"Luo sairaiden käy sisar hellä valkoinen..."

Viimeisten vuosikymmenten aikana tiede on pystynyt avaamaan jo valtavan määrän tietoa ihmisen perimää koskevista salaisuuksista. Nyt on mahdollista saada tietää oma geeniperimänsä ottamalla näytteet suunsa limakalvolta ja lähettämällä ne tutkittaviksi joihinkin kaupallisiin laboratorioihin Yhdysvalloissa. Vastauksen saa muutamassa kuukaudessa. Mutta sitten tarvitaankin kohtalaisen paljon tietoa ja kielitaitoa ymmärtää mitä tulos kertoo. Onneksi tämmöisellä pikatestauksella ei saa tietää mitään kovin "kohtalokasta" ja merkittävää. Ei ole vaaraa alkaa luulla olevansa suoraan alenevassa polvessa Ranskan Aurinkokuninkaan sen paremmin kuin Wilhelm Valloittajankaan jälkeläinen, vaikka testi kertoisikin äitilinjasi kuuluvan samaan haploryhmään kuin mainitut suurmiehet. Ei myöskään tarvitse pelätä saavansa tietää kantavansa sitä verenvuototaudille altistavaa geeniä kuin osa kuningatar Viktorian jälkeläisistä, vaikka oman haplotyypppisi edustajia olisikin runsaasti saksalaisissa ruhtinassuvuissa .

Ihminen saa geeninsä isältään ja äidiltään, mutta mitkä geeneistä saavat määrätä perimää, mitkä jäävät "piiloon" moniksi sukupolviksi, mitkä ovat dominoivia, mitkä väistyviä, muuntuneita, virheellisiä, jää arvoitukseksi. Onneksi. On paljon mukavampaa vain voida katsella kehittyvää lasta ja "tunnistaa" hänessä milloin isänsä, milloin äitinsä piirteitä ja ominaisuuksia tai ihmetellä kerrassaan uusia, ennestään vieraalta tuntuvia ominaisuuksia: miten meille onkin saatu tämmöinen mielenkiintoinen uusi persoona tähän sukuun ja perheeseen, ihan täydellisesti oma ihana itsensä!

Sydänsairaaksi paljastuttuani aloin tietysti miettiä omaa sukuperimääni ja vertailla vanhempieni, sisarusteni ja lähisukulaisteni terveys- ja sairaushistorioita. Miten minusta tuli juuri tämmöinen? Mikä on perittyä, mikä elämäntapojen ja elämänvaiheitten tuomaa rasitetta? Olenko ottanut opikseni äitini ja isäni, tai vanhempien sisarusteni kokemista terveysongelmista ja elämäntavoista? Mitä olisin voinut tehdä toisin? Ei, se on hyödytön kysymys. Aikaa ei voi elää väärinpäin. Miten elän tästä eteenpäin? Miten omat kokemukseni voisivat palvella oman perheeni nuoria, kenties samoja riskigeenejä perineitä? Onko olemassa Kohtalo, lahjomaton ennakkosuunnitelma, joka määrää kuolenko sydänkohtaukseen, aivohalvaukseen, alanko elää dementoituneena ja kuihtuvana menneisyyden ja unohduksen muurien takana? Vai saanko sittenkin elää pitkään rakkaitten lapsukaisteni elämää seuraten ja huoliin eläytyen niinkuin oma äitini eli lähes 95 vuoden ikään henkisen vireytensä ja muistinsa säilyttäen? Onneksi en saa sitä tänään tietää. 

Kaksi viikkoa sairaalassa, mutta kohtalaisen hyväkuntoiseksi ja kivuttomaksi oloni tuntien, antoi minulle hyvän tilaisuuden tehdä havaintoja: sairaanhoitajien työstä, sosiaalisista taidoista, potilaitten kohtaamisesta ja kiireen ja stressinsietokyvystä. Näin monia hyvin erilaisilta näyttäviä, eri ikäisiä ja molempia sukupuolia edustavia hoitajia työssään eri työvuoroissa. Näin jatkuvaa kiirettä ja silti huomaavaista ja ystävällistä kohtaamista. Sain osakseni pelkästään hyvää kohtelua. Jotkut hoitajista tuntuivat hiukan etäämpänä pysytteleviltä, teitittelivät, hoitivat työnsä, mutta säilyttivät tietyn muodollisuuden. Jotkut hoitajat ryhtyivät heti sinuttelemaan (huolimatta iästäni ja ulkomuodostani) ja toimivat tehokkaasti, mutta ikäänkuin tuttavallisemmin ja epämuodollisemmin. Arvostin molempia, mutta tietysti tuntui mukavalta kohdata tämmöinen tuttavallisemmin käyttäytyvä hoitaja taas vapaan työvuoronsa jälkeen. Kuin olisi taas tavannut tutun ystävän. Kunnioitukseni ja ihailuni hoitotyötä tekeviä kohtaan vahvistui. Hoitaja ei ole enää mikään "sisar, hellä, valkoinen",( jos on koskaan ollutkaan), vaan tehokkaassa tummansinisessä housuasussaan vaativaa ammattitaitoa ja loputonta jaksamista ja kiirettä sietävä ammattilainen, mies tai nainen, joka tottavie on palkkansa ansainnut viimeistä euroa myöden. Joka muuta väittää ei ole viettänyt öitä ja päiviä kuuntelemassa ja katselemassa ja palveluista ja hoitotoimenpiteistä apua saamassa esimerkiksi TYKSin sydänosastolla.

Kiitos hyvästä hoidosta