Tänään on siis keskiviikko, huhtikuun 8.päivä, Suoma ja Suometar viettävät nimipäiväänsä.Tänään näkyy olevan myös Romanien kansallispäivä. Liputuspäivä on kuitenkin vasta huomenna, suomen kielen päivänä, Mikael Agricolan päivänä.
Romanit, mustalaisiksikin nimitetyt, ovat "erilaisia" suomalaisia, jotka ennen somalimaahanmuuttajien tuloa saivat pahiten tuntea nahoissaan monien suomalaisten muukalaisvihamielisyyden ja ennakkoluulojen aiheuttaman taakan.Tänäänkin upeaan kansallisasuunsa pukeutunut nuori nainen kertoi uutisissa, ettei romaneihin kohdistuva rasistinen asenne ole historiaa. Hän sanoi yhä vieläkin joutuvansa erityiskohtelun kokijaksi esimerkiksi kaupoissa asioidessaan. Lähes kaikki "valkolaiset" suomalaiset ovat edelleen valmiit uskomaan, että romanit varastavat, milloin suinkin on tilaisuus. Siispä heitä on kaupassa syytä pitää erityisesti silmällä. Mietin, miltä minusta tuntuisi liikkua kaupassa ja huomata vartijain koko ajan silmäilevän liikkeitäni ja ostokäyttäytymistäni. Miltä tuntuisi tietää, että muut ympärilläni ajattelevat, että käytän mahtavaa samettihamettani vain voidakseni kätkeä sen syvyyksiin tavaroita tai, että puhun mustalaiskieltäni vain voidakseni kantaväestöltä salaa juonia jotain ilkeää ja katalaa "rikosta" omanheimoisteni kanssa. Riittäisikö itsetuntoni liikkumaan pää pystyssä, kun tietäisin, että pitkät katseet kultaisiin koruihini eivät tarkoittaisikaan ihailua niiden upeudesta vaan paheksuntaa?
"Millä rahoilla nuokin on hankittu? Huijauksilla ja jollain pimeillä kaupoilla? Sossusta saatu rahat, meidän rahoja, menisit oikeisiin töihin!"
Kun olin pikkutyttö 1950-luvulla Somerolla liikkui vielä mustalaisperheitä lapsineen ja kaikkine elämiseen liittyvine tarvikkeineen hevoskyydillä. He pysähtyivät leiriytymään kotimme lähellä olevaan yhteisrantaan muutamaksi päiväksi.Vanhin sisareni kertoo uhmanneensa äidin napakkaa kieltoa mennä rantaan norkoilemaan mustalaisten siellä pitäessä yöpymisleiriä. Perheeseen oli kuulunut hyvin samanikäinen sievä mustalaistyttö, jonka kanssa hän suorastaan ystävystyi. Sisareni ihaili kovasti tytän pitkiä mustia kiharoita. Tyttö oli kertonut hiustensa kasvavan nopeasti ja kiiltelevän, koska hän kasteli ne ja sitten kampasi mahdollisimman usein. Mahtoikohan sisareni yrittää samaa keinoa omiin hiuksiinsa, en tiedä, koska olin liian pieni. Minulle on kerrottu huvittuneena tapausta, kuinka onnistuin säikäyttämään meille tupaan tulleet romaninaiset äkisti pakosalle. Syy oli semmoinen, että minulla oli joku lasten rokkotauti ja kun rumalla rokkonaamallani kurkistin uteliaana kamarista katsomaan, mitä jännää tuvassa tapahtuikaan, sain aikaan nopean joukkopaon. Eivät kai halunneet rokon tarttuvan kärrylliseen mustalaislapsia.
Kun olin tullut Imatralle opettajaksi, huomasin, että Karjalassa romaneja oli paljon enemmän kuin kotipaikkakunnallani. Eräänä sunnuntaiamuna heräsimme makuuhuoneemme ikkunan takana käytyyn kovaääniseen keskusteluun, huutoon ja autonovien läiskeeseen. Mitä oli tapahtumassa? Salo-Issakan koulussa, jonka opettaja-asunnossa asuimme, oli kaksi pientä romanioppilasta. Aikaisin pyhäaamuna tytöt nyt kävivät pihassamme kovaa kiistaa sukunsa kanssa.Tytöt huusivat haluavansa käydä koulua ja jäävänsä opettajainsa luo siksi aikaa kun koko muu perhekunta oli lähdössä hautajaismatkalle jonnekin Savoon. Tytöt tiesivät reissun kestävän monta päivää ja siis merkitsevän pitkää poissaoloa koulusta.Sitä he eivät halunneet ja koska olivat mieltyneet opettajiinsa, kuvittelivat voivansa jäädä pois reissusta ja jatkaa koulussa ja yöpyä opettajainsa luona! Voi ressukat, ei auttanut huuto, ei juoksentelu pihassa, suku lähti hautajaisiin ja tytöt pakattiin mukaan kyytiin täpötäyteen ahdettuun autoon. Mutta uskon, että molempien tyttöjen opettajat olivat salaa tyytyväisiä, kun eivät joutuneet paljastamaan tytöille olevansa enemmän kuin huojentuneita ratkaisusta.
1980-luvulla poikani luokalla Turussa oli hetken aikaa romanityttö Tamara, jonka koulunkäynti oli kaikkea muuta kuin helppoa ja hyviä tuloksia tuottavaa. Opettaja huokaili ja luokkatoverit ilkeilivät. Perheen elämäntyyliin kuului pitkiä poissaoloja koulusta. Tamara-rukka ei voinut millään pysyä oppimisen vauhdissa muiden mukana, enkä usko, että häntä harvoina koulujaksoina ja kaikkien taholta jaksettiin kohdella ystävällisesti ja tasapuolisesti. Useimpien romanilasten on näihin aikoihin asti ollut vaikeata selviytyä esimerkiksi korkeakouluopintoihin, vaikka olisivat olleet kuinka lahjakkaita.
Sensijaan suomalainen kevyt musiikki on saanut nauttia monien romanilaulajien menestyksestä. Ensimmäinen levylaulajaksi yltänyt romani taisi olla ikätoverini Taisto Tammi, joka oli todella suosittu jo 1960-luvulla. Sitten suosioon nousivat myös nuoret romanimiehet, jotka lauloivat Hortto Kaalo-nimisenä lauluyhtyeenä sekä Anneli Sari, sittemmin Ranskaan kokonaan siirtynyt upea romanilaulajatar. Nykyisin on tuskin enää sellaista tangokisaa, jossa ei olisi tyylikkäitä ja lahjakkaita romanimiehiä kuninkaan titteliä hamuamassa.
Romanien historia Suomessa on pitkä ja moninaisia vaiheita sisältävä. Paljon kärsimystä ,vainoa ja köyhyyttä, mutta varmaan myös paljon sellaista iloa ja omaa kulttuurista rikkautta, josta meillä valtaväestöllä ei ole käsitystä. Nykyromanien pukuloisto ei juurikaan muistuta sitä, mitä kärryillä liikkuvilla romaneilla oli päällään vähän sodan jälkeen. Suomalaisen romaninaisen puku on kuin upeimmasta romanttisesta operetista tai menneitten vuosisatojen hoveista valtavine samettihelmoineen, valkoisine pitseineen ja kimaltelevine värikkäine röijyineen ja koruineen. Ja jättimäisten samettihelmusten alta pilkottavat aina korkokengät.Vai onko joku joskus nähnyt romaninaisen länttään astutuissa lenkkareissa? Perin toisenlaiselta näyttävät viimeisten vuosien aikana kaduillamme ilmestyneet Romaniasta tulleet romanikerjäläiset. Mitä he mahtavat ajatella näistä maamme hyvinvoivista, upeilta näyttävistä romaneistamme ja toisinpäin?
Yhdestä asiasta me tavalliset suomalaiset voimme sentään hivenen ylpeillä, vai miten asia pitäisi nähdä! Suomalaiset "kelpuuttivat" romanimiehet sotaan siinä kuin muutkin suomalaiset. Sotaan kelpasivat myös heidän hevosensa. Mutta miten ihmeessä silloin selvisivät perheet, naiset ja lapset? Se ei taida olla kovin kaunista historiaa. Mutta kun verrataan norjalaisiin, häpeä hiukan helpottaa. Suomesta ei lähetetty romaneja Saksaan tuhottaviksi, kuten tapahtui Norjan romaneille. Euroopassa tuhottiin joittenkin arvioitten mukaan jopa lähes 2 miljoonaa romania samaan tapaan kuin juutalaisia. Suomen romanien keskuudessa liikkuu perimätietona uskomus, että Suomen romanit pelasti itse sotamarsalkka Mannerheim, joka ei suostunut Hitlerin vaatimuksiin. Totuuden nimissä on kuitenkin nyt paljastettu, että Suomessa oli voimassa vuoden 1936 Irtolaislaki, jonka perusteella tuolloin paljon romaneja, sotaan kelpaamattomia miehiä, naisia ja lapsia vietiin raskaisiin töihin ja ankariin oloihin pakkotyöleireille. Ei ihme, että romanien musiikissa voi kuulla surumielisen soinnin.
Erikoinen kansa ja erikoinen historia tässä maailmassa, jossa nykyään on moniin eri kansoihin kuuluvia ihmisiä liikkeellä hakemassa paikkaa, jossa voisi elää turvassa ja saada riittävän toimeentulon ja kasvattaa lapsensa. Ja sitten pitäisi oppia pelisäännöt miten säilyttää oma kulttuuri, omat arvot ja silti oppia elämään maassa maan tavoilla.Romaneilla on siitä pitkä historia ja monenlaista kokemusta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti