Monissa vanhoissa suomalaissa, monille kovin rakkaissa joululauluissa joulun sanoma Jeesuksen syntymisestä halpaan eläinten suojaan luo ajatussillan köyhien ihmisten ja eläinten suojelun ja muistamisen tarpeeseen. Korostetaan sitä, että Jeesus ei ollut rikas ja ylhäinen vaan syntyi kaikkein alhaisimpien keskuuteen. Ilosanoma kerrottiin ensimmäisenä paimenille, ei rikkaille ja mahtajille.
"En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan. Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan". Ehkä yksi suomalaisten kaikkein rakkaimpia joululauluja. Sitä laulavat tänä joulunakin hartaan oloisina ja tunnelmaan eläytyen tuhannet suomalaiset. Enin osa teeskentelee: valtaa ja loistoa kaipaa, rahaa ja tavaraa haluaisi lisää varmaan lähes joka-ainoa laulajista.Taivaan valon ja rauhan asia ei tunnu olevan kovin korkealla toivelistalla. Sen kuulee selvästi siitä keskustelusta, jota käydään sekä somessa, että ihan eduskunnassakin asti kiihkeästi ja kaikki rauhan sanat unohtaen turvapaikanhakijoitten yllätettyä epämiellyttävästi ,suorastaan pelottavasti, ennestään vain omiin ongelmiinsa ja keskinäiseen kateuteensa tottuneet suomalaiset.
"Tule varpu, riemulla ota siemen multa". Mutta älä vain luule, että rupean ihan vakituisesti ruokkimaan. Kyllä jokaisen pitää yrittää tulla omillaan toimeen. Ei täällä tarvita kerjäläisiä, eikä hyysätä sossun luukulla kävijöitä. Jokaisen pitää ymmärtää, että ihminen on itse vastuussa omasta menestyksestään. Menköön työtön ja laiska metsään poimimaan sieniä ja marjoja.Tai perustakoon yrityksen. Ihan minkä tahansa. Pääasia on, ettei jää avuttomaksi vaan ryhtyy esimerkiksi yrittäjäksi. Auttaa itse itseään ja kohta varmaan voi työllistää kymmenen flegmaattisempaa ja aloitekyvyttömämpää marisijaa!!! Hus varpuset!Ymmärtäkää, että ilmaisia siemeniä on jaossa vain jouluaamuna, Hurstin joulujuhlassa, kirkon leipäjonossa ja pakolaisten vastaanottokodissa. Kyllä yritteliäs löytää omat jyvänsä! Suomi nousuun!
Kaikkein syyllistävin ja karmein on joululaulu, jossa odotetaan äidin tuovan kerjuumatkalta leipää kotona odottavalle ja kuolemaisillaan olevalle perheelleen jouluaattona. Juuri ennen lopullista katastrofia äiti tulee, leipä jaetaan ja kaikki polvistuvat kiittämään. Laulun sävelmä on arkaaisen kaunis, mutta sanat niin kammottavaa ahdistusta, suoranaista sosiaalipornoa, että ne herättävät minussa ilkeän vastareaktion, ei suinkaan myötätuntoa tai rakkaudellisia ajatuksia.Tietysti ymmärrän, että sanat kertovat menneestä ajasta, jolloin nälänhätä oli vielä suurempi ongelma kuin nykyään ja karmaisevan konkreettinen uhka köyhimmille suomalaisille. Silti ihmisten köyhyydellä sympatian kalastaminen ja kristillisen mielen herättely pelkästään jouluun liittyen ei tunnu minusta oikealta. Ei riitä, että "hyvä, lämmin hellä on mieli jokaisen, oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen". Kyllä mielen todella pitäisi sisältää hyvyyttä vähempiosaisia, lapsia ja vanhuksia, sairaita ja vammaisia, alkoholisteja ja liian pitkään opinnoissaan viipyviä, muun näköisiä ja muualta maahamme tulleita, muslimeja ja homoja kohtaan muinakin vuoden päivinä kuin vain jouluna.
Katri-Helenan ikisuosittu joululaulu kertoo, että "näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas joulun lapsi syntyy uudelleen". Koska laulu on tullut kovin suosituksi, voi kai ajatella, että monet oikeasti haluaisivat kokea joulun muuttavan itseään paremmaksi ihmiseksi, sellaiseksi, että joulun lapsen arvot tulisivat myös omiksi arvoiksi:"nöyryys ja hiljaisuus, on valtasi salaisuus.Voimalla, väkivallalla et tahdo hallita". Kumminkin tiedetään, että usein uskossaan väkevimmät ovat myös voiman- ja väkivallan käytössä tehokkaimmat ja pelottavimmat. Nöyrä ja hiljainen tulee nykyäänkin useimmiten leimatuksi luuseriksi, ristiinnaulitaan ja tuomitaan kerta toisensa jälkeen. Aikamme suosii ihan toisenlaisia sankareita ja idoleita kuin seimeen syntynyt lapsi 2000 vuotta sitten. Ja jos hänet näkisimme nyt Helsigin tai Turun tai Tampereen katukuvassa, emme tunnistaisi häntä. Hän ei todellakaan näyttäisi tyylikkäältä kuin Cheek tai itsevarmalta kuin Jyri Häkämies, vaan hän voisi olla n.155 cm pitkä, hintelä, melko tummaihoinen, isonenäinen ja palavasilmäinen turvapaikanhakijanuorukainen Vaikea ajatella, kun olemme niin tottuneet mielikuvaan seimessä makaavasta suloisesta, pulleasta poikavauvasta ja kapeakasvoisesta, pitkähiuksisesta ja lempeästi meitä katsovasta vaaleaihoisesta Kristuksesta levitettyine käsineen ja värikkäässä viitassaan. Kai me nyt tiedämme, miltä Jeesuksen pitää näyttää: kiiltokuvajeesus ja joulun kimaltava ihanuus.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti