No mutta kylläpä tuli tyhmä lause heti alkuun, sillä eivät ennenkään kaikki elämäni keväät ole olleet toistensa kaltaisia. Monella keväällä on ollut ihan eri teema ja tunnelma, vaikka näitä keväitä on rivissä jo 70 . Ensimmäisistä ei kyllä ole muistiin jäänyt himmeääkään häivähdystä .
Lapsuuskeväät ovat ikäänkuin monen kevään ketju, jossa eri lenkit ovat kuitenkin melko lailla toistensa kaltaisia . Ne ovat oikeastaan pelkkiä tunnelmakuvia mielen sopukoista: kevään merkit pihapiirissä, sulaneet kohdat lumen keskellä, kuraa ja kuivaa rinnatusten, narun hyppimistä, kottaraiset, pajunkissain hakemista. Ison ojan paisuminen melkein joeksi ja siihen lastulaivojen heittely ja niiden ryöpsähtelevän matkan seurailu juosten ja kiljuen yhdessä naapurien lasten kanssa.
Monena lapsuusajan pääsiäisenä meille tuli mieluinen, mutta hiukan hämmentäväkin vieras, isäni veli Tampereelta.Häntä varten hankittiin ainekset uunimakkaroitten tekoon. Ne olivat hänen herkkuaan, mutta maistuivat kyllä koko perheelle. Setä oli pehmeän hyväntuulinen ja puhui hauskasti erilaista murretta, tampereen murretta, joka korvissani kuulosti mukavalta ja hiukan herraskaiselta. Joskus setä oli oudon flegmaattinen, kuin lähes unessa, hymyilevä ja poissaolevan tuntuinen.Ymmärsin sen johtuvan hänen nauttimastaan alkoholista, joka oli kotonani tuntematonta. Hän sanoi olevansa hiukan " hönössä". Outo juttu.
Lapsuuspääsiäisiin liittyy ehdottomasti muisto siitä, kuinka yritin tihrustella tosi aikaisin aamulla taivaanrannasta ylös kivunnutta aurinkoa tupamme ikkunasta.Tanssiiko se oikeasti? Äiti oli sanonut sen tanssivan ilosta, koska Jeesus on noussut haudasta.Ei, en näe sen tanssivan vaikka kuinka yritän nähdä, mutta pian on pakko lopettaa katsominen, koska auringon valo sokaisee silmät. Ehkä se sittenkin tanssii, epävarmuus jää.
Vartuin koulutyttöikään ja meille tuli tavaksi käydä siskoni ja joskus myös äidin kanssa kiirastorstai-illan kirkkohartaudessa. Sen sävy oli kaikesta muusta kirkossa kokemastani täysin erilainen. Koin outoa surumieltä ja mystiikkaa, voisikohan sitä ajatella jonkunlaisena pyhän kokemuksena? Joskus myöhemmällä iälläni olen kokenut saman tunteen Matteus-passion loppuessa Tuomiokirkossa. Olen siirtynyt jonnekin kauas omasta tavallisesta ulottuvuudestani, mutten osaa tarkemmin nimetä tunnettani, joka pian haihtuu ja olen taas arkinen ja epäuskoinen.
Tämän kevään pääsiäisen tunnelmaani sävyttää kaksi hyvin erilaista asiaa.Toisaalta olen ahdistunut ja uupunut jo etukäteen heti pääsiäisen mentyä kodissani alkavasta suuresta linjasaneerauksesta, putkirempasta, joka pakottaa minut lähtemään pois kodistani . Jo nyt kotini on ikäänkuin riisuttu luurangoksi ja samaan aikaan täpötäydeksi kiertolaisten telttaleiriksi. Se ei ole oma viihtyisä kotini. Ei ole pääsiäisen koristeita, ei maalattujen munien vateja tai runsaana kukkivia narsisseja ja iiriksiä, kuten aina ennen. On vain autiot tyhjät ja kaikuvat seinät ja lattia olohuoneessa ja toisaalta kamareissa kohoavat tavaroitten ryöpyt pinottuina ja täydessä sekamelskassa.Tässä kaameudessa vietän nyt pääsiäistä, kuuntelen passioita ja koetan uskotella itselleni, että tämä kääntyy vielä hyväksi. Kunhan heinäkuussa pääsen takaisin, rakennan pesäni entistä ehommaksi.
Easter Eggs
Mutta se toinen asia on ihana ja voimaannuttava, niinkuin nykyään on tapana sanoa . Se on tietysti minun ikioma pikkuinen pääsiäistipuni vai pitäisikö sanoa Kinder-munani. Hänen kuvalleen, jonka olen laittanut näkyvälle paikalle senkin päälle, jaksan puhua mennen tullen. Suloista ja pöhköä mummopuhetta! Hänen maailmaantulonsa ilahduttaa minua niin, että kestän tämän kaaosvaiheen omassa elämässäni . Joka aamu muistan ensimmäisenä pikkuisen tyttömme ja mietin, onko hän nukkunut hyvin, onko vatsanpurut jo ohitettu, onko äidin ja isän naamat alkaneet näyttää hänestä jo tutuilta ja hymyyn houkuttavilta.Ja sanon, että odotapas tyttöni vielä pari vuotta niin lähdemme yhdessä sinivuokkoja katsomaan tai kuunteleman lokkien kirkunaa heidän kotirannallaan.
Virvon, varvon tuoreeks ,terveeks.......Jospa vain virpojat semmoista minulle toisivat, että jaksaisin hoitaa mummoilua vielä pitkään.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti