No tietenkin Yhdistyneitten kuningaskuntien kuningattaresta Elisabetista. Saan lievästi hämmästyneitä jopa paheksuvia katseita lauseeni johdosta. En tiedä johtuuko se enemmän siitä, että osoittaa heikkoa arvostelukykyä tai huonoa huumorintajua nimitellä kuningatarta hömppänimellä Ellu, vai siitä, että useimpien ihmisten mielestä Elisabet ei ole kovinkaan viehättävä henkilö saati missään nimessä erityisen ilmeinen tykkäämisen kohde.
Olipa nyt miten tahansa, Elisabetissa on sittenkin jotain minua kovasti miellyttävää. Ihmettelen asiaa itsekin, sillä kaikesta hänestä tietämäni perusteella ymmärrän hänen olevan monella lailla itselleni hyvin vastakkainen persoona. Kenties siinä juuri on tunteitteni syy. Hän on ilmeisen sitkeä ja voimakas nainen, jolla on ihailtava kyky tasapainottaa tunteensa, niin että ne eivät pääse haittaamaan rationaalista toimintakykyä vaikeissakaan tilanteissa. Hän on pitkän elämänsä ja hallituskautensa aikana usein joutunut tilanteisiin, jotka ovat vaatineet valtavaa itsehillintäkykyä. Henkilökohtaiset murheet ja ongelmat eivät ole estäneet häntä hoitamasta tyynenä työtään miljoonien ihmisten kuningattarena.Häntä on moitittu tunteettomaksi, kovaksi ja vanhoilliseksi. Kuitenkin aina silloin tällöin, kuin äkillinen pilven takaa esiintuleva auringonsäde hänestä on pilkistänyt esiin huumorintajuinen, älykäs ja syvästi tunteellinen oikea nainen. Mielestäni hän ei suinkaan ole kalsea robotti, vaan ammattitaitoinen ,vahva ja velvollisuutensa syvästi kokeva hallitsija, muuttuipa maailma ympärillä kuinka oudoksi tahansa.Ihailen hänessä hänen pysyvää kuninkaallista tyyliään pinnallistuneessa, alati arvojaan muuttavassa maailmassa.
Suomessa ei ole koskaan ollut kuninkaallisia, luojan kiitos. Mutta kyllä meissäkin useimmissa elää jonkunlainen palvonnan ja idolin ihannoinnin tarve. Nuoriso fanittaa ja kohde saattaa muuttua tiuhaan tahtiin. Aikuisillakin on julkisuuden henkilöitten joukossa inhokkinsa ja lemmikkinsä. Mielestäni meillä suomalaisilla on kolme naispuolista julkisuuden henkilöä yli muiden, kolme kuningatarta. Kuten Elisabetilla heilläkin on jo pitkä elämä takanaan, kaikki ovat melko tarkasti Elisabetin ikätovereita. Juuri pitkän ja monenlaisia vaiheita sisältäneen elämänsä, menetysten ja voitettujen vaikeuksien kautta he ovat kasvaneet semmoisiin mittoihin, että me tavalliset naisihmiset olemme valmiit pitämään heitä kuningattarina. Ihailemme heidän elinvoimaisuuttaan, positiivisuuttaan, virkeyttään ja kypsää kauneuttaan iässä, jolloin enin osa samanikäisistä on jo mullan alla tai ainakin hyvin heikossa kunnossa, avuttomina ja hoivattavina.
Meillä on kolme kuningatarta, joita ihaillaan ja ihmetellään, kenties hiukan kadehditaankin, mutta luultavasti enemmän kumminkin arvostetaan. Kaikki ovat toki saaneet syntymälahjanaan tavallista enemmän viehättävää ulkonäköä, älyä ja sitkeyttä, mutta he ovat myös osanneet vaatia itseltään niiden avujen käyttöä itseään ja muita hyödyttävällä tavalla. Tulosta on syntynyt, eikä kukaan heistä ole saavuttanut legendaarista mainettaan itse sen eteen todella ponnistelematta. Kaikissa kolmessa riittää positiivista mallia meille vuosikymmeniä nuoremmille, jotka tunnemme usein jo itsemme ikälopuiksi, valmiiksi antamaan periksi vanhuuden vastuksille ja vaivoille. Meille, joilla naamalla on usein ympäristöä masentava vanhan naisen iloton ja katkera juonne.
Niin, tässä he taaskin ovat reippaina ja iloisina milloin minkäkin median valokeilassa. Rouva Jutta Zilliacus, kesällä 90 vuotias, ikiviehättävä entinen mannekiini, terävä lehtinainen, kirjailija (11 kirjaa),ja pitkäaikainen, aina sanavalmis ja ihailtu kansanedustaja. Rouva Satu Tiivola, viime kesänä 90 vuotta täyttänyt, iätön, tyylikkyyden ja peräänantamattoman liikenaisen perikuva, lähes sietämättömän täydellisen naisellisuuden ikoni. Sekä tietysti ikuisen positiivisuuden ja elämänilon naisprofeetta Aira Samulin, 88 vuotias. Mitä vanhemmaksi hän on tullut, sitä viisaammilta hänen leiskuvanpunaisen tukkansa alta tarjoilemansa mielipiteet ja elämänohjeet ovat alkaneet kuulostaa minunkin korvissani. Ei kai kannata turhaan mollata ja inhota Airaa!
Mutta keitä olisivat sitten miespuoliset vanhat viisaat gurut? Onko meillä kuningasainesta, kun kuningas-Urkki on jo lähes unohdettu? Itse arvostan vanhenevaa (viisastuvaa?) Jörn Donneria ja hänen muutaman vuoden takaista kirjeystäväänsä, emeritusarkkipiispa John Vikströmiä. Mutta heillä ei taida olla semmoista ulkoista karismaa kuin naiskuningattarilla. Näyttävät ikäisiltään ukonköppänöiltä. Älyä ja viisautta heillä kyllä molemmilla riittää. Elämänkokemus, vaativat työurat, voitetut vaikeudet ja sairaudet ovat heidän synnynnäistä älykkyyttään vielä kypsyttäneet.Hienoja miehiä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti