivamaan esiin paksujen lumikerrosten alta. Kun katsotaan tilastoja, käy ilmi, että lyhin talvinen lumipeite Helsingissä on kestänyt vain 9 vrk, mutta pisin 162 vrk. Joinakin talvina lunta on ollut puoli metriä, mutta enimmillään yli metrin verran.Talvet ovat vaihtelevia, samoin muutkin vuodenajat. Silti mielestäni pitää voida uskoa pitkäaikaisia tutkimustuloksia ja tieteellistä havainnointia lukemattomista tutkimusasemista ympäri maapallon, napavyöhykkeiltä, Siperiasta, valtameristä ja ilmakehän eri kerroksista.Ne kertovat ilmaston hälyttävästä ja jopa tähänastiset ennustukset ylittävästä lämpenemisestä seuraavien vuosikymmenten kuluessa. Uhkakuvat ovat todellisia.Vuosien jahkailujen ja monenlaisten eturistiriitaongelmien jälkeen maailman valtiot yhdessä saivat nyt Pariisissa aikaan sopimuksen, jolla uhkia pyritään pienentämään ja riskikuvien toteutumista edes hiukan ehkäisemään. On yhdessä löydettävä keinot energian turvallisen saatavuuden varmistamiseen fossiilisten polttoaineitten jäädessä vähitellen pois käytöstä. On keksittävä keinot minimoida ruokahuollon riskit maapallon joidenkin osien muuttuessa riittämättömiksi tuottamaan ravintoa. Ja on kyettävä ratkaisemaan mahdollisesti paljon tämänhetkistä pakolaiskysymystä vaikeampi ilmastopakolaisten ongelma.
Vaikka ongelmien ratkaisu ei mahdu minun ja ikätovereitteni eliniän piiriin, elämä jatkuu ja itsekäskin ihminen osaa surra lastensa ja lastenlastensa puolesta. Minkälaiseen maailmaan he ovat syntyneet, minkälaiset ongelmat saaneet perinnökseen. On masentavaa lukea jonkun jyrkästi epäuskoisen toisinajattelevan kirjoittavan Helsingin Sanomien nettipalstalla vielä tämän vuoden syyskuussa: "Ilmastopakolaisia ei toistuvista povauksista huolimatta ole, eikä ole tulossa. Sama koskee koko ilmastopropagandaa.Sitä jatketaan, koska se sopii vasemmistonpoliittiseen tavoitteeseen luoda uusi maailmanhallitus, joka kontrolloisi koko ihmiskuntaa. Se on todellinen unelma riistäjille ja hirmuvaltiaille".
Mitäpä tähän on sanottavissa!Uskomme erilaisiin jumaliin ja erilaisiin paholaisiin. Miljoonat uskovat, että 2000 vuotta sitten talliin syntyi pieni poikalapsi, joka on Messias, Herra. Ja siksi meillä on taas kerran varaa ja syytä tuhlata yltäkyllin energiaa ja ostaa kaikenlaista aineellista, usein tarpeetonta hyvää. Lentää etelän lämpöön, kaukomaitten eksotiikkaaan tai löytämään joulu tunturihotellin takkatulen loisteesta. Tai ainakin toivoa valkoista joulua ja kuunnella loputonta lohtua ja lämpöä lupaavaa jouluista musiikkia hikoillessamme tavaratalon jouluruuhkassa.
Ei kai unohdeta sitä pientä nälkäistä jouluvarpusta eikä kävellä ohi Pelastusarmeijan joulupadasta askeleenkaan hidastumatta.Ei, jos ollaan joulu-uskovia.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti