Mutta tori on sentään paikallaan ja mummot, jotka eri puolilta kaupunkia tulevat vedettävine mummokärryineen toriostoksille.
Tänään keksin hyödyntää bussilipun vaihto-oikeutta ja hurauttaa noin vain kaupungille sen enempiä suunnittelematta käytyäni ensin pikaisesti terveydenhoitajalla. Bussi oli numero 13, jolla en usein kulje.Takanani istui kaksi ikäistäni naisihmistä, ilmeisesti asuivat samassa taloyhtiössä. Koko matkan torille kuulin heidän äänekästä jutusteluaan. Toinen kertoi veljentyttärelleen tapahtuneesta: tyttö oli ajanut lainaamallaan autolla Poriin, jossa yöpyi. Aamulla, kun hän meni parkkipaikalle, jonne oli auton jättänyt, hän löysi vain kasan lasinsirpaleita. Auto oli varastettu ja samalla oli mennyt takakontissa ollut tosi kallis automaattikamera. Myöhemmin poliisi ilmoitti auton löytyneen poltettuna. Kamerakin oli jonkun ajan päästä löytynyt jostain asunnosta, josta oli tavattu paljon muutakin varastettua tavaraa.
No, kurja juttu, mutta kurjemmksi vielä muuttui, kun kuulin toisen mummon kommentit asian johdosta. Hän oli äärimmäisen vakuuttunut, ettei ENNEN tapahtunut mitään noin törkeätä, että ENNEN ihmiset olivat rehellisiä ja kunnollisia.Mutta nykyään ihmiset ovat niin epärehellisiä, suorastaan roistoja vilisee joka puolella. Eikä NYKYÄÄN rikollisia rangaista kunnolla, poliisit ovat voimattomia ja rangaistukset ihan olemattomia. Pitäisi antaa semmoiset rangaistukset, että kerralla oppivat!
Siis ketkä oppivat, mitä oppivat, missä oppivat?Hänen mielestään pitäisi ottaa mallia Amerikasta ja antaa aseitten puhua!
Sitten juttu sai uusia aiheita.Samainen mummo kertoi naapurissa remontoivista typeristä ihmisistä, jotka joka ainoa iltapäivä alkavat porata ja porata. Sitä kestää illalla puoli yhdeksään, vaikka hän kuinka hakkaa seinäänsä, että lopettaisivat.Tätä on jatkunut jo ainakin 3 kuukautta. IHAN SIETÄMÄTÖNTÄ.Toinen rouva yritti sanoa, että ehkä kyseessä on hänen rapussaan tapahtunut paha vesivahinko ja siitä aiheutunut remontti. Ei kelvannut selitykseksi, eikä aiheuttanut mitään sympatiaa valittajamummon mielentilassa. Samoin rouvan elämää pimentävät rapun lapset, jotka juoksevat, hakkaavat ovia ja rikkovat alinomaa hissin. Kamalaa elämää tällä mummolla!
Olin tosi masentunut ja väsynyt tähän syyttelyn ja valituksen määrään jo torille tultaessa.
Sitten jatkoin eri bussilla Humalistonkadulle.Kyytiin tuli elämän syrjäpuolelle syystä tai toisesta joutunut yksijalkainen mies pyörätuoleineen.Kuljettaja auttoi hänet takaovesta sisään. Siinä samalla mies sanoi ajavansa vain yhden pysäkkivälin. Se tieto taas loukkasi edessäni istuvaa ikätoveriani aivan kohtuuttomasti :ajaa nyt yksi pysäkkiväli, miksei kisko pyörätuoliaan mokoma rähjä. Vain Humalistonkadulle asti on turha tulla kyytiin. Samoin tekevät kuulemma (rouvan huomio!) nämä maahanmuuttajaäidit lastenrattaidensa kanssa. Ajavat yhden pysäkkivälin. Sietäisivät kävellä ja vielä ilmaiseksi ajavat! Kun hän näin oli päässyt ilmeiseen lempiaiheeseensa, hän saman tein tulistui torille tänä aamuna ilmestyneestä uudesta mustalaiskerjäläisestä. Kuulemma uudet tulokkaat erottaa siitä, että heillä on niin paljon vaatetta päällään. Kuulin esitelmän rekvisiitaksi mukaan otetuista lapsista ja tavaramäärästä, joka heillä oikeastaan on kerättynä ja ties millä keinoin! Hyväksi lopuksi tuli tuomio,ettei heille pidä anta mitään, että heidät olisi ehdottomasti pakotettava omaan maahansa takaisin mitä pikimmin. Miksi tunkevat tänne kerjäämään meidän vähiä rahojamme. Eihän Suomen rahat riitä omillekaan ihmisille.
Jäin pois kyydistä.
Ovatko turkulaismummot kaikki syöneet käärmeenpäitä ja juoneet sappea ja myrkkyä aamupalaksi? Mikä meitä oikein vaivaa? Vai olenko minä auttamattoman naiivi ja höynä, kun en ymmärrä näitä kantaaottavia, äänekkäitä, kaiken paremmin tietäviä ja muita ihmisiä ja ympäristöään vihaavia mummoja kaupungilla?
Kai siellä oli joku elämäänsä tyytyväinen, kauniista säästä, torista, mansikoista ja tänään vähemmän kipeistä jaloista nauttiva mummokin liikenteessä, mutta semmoiset mummot ovat hiljaisempia, ehkä hiukan hymyilevätkin vastaanlyllertäville kanssamummoille ja ainakin lastenrattaita työnteleville äideille ja isille.
Päätin muistaa olla positiivinen mummo! Lähtiessäni pois bussista, sanoin viereisen penkin tuntemattomalle mummolle: tosi kaunis kampaus. Mukavaa viikonloppua. Hän oli ilmiselvästi tulossa kampaajalta ja hänen lähes valkoiset hiuksensa olivat kadehdittavan kauniisti kammatut.Hän katsoi minua hiukan kummastellen rohkeuttani ja mutisi kiitokset. Ja minä olin niin omahyväisen tyytyväinen itseeni, vaikka ymmärsin, ettei maailma minun johdostani tullut yhtään paremmaksi paikaksi. Päätin tarkkailla itseäni, etten vain kehittyisi myrkkymummoksi.
Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa.
Hän sanoi:"Kaikissa meissä asuu kaksi
taistelevaa sutta. Toinen niistä on paha.
Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus,
suru,ylimielisyys, itsesääli ja valhe.
Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus,
toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus,
empatia, totuus ja luottamus".
"Kumpi susi voittaa?" kysyi lapsi."Se, jota ruokit",
vastasi vanhus.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti