Joulu on tullut ajallaan ja tavallaan joka vuosi, vaikka häpeäkseni muistan joskus vuosia sitten jonakin hektisenä joulunaluspäivänä uhkailleeni: meille ei tule joulua, jos et nyt ala siivota ja auttaa ja .....ja sitä sun tätä........Onneksi keskenkasvuinen poikani lienee noistakin ikävistä joulun peruutusuhkailuista lähes vammoitta selvinnyt ja kasvanut ihan normaaliksi aikuiseksi, itsekin jo perheelliseksi. Joulua edeltävät ajat ovat varmaan kiireisiä ja joskus hermoja kiristäviä myös nykyään työn ja perhekuvioiden yhteensovittamisen vaikeudessa kamppaileville nuorille .
Nyt siis tarvitsin taas puhelun pukille. Oli aihetta tehdä tiettäväksi näin hyvissä ajoin lapsenlapseni Irinan odottavan pukin löytävän hänet tänä jouluna Turun Mummulasta eikä kotoaan Itä-Helsingistä. Olisi tosi ikävää jos Irina odottaisi täällä jännittyneenä puhetta pulputtaen ja ovikellon soittoa ja oveen koputusta turhaan kuulostellen ja pukki taas turhautuisi Vuosaaressa heidän tyhjään, pimeään kotiinsa pyrkiessään. Kyllä Mummun nyt oli pakko soittaa pukille ja varmistaa, että hän löytää Irinan tänä jouluna Luolavuorentieltä. Helpotti kuulla, että pukki yrittää ehtiä jo aikaisin aattoiltapäivällä pistäytymään.
Tottakai pukin virkaatekeviä apulaisia on Irinakin jo nähnyt monta kertaa kauppareissuillaan, saanut kenties jo karamellinkin pukin taskusta tai korista. Mutta kotiin tuleva pukki on jotain ihan eri luokkaa oleva kokemus. Toivottavasti hyvä, mukavia muistoja jättävä. Ehkä ei kumminkaan niin erinomaisen hyvä kuin pukki, joka vieraili viimeisen kerran henkilökohtaisesti poikani toiveen mukaan kodissamme. Mikko oli jo iso poika, oppinut jopa yllättäen lukemaan sinä syksynä. Kun sitten tulimme eräänä iltapäivänä kotiin hänen hoitopaikastaan, hän huomasi heti rappukäytävän ilmoitustauluun kiinnitetyn uuden lappusen ja luki: luotettava ja reipas joulupukki, soita 1234567.Homma oli hänen mielestään ihan selvä: pukille pitää soittaa ja sopia aika, että hänen kiireiseen ohjelmaansa saataisiin neuvoteltua hyvä aika, niin ettei vahingossa sattuisi tulemaan esimerkiksi juuri kun olemme joulusaunassa. Totta kyllä, mutta kun en ryhtynyt heti soittamaan, minua muistutettiin ja patistettiin moneen kertaan viipymättä hoitamaan homma. Aika saatiin sovituksi ja muistin myös antaa pukille muutamia tärkeitä tietoja ja toimintaohjeita. Odoteltiin sitten hiukan jännittyneinä tulevaa pukin visiittiä, sekä poika että äiti. Enhän tiennyt pukin hekilöllisyydestä ja "laadusta" mitään.
Ilman joulupukin vierailua siitä joulusta olisi voinut tulla hyvin alakuoloinen. Ensimmäistä kertaa olimme joulussamme ihan kahdestaan, poika ja minä. Aattoaamuna kävi selväksi, että kutsumattomaksi, kovin ikäväksi jouluvieraaksi oli kotiin saatu tunti tunnilta paheneva flunssa. Mikon vointi alkoi olla tosi surkea, kuume punoitti poskissa ja hän jaksoi vain pötköttää sohvassa odottamassa illan hämärtymistä ja sovittua pukin tuloaikaa. Ei joulusaunaa, ei halua maistaa mitään jouluruokaa, ei jouluvieraita. Sain hillitä itseäni, etten näyttänyt kovin surulliselta ja huolestuneelta. Vihdoin kaivattu vieras ilmoitti olevansa oven takana. Ja millainen pukki sieltä kopisutteli keppiinsä nojaten ja hyvää joulua toivotellen olohuoneen hämärään kynttilänvaloon?
Täydellinen oikean pukin ulkonäkö ja vaateparsi.Täydellinen pukin ääni ja puhetapa, keppi, oikea parta ja lyhtykin ihan perinteinen. Kun pukille sitten kävi selväksi, että täällä kipeä lapsi ja alakuloinen äiti nyt varmaan tarvitsevat vähien lahjojen lisäksi paljon pukin sympatiaa ja iloa, hän alkoi laulaa kauniisti ja ihan pyytelemättä. Ei kiirettä lähteä pois, ei tyhmiä fraaseja vaan kiinnostavia kysymyksiä pienelle potilaalle. Pukki pelasti paljon sen joulun tunnelmasta.Ovella sujautettu palkkio pukin kouraan oli jokaisen markkansa arvoinen.
En koskaan saanut pientäkään vihiä pukin siviiliminästä. Joskus ajattelin, että hän saattoi hyvinkin nähdä ja tunnistaa minut jossain, vaikkapa kaupungilla tai lähibussissa, mutta minä en kyllä koskaan tunnistanut ainoatakaan tuntematonta partamiestä meidän joulumme kirkastaneeksi pukiksi. Hän säilyi "oikeana" ja vain joulunaikaan nähtynä. Yksikään minun lapsena kodissamme käynyt pukki ei kyennyt lähellekään tätä aitoudessa ja elämyksen ja ilon tuojana. Jokaisena jouluna en edes nähnyt pukkia, kun hänellä oli ikävä tapa osua tulemaan juuri saunomisen aikaan. Kun menimme sisään tupaan hämärän pihan poikki, olimme vaarassa kompastua porstuan oven pieleen jätettyyn lahjasäkkiin. Eräässä kylän taloista kävi jokaisena jouluna niin, että pukki tuli aina kun"pappa" meni iltatalliin hoitamaan hevosta. Maili-tyttöä harmitti kovin, ettei hänen isänsä ikinä ehtinyt nähdä pukkia. Mutta kamalin kai oli semmoinen pukkiongelma, joka syntyi, kun isäni nuoruuden hölmöyksissään erehtyi tarjoamaan pukille tupakan. Roolinsa ja vastuunsa täysin unohtanut pukki pani sen suuhunsa ja ryhtyi tupakoimaan:hups vain tupakan sytytys levisi hetkessä pörröiseen rutikuivaan pumpulipartaan ja niin oli sen joulun illuusio tuhottu. Tämän olen kuullut vain kerrottuna, omakohtaista muistoa ei siitä ole, onneksi. Minua 8 vuotta nuorempi pikkusisko odotti kovasti joulupukkia. Häntä jännitti niin, ettei laulusta tahtonut tulla mitään, mutta ihmeen äkkiä hän reipastui heti pukin lähdettyä ja sanoa paukautti: Ei se mikään pukki ollut, se oli Uolevi. Sen paperiposken alta näkyi toinen poski".
No niinhän se oli Uolevi, naapurin harvoin nähty aikamiespoika, pitkä hojoppi eikä todellakaan yhtään pukin olemusta omaksunut.Turkki oli väärinpäin käännetty miesten sisäturkki ja naamalla todella kamalan luonnoton pahvinen, punaposkinen ja jo kärsinyt, lättään painunut naamari ja siinä rempottavina parta ja kulmakarvat valkoisesta pumpulista. Ei menisi läpi enää nykylapsille semmoinen Pukki. Ei mennyt Ritvallekaan 1950-luvun loppupuolella.
Nykylapset tapaavat useimmiten punanuttuisen ja runsaan kiharaisen tekoparran ja tukan keskeltä huhuilevan Disneypukin. Mahtaako nykypukki jo huudella jossain kodissa: ho-ho-ho, kuten suuressa lännessä pukeilla on tapana.Semmoinen on tuttu television joulufilmeistä. Vai vieläkö mahtaa kysellä onko kilttejä lapsia?
Pian me taas elämme jännittäviä aikoja täällä Mummulassa koko kolmen sukupolven joulujengi. Tulisipa meille avarasydäminen ja lämmin , ennemmin kuin säkkinsä painon rasittama pukki.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti