Suhtautumiseni politiikan ammattilaisiin ja sellaiseksi pyrkiviin on oudon jakautunut. Toisaalta minun on ihan pakko ihailla ihmistä, jolta riittää uskoa omiin kykyihinsä ja voimiinsa ryhtyä poliitikoksi.Vuorokaudessa on tunteja ja viikossa päiviä kaikille yhtä paljon tai yhtä vähän. Mistä he ottavat sen ajan, joka vaaditaan asioihin perehtymiseen, pitkästyttäviin kokouksiin, äänestäjien tapaamiseen reissaamisineen paikasta toiseen, valtavan tiedon määrän erittelyyn tarpeettomiin ja tarpeellisiin jne. Poliitikonkin on huolehdittava omasta kunnostaan ja jaksamisestaan, huolehdittava jopa normaalia enemmän ulkoisen olemuksensa miellyttävyydestä ja tietysti elettävä normaalia perhe-elämää, usein jopa pienten lasten äitinä ja isänä, ystäviä ja harrastuksia kokonaan laiminlyömättä. Kaikkialla ja kaiken aikaa pitää olla näkyvillä ja virkeä ja edustava, puhua asiaa, mutta ymmärtää myös kuunnella muita, rentoa huumoriakaan unohtamatta. Mistä palikoista tämmöiset superihmiset on tehty? Minussa ei olisi koskaan riittänyt virtaa moiseen! Onneksi ei ole ollut polttavaa haluakaan. Sillä tuo polte ja halu on selvästi välttämätön lisävaatimus kaikkien muiden vaatimusten lisäksi.
Muutamille itseni ikäisille olisin jo valmis puhaltamaan pelin poikki. Ymmärtäkää nyt hyvät Paavot ja Sirkat, Kaukot, Ilkat, Eerot ja Olavit jättää nämä hommat nuoremmille. Ette ole korvaamattomia, oletteko edes työkykyisiä? Tuntuu, että politiikkaan ryhtyminen ja sisään ajautuminen muuttuu monille huumeen kaltaiseksi riippuvuutta aiheuttavaksi tekijäksi ja syrjään jääminen tai eläkkeelle siirtyminen aiheuttaa pahoja sopeutumisvaikeuksia ja turhautumista, jopa halua palata takaisin hintaan mihin tahansa.
Tunnen siis kunnioitusta semmoisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat valmiit raskaaseen vastuulliseen työhön yhteisten asioitten hoitamiseksi. Mutta se on ajatusteni ja tuntemusteni toinen puoli. Se toinen linja ajatuksissani kulkee paljon ikävämpiä polkuja. Monet vaalitenteissä kysytyt ja kerta toisensa jälkeen vaille kunnollista vastausta jääneet tai löysästi samoilla puolivalheellisilla fraaseilla väistetyt tärkeät asialinjaukset tulevaisuutemme hoitamiseksi kiusaavat minua siinä määrin, että olen pettynyt useimpiin poliitikkoihin. Jopa niin, että pilkkaan ja halveksin heidän puuttuvaa käsityskykyään, tai omaksumiaan mielestäni täysin vääriä arvoja ja ihanteita. Onneksi olen liian vanha, laiska ja hyvinkasvatettu, joten en sentään päädy vihakirjoitteluun tai häirintään tai muuhunkaan julkiseen mollaukseen. Kiukkuni ja tyytymättömyyteni purkautuu lähiympäristössäni esitettyihin kitkeriin kommentteihin .
Millainen siis oli eilinen vaalitulos minun tunteitteni ja ajatusteni valossa tulkittuna?
Se ei ollut mitään järkyttävän odottamatonta.Tilanne oli melko hyvin arvattavissa ajan merkeistä pääteltynä. Mutta pakko sanoa, että näen tuloksen merkitsevän konservatiivisten ja minulle vieraampien arvojen voimistumista. Pelkään, että asenteet, joita minun on vaikea nähdä hyvinä ja rakentavina, ihmisten hyvinvointia lisäävinä, saavat entistä suuremman painoarvon. Pelkään, että suomalaiset ovat yhä pahemmin jakautumassa kahteen liian erilaiseen leiriin, tuloerojen kasvuun sekä kaupunkilaisten ja maalaismaisten arvomaailmojen välille nousevaan entistä suurempaan kahtiajakoon. En haluaisi Suomen muuttuvan yhtään sulkeutuneemmaksi ja suvaitsemattomammaksi yhteiskunnaksi, mutta vaalitulos saattaa pahimmillaan olla viemässä juuri semmoiseen yhteiskuntaan.
Hyviä tuntemuksia ja toiveita herättäviä ajatuksia tulee sentään monien fiksujen, karismattisten nuorten saamista korkeista äänimääristä. Iloa herättää myös vihreitten eteenpäinmeno, vaikka tuskin heitä voisin kuvitella hallituskummppaneiksi kummallekaan isoimman potin keränneelle puolueelle. Jännittävää, joka tapauksessa. Mutta elämä jatkuu vaalien jälkeisenä arkena, niin minun, tavallisen eläkeläismummun, kuin yllättäen eduskunnasta pudonneen ammattipoliitikonkin arkinen elämä. Osaan kuvitella, että moni heistä on tänään vielä paljon minuakin huolestuneempi (ja ehkä pahasti krapulassa), myös oman henkilökohtaisen elämänsä suunnan äkkiä ja dramaattisesti muuttuessa. Heidän oloaan tänään ei käy kateiksi. Moni on ottanut jopa suuria taloudellisia riskejä vaalirahoituksensa kustantaakseen. Lasku saattaa olla hyvinkin kova. Monia särkyneitä haaveita, epäuskoisia tuntemuksia, pettymyksen peittämistä ja suoranaista vihaa."Oli niin vähästä kiinni".
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti