Nykyään joulu alkaa jo kun ollaan tuskin päästy alkusyksystä ohi.Varhaisimmat joulunodottajat minun pihapiirissäni sytyttivät jouluvalonsa jo monta viikkoa sitten. Tontut ovat nostaneet tossujaan muutamissa pihamme ikkunoissa marssiessaan niin kauan, että kilometrejä lie kertynyt tuhatkunta. Puhumattakaan nyt nykykauppiaitten jouluun valmistautumisesta: joulun suklaaherkuista rakennetut uudet muurit keskellä entistä mukavan avaraa käytävää ovat jo pitkään kohonneet korkeuksiin, kymmenet maistiaispisteet houkuttavat tekemään tuttavuutta eri glögeihin, ruotsalaisten julmustiin, mausteisiin makkaroihin, suussasulaviin kinkkuihin, koko maailman juustoihin, saariston leipiin.Voi tätä paljoutta,voi näitä uskomattomia hedelmien vuoria, kaukana maailman äärissä kasvaneita ja tänne Pohjolan pimeyteen joulun rakentamiseen rahdattuja ihmeitä. Voi tätä kinkkujen määrää!
Luukkaan evankeliumin kertoman mukaan reilu 2000 vuotta sitten Juudean pienessä kaupungissa syntyi poikalapsi yön pimeydessä ja muutenkin kovin haastavissa ( huom. nykyisin tarpeellinen ja vaikuttava sana) olosuhteissa. Ei ollut kunnollista vuodetta, ei minkäänlaista hygieniaa, ei kätilöä, ei doulaa, ei äitiyspakkausta. Kivunlievityksestäkään ei oltu kuultu. Synnyttäjä oli aivan nuori tyttö ja raskauskin oli oikeastaan täysin mahdoton, sillä tyttö oli edelleenkin neitsyt. Hänellä oli tukenaan vain kihlattunsa, vanha ja kaikesta omituisuudesta varmaan perin säikähtynyt ja avuton Josef. Jälkipolvet ovat romantisoineet karua selostusta syntymäpaikasta, eläinten tallista, kuvittelemalla lampaitten ja juhtien tarjoamasta lämmöstä ja sympatiasta.Seimestä on nykylukijalla hyvin hatara käsitys. Koulun joulukuvaelman näyttämölle nostama puuhäkkyrä ikiolkineen ei ole onnistunut sitä konkretisoimaan. Lähes jokainen aikuisikään ehtinyt suomalainen on kuullut tuon Luukkaan evankeliumiin kirjatun kertomuksen neitseellisestä lapsen syntymästä tallissa ja sitä seuranneet, enkelien, paimenten ja itämaan viisaitten miesten ( Ahtisaari ei ollut mukana!) tervehdyskäynnit niin usein, että voivat kuulla sen mielessään lukematta sanaakaan. Se on pieni, mutta tärkeä pala kansan yhteistä muistia :"ja tapahtui niinä päivinä..."Kuulen sen mielessäni helposti milloin vain haluan oman uskonnonopettajani hyvin sointuvalla, juhlallisella äänellä lausumana.
Sitten tuon syntymän miljardeja muita lapsia, poikia ja tyttöjä on syntynyt tähän maailmaan. Heistä eivät ole enkelikuorot ilmoittaneet ja riemuinneet. Useimmista heistä on syntymähetkellä suuresti iloittu. Ei tosin likikään kaikista. Kaikki ovat ihmiseksi syntyneet ja eläneet ihmisen elämää, kuka vain yhden henkäyksen, kuka sadan vuoden mittaisen elämän.Moni on ollut vanhemmilleen ja sukulaisilleen äärimmäisen rakas ja toivottu ja tärkeä.Jotkut harvat ovat olleet tärkeitä koko omalle kansalleen, jopa koko maailman ihmisille. Mutta kenenkään muun lapsen syntymällä ei ole ollut lähimainkaan yhtä suurta merkitystä koko maapallomme vaiheisiin, kuin juuri tällä talliin syntyneellä poikalapsella. Vaikka ei uskoisi Jeesuksen olleen ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika ja Vapahtaja, on pakko myöntää tämän syntyneen lapsen olevan hän, joka on eniten vaikuttanut pallomme historiaan. Ja vaikuttaa yhä. Yksikään muu yksittäinen ihminen ei ole saanut liikkeelle sellaisia valtavia voimia, kansanliikkeitä, sotia ja vainoja, käsittämätöntä hyväntekeväisyyttä ja uhrautumista, kaikille yhteistä kulttuuria ja sivistystä, sellaista kaiken voittavaa vihan ja rakkauden kiihkeyttä kuin tämä talliin yön pimeydessä syntynyt Marian poikalapsi.
Oliko hän pelkkä ihminen vai järjellä käsittämättömän, ylimaallisen voiman, Jumalan, ihmiseksi lähettämä olento, jää jokaisen hänestä kuulevan itse päätettäväksi. En voi muodostaa mielipidettäni vain seuraamalla vanhempieni tai ystävieni tai opettajaini mielipidettä. Päätöksen teen ihan yksin, omilla ajatusmalleillani ja sieluni rakenteilla joko hyväksyen tai hyljäten. Joko uskon tai sitten en usko.
Joulukauppa tarjoaa kaikenlaista mahdollista hyvää ja ihanaa makua ja tuoksua, pehmeätä ja kovaa, älykästä, viihdyttävää ja kiinnostavaa, sekä aineellista että aineetonta, hengellistä ja maallista lahjaa juhlistamaan ja muistuttamaan 2000 vuoden takaisesta ihmeestä, ainutkertaisen jumallapsen syntymästä.Yksi hyvin rakastetuista joululauluista sanoo: "vaan muistammeko lapsen sen, mi taivaisen tuo kirkkauden?" Ei paljon muisteta.
Miten mahtavat joulua odottaa pelossa elävät ja kiihkeästi Alepposta poispääsyä odottavat kotinsa menettäneet kristityt perheet? Ne, joiden pienet lapset näyttävät kovin samannäköisiltä kuin meidänkin lapsemme ulkovaatteissaan, mutta sillä erolla, ettei heillä ole kotia , jonne mennä sisälle ja vaihtaa ylle yöpuku, kiivetä omaan sänkyynsä nukkumaleluaan puristaen. Ei, he kyhjöttävät raunioissa ja vaeltavat silmät suurina ihmetellen, minne oikein ollaan kävelemässä, kyselevät minne ovat äkisti hävinneet perheenjäsenet, ollaanko aina tässä teltassa, milloin mennään oikeaan kotiin, kuuleeko isä minua, kuuleeko Taivaan Isä?
Haluaisin myös tietää, mitä ajattelevat hartaasti uskovat muslimit oman Oikean jumalansa Allahin ja Vääräuskoisten kristittyjen Jumalan suhteista? Ajatteleekohan joku niinkuin minäkin, että miksi ihmeessä jumalien on pakko olla kaksi näin mahdotonta jääräpäätä, melkein samanlaisia "pikku putineita ja tollo trumpeja", jotka kyllä tietävät kaiken paremmin kuin kukaan muu olento, mutteivat silti osaa ratkaista maailman ikuista pahan ja hyvän taistelua, tai tehdä keskenään veljesliittoa. Eikö meillä voisi olla KAKSI tai KOLME tai VIISI suurta viisasta JUMALAA, jotka päättäisivät yhdessä lopettaa mielettomyyden tästä maailmasta, ennenkuin se tuhoutuu. Näin hieno ja ainutkertainen(?jos on ?) planeetta, joka voisi olla paratiisi ihmisten ja eläinten asustaa rauhassa. Tule meille Tuomas kulta, tuopa RAUHA ja VIISAUS tullessasi.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti