Kotini pysyy useimmiten ihanan viileänä. Huoneitten järjestys mahdollistaa sopivan ristivedon.Viime yönä ensimmäisen kerran täkkini alkoi tuntua tarpeettoman lämpimältä. Avasin ikkunan sepposen selälleen ja jo hetkessä parvekkeelta vastaan virtaava yöilma puhalsi makuuhuoneeseen miellyttävää viileyttä. Jäin hereille pitkäksi aikaa nautiskelemaan hiljaisesta, jo vaalenevasta aamuyöstä. Olo tuntui hyvältä omassa mukavassa kodissani, sopivan leveässä ja nyt viilenneessä vuoteessani, täydellisessä hiljaisuudessa. Ei edes lintujen ääntä kuuluvissa, ei liikennettä, täysi hiljaisuus ja oman kodin häiriintymätön tuttu tunnelma.
Aloin miettiä asioita, jotka ovat elämässäni juuri nyt hyvin, miksi koen itseni tyytyväiseksi. Mitkä ovat niitä asioita, joista seuraa tyytyväisyys ja onnelliseksi itsensä kokeminen tässä iässä, juuri nyt? Ensimmäisenä tulee mieleen terveys. Tai suhteellinen terveys, ettei ole kipuja eikä koe olevansa hengenvaarassa. Minä en tietenkään voi ajatella olevani terve samalla lailla kuin vuosikymmenet sitten. Minulla on itseasiassa aika pitkä ja pahalta kuulostava määritys papereissani: 73 vuotias nainen, jolla on..........Huh, sitä tautilistaa lukiessa alkaa tuntea itsensä tosi pahasti sairaaksi. Takana on myös tuoreeltaan yli kahden viikon jakso sairaalassa, kolme operaatiota ja ankara lääkitysjakso. Vieläkin olen jonkinasteinen toipilas tietyin rajoituksin. Jokaiseen päivääni kuuluu kourallinen pillereitä ja kerran viikossa pistos vatsaan sekä sairaalaan lähetetty kontrolli sydämen uuden tahdistuslaitteen toiminnasta. Silti ajatus-ja kokemustasolla tunnen olevani juuri nyt "terve". Se tarkoittaa, että en tunne kipuja ja koen olevani "turvassa", olen palannut tavalliseen olotilaani.Viis siitä mitä terveystiedoissani lukee, tai mitä peilikuvassani näkyy. Valokuvat, no niitä voi aina vältellä, piilottaa pois ja katsoa kuvia vuosikymmenten takaa. Näyttää jo paremmalta, ei hätää.
Toinen ja ehkä jopa edellistä suurempi ilon ja tyytyväisyyden aihe ovat rakkaat lapseni. Sillä heistä olen iloinen sairaanakin ja kääntäen, en olisi päivääkään iloinen vaikka yhtäkkiä paranisin kaikista sairauksistani, mutta minulla ei olisi näitä omia ihmisiäni, jälkeeni jäävää tulevaisuuttani. Minun ei tarvitse kuin ajatella Irinan suloista, ilmeikästä naamataulua ja mielessäni kuunnella hänen pulputtavaa puhetulvaansa:mummu, minulla on heemi (helmi), siellä (uimarannassa) oli sinilevää....Ja jo suupieleni kääntyvät hymyyn ja olen niin onnellinen. Minun ikioma lapsukaiseni, jonka kasvamista saan seurata ja iloita muutoksista, taitojen karttumisesta, ripsien kaartumisesta, kihartuvista hiuksista! Päätän jaksaa elää ainakin satavuotiaaksi.
En ole koskaan ollut rikas, en lapsena, en aikuisena, en vielä eläkeläisenäkään. Synnyin hyvin köyhään kotiin, mutta en minä siitä oikeastaan joutunut kärsimään. En, jos vertaan ihan todelliseen köyhyyteen, jonka aikuisen silmin olen maailmasta hahmottanut. En ole kokenut nälkää enkä kodittomuutta. Sain käydä kouluja, sain opiskella, vaikkakin lainarahoilla. Tiesin myös voivani maksaa lainan pois kunhan valmistun. En ole koskaan joutunut työttömäksi. Olen saanut jokaisen työn, jota olen eläissäni hakenut. Aika uskomatonta oikeastaan nykymaailman tilanteen tietäen. Ja nyt, kun olen eläkkeellä, saan riittävän suurta eläkettä. Tietysti kun vertaan elämääni monen ikätoverini ja samassa ammatissa toimineen virkasisareni elämään, huomaan suuren eron varallisuudessamme ja elintasossamme. He ovat tehneet erilaisia valintoja menemällä varhain naimisiin ainakin vastaavaan suuruista tai parempaa palkkaa nauttivan kanssa. Yhdessä ovat pystyneet aivan erilaisten puitteitten rakentamiseen ja nyt nauttivat avarammista kodeista ja ulkomaanmatkoista ja monenlaisista mielihyvää tuottavista palveluista.Vastaaviin minulla ei koskaan ole ollut varaa (kiitos omien erilaisten elämänvalintojeni!),mutta jo kauan sitten olen lakannut haikailemasta ja kadehtimasta. Tämä on minun elämääni, johon olen tyyttyväinen. Olen tarpeeksi varakas ja omistan juuri itselleni tärkeimmät asiat: kauniin kodin, kauniita tavaroita, varaa harrastaa asioita, joista iloitsen. Muistan isoisäni sanonnan:se on maailmaa tästä jo. Ei minun tarvitse käydä kaikissa tämän pallon turistikohteissa, onhan minulla mielikuvitukseni, kirjat, tv ja "Avara Luonto".
Mistä muusta voin iloita? No ystävistä, joita onneksi vielä on säilynyt ympärilläni. Erityisesti näiden viime viikkojen sairauskokemusten jälkeen huomasin, kuinka paljon iloa ja apua ja huolenpitoa sain ystäviltäni. Jouduin ajattelemaan olenko ansainnut nämä ystäväni, olenko saanut enemmän kuin koskaan antanut? Saman havainnon olin tehnyt jo sisareni kuoleman jälkeen kokemastani ystävällisyydestä. Myös oman perheeni välittämisen ja hyvinvoinnistani huolestumisen huomasin ja ilahduin: en ole ihan yksin enkä yhdentekevä. Viimeisten vuosien aikana olen menettänyt monta ystävää kuolemalle, mutta onneksi heitä on vielä elävinä ja valmiina auttamaan ja ilahduttamaan ja välittämään. Joskus, kaikkein pimeimpinä masennuksen päivinä olen joskus syyllistynyt surkuttelemaan yksinäisyyttäni ja epäonnistumistani elämässä ajattelemalla, ettei ketään haittaisi, vaikka minua ei olisi, vaikka noin vain lakkaisin olemasta tässä maailmassa. Kukaan ei surisi. Ymmärrän olleeni typerä ja itsekäs. Minulla on vielä oma arvoni ja paikkani niiden ihmisten joukossa, jotka minut tuntevat.
Yöllinen onnellisuuslistani sisälsi vielä yhden, ehkä oudolta ja itserakkaalta kuulostavan otsikon: kykyni tuntea voimakkaasti iloa aistinautinnoista. Olen varma siitä, että minua on syntymästä asti siunattu tavanomaista isommalla kyvyllä iloita eri aistien tarjoamista iloista: kauneudesta, väreistä, luonnosta, taiteesta, musiikista, hajuista, aromeista, ruuan makuvivahteista ja ihmisten erilaisuudesta. Minä olen hyvin voimakkaasti aisteille herkkä ja niistä iloa saava. Minulla on kyky haltioitua, innostua ja heittäytyä aistimaailman iloon enemmän kuin monilla tuntemillani . En sano tätä ylpeilläkseni, sillä ei se ole mikään itse hankkimani ylpeilyn aihe, vaan elinikäinen, jo syntymässä saatu lahja. Näillä erityislahjoilla varustettu ihminen saa kokea monen ihan tavallisina, mauttomina ja hajuttomina ja haaleina kokemista hetkistä ja tilanteista onnen tuntemuksia, rikkautta ja yllättävää nautintoa ja iloa. Rikkautta ilman muuta, ehkä jopa enemmän kuin raha ja sen suomat ilot.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti