keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Mutkaton lomareissu.

Ruotsissa asuva serkkuni piipahti muutaman päivän mittaisella lomareissulla luonani, kuten monet kerrat ennenkin. Meillä on yhteiset isovanhemmat ja samantapaisia lapsuuskokemuksia ja muistoja . Tosin monissa muistoissamme on myös ainekset kipakoihin väittelyihin.Monet niistä kuuluvat jo tavallaan traditioon ja nykyään  pidämme  varamme, etteivät kiistat oikeasta ja väärästä muistista pääty verisiin loukkauksiin ja toinen toisensa hölmöksi ja dementikoksi leimaamiseen.   

Koska hän on asunut suurimman osan aikuiselämästään muualla kuin Suomessa, epäilen  usein hänen suomenmuistojensa vuosien mittaan  muuntuneen  ja saaneen lisäväriä erilaisista tavoista ja ihmisistä hänen lähimmässä ympäristössään.Omasta muististani kun en millään keksi mitään virheitä ! Mikä lienee hänen selityksensä minun väärille muistikuvilleni, en tiedä.Varmaan hänelläkin on joku teoria puutteistani.

  Yhdestä asiasta olemme kuitenkin liikuttavan yksimielisiä. Lounaissuomalainen  ruisleipä on ihanaa, maailman monista ihanista leivistä  kaikkein parasta. Sellaista olemme saaneet syödä lapsuudessamme, se on mummon leipäjuuren ja oikeassa uunissa paistetun ruisleivän maku, jota hento kuminan aromi  tehostaa. Ja sellaista leipää hän saa  mielestään vain minun luonani käydessään. Olen suorastaan ylpeä tästä erinomaisuudestani tarjota maailman ihaninta ja parasta leipää. Usein ostan sitä  hänelle myös kotiin vietäväksi. Ei ole sanottu, että meidän mummomme leipäjuuri maistui ihan  tältä, mutta haluamme uskoa niin. Ja mikä onni, että Salosen Lähileipomo on pystynyt meille tämän elämyksen säästämään ja tarjoamaan . Olkoon vain paljon kalliimpaa kuin Fazerin puikulat tai sadat muut ruisleivät, joita  City-Marketin uudet valtaisat leipähyllyt vyoryttävät tarjolle. Laadulla on hintansa!

Kun laitan  hänelle  ensimmäisenä vierailuaamuna aamiaiseksi kunnon ruotsalaiselta maistuvaa tummapaahtoista, vahvaa kahvia ja paahdan tätä  lähileipomon kuminaruisleipää, jolle levitän voimariinia ja muutaman viipaleen hyvää (ehkä venäläistä!) suolakurkkua  ohuen ohuina viipaleina, kuulen syvän huokaisun: ihanaa,mitä tämä leipä on ? Voiko leipä olla näin hyvää? 

Ei tarvitse kilpailla laivan tai hotellin runsaan aamiaispöytätarjoilun kanssa. Ei joutavia eksoottisia hedelmämehuja, ei monenlaisia muroja, pekonia, mauttomia paahtoleipiä  tai croissantteja. Vain ruisleipää, kypsiä hyviä tomaatteja, kenties  vielä viipale  erinomaista somerolaista (lapsuusajan kotipaikkakuntamme) juustoa ja  päivä alkaa täydellisenä . Mukillinen kunnon kahvia ja radiosta  hyväntuulista  vanhaa tanssimusiikia . Loma kotisuomessa on tässä ja nyt.Tämmöisistä aineksista meidät on rakennettu, ollaan konstailemattomia maalaistyttöjä.

 Eipä aikaakaan , kun jo huomaa vatsan toimivan niinkuin sen pitää ja hotelli helpotukseen tulee pikaista asiaa.Moni tietää ikävän kokemuksen kuinka vatsa saattaa oikutella jo pienelläkin matkalla ja vieraisilla.  Se joko kieltäytyy toimimasta moneen päivään tai räiskyy ja paukkuu kohtuuttomasti jokaisessa sopivassa kuin myös täysin sopimattomassa paikassa. Olo on piankin niin tuskaisa , että lähes pilaa kaiken muun mukavan.  Kun  vatsa toimii hyvin. kaikki muukin toimii hyvin. Niin yksinkertaista se on . Ruisleipä  ja kahvi hoitavat tehtävänsä.

Ihanat kotimaan maut täydennettynä kunnon ( ruotsalaisella tummalla) kahvilla, ei kiirettä , ei pakollisia turistikohteita.Tuttuus ja helppous kaikessa. Ymmärrän , että tämmöinen lomamatka voi olla tosi leppoisa ja virkistävä ihmisestä, joka on jo reissannut kaikkialla,  nähnyt maailmaa joka mantereelta ja elää päivittäin suurkaupungin loputtomia virikkeitä ja elämyksiä tarjoavassa ihmispaljoudessa.

Oli mukava huomata, että  lomapäivät, jolloin en yrittänytkään keksiä  mitään poikkeavaa ohjelmaa, en erityisiä herkkuja, vain  verkkaisia hellepäiviä  kotinurkilla ja lähimaastossa , tuntuikin hänestä  niin virkistävältä ja hyvältä . Kuin olisi ollut pitkälläkin lomalla.  Ja mikä parasta,  emännöinti  ei rasittanut sen pahemmin   kukkaroani  kuin henkisiä tai ruumiillisia voimiani . 

Tähkäpäiden yllä täysi kuu


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti