En ole aivan ehdottomasti perinteitten vaalija. En halua toistaa joulu joululta aina ihan samoja ruokaelämyksiä, sillä olen varma, että jokaisella joululla on kuitenkin oma tunnelmansa ja makunsa, koska itse muutun ja vanhenen. Ei ole paluuta lapsuuden jouluihin, eikä äidin laittamien jouluruokien makuihin. Siispä en tarjoa maksalaatikkoa tai itsetehtyjä makkaroita, en liioin luumukiisseliä kermavaahdon kera, vaikka ne lapsena olivat jouluisin herkkuani.
Yksi juttu kumminkin pysyy: leivon kahvipöytään taatelikaakkua. Ilman sitä ei meillä juoda joulukahveja. Nykyinen reseptini on saatu lähes kolmekymmentä vuotta sitten turkulaisen poikakuoron CCI:n ensimmäisistä joulumyyjäisistä. Kaakulla on mukava oma historiansa ja sen ohje löytyy käsinkirjoitettuna reseptivihosta, jonne olen koonnut ohjeita vuosien mittaan vastaantulleista parhaimmilta maistuvista leivonnaisista ja ruuista. Vihossa taatelikaakkuni on otsikoitu " Härkösen Riitan Paras Taatelikaakku".
Kun Mikko oli toisella luokalla, luimme lehdestä jutun, jossa kerrottiin Turkuun perustettavasta poikakuorosta ja kehotettiin laulavia pikkupoikia ilmoittautumaan pääsykokeisiin. Saman jutun huomasi myös Mikon opettaja. Hän laittoi Mikon reissuvihkoon ehdotuksen, että Mikon pitäisi hänen mielestään pyrkiä kuoroon. Niin sitten kävi, että Mikosta tuli innostunut kuoropoika ja minusta, jos mahdollista, vieläkin innostuneempi kuoroäiti. Meillä oli yhteinen harrastus, joka antoi paljon hyviä kokemuksia ja muistoja kymmenen vuoden ajan.
Alkuaikoina kuoroperheet joutuivat käyttämään kekseliäisyyttä ja runsaasti aikaa ja aktiivista osallistumista kuoron onnettoman pienen budjetin kartuttamiseksi. Joulumyyjäiset oli yksi tämmöinen rahanhankintaprojekti, johon lähes kaikki perheet saatiin kannustetuksi mukaan. Tunnelma myyjäisissä oli lämminhenkinen. Oltiin melkein kuin yhtä suurta kuoroperhettä. Pöydät notkuivat kotona leivotuista herkuista, kun äidit ja muutamat isätkin olivat leiponeet pullia ja kaakkuja, paistaneet laatikoita, sekä tehneet jos jonkinlaisia käsitöitä ja askarteluja myytäväksi ja arpajaisvoitoiksi.Pojat häärivät joukossa pikkuiset rusettipropellit kaulassaan ja lauloivat välillä kuin pienet enkelit. Opittiin tuntemaan pojat ja vanhemmat.
Joskus vitsailimme, että ilmeisesti samaan aikaan, kun poikien laulutaito testattiin pääsykokeissa myös äitien leipomistaidot oli testattu. Tuntui, että kaikki CCI-äidit olivat mestarikokkeja. Ainakin melkein kaikki ja loput sitten ostivat toisten valmistamia leivonnaisia jouluunsa. Oli mukava saada uusia ideoita ja parhaimmiksi todetuista tuotteista reseptejä. Riitan taatelikakku oli tämmöinen täysosuma, maukkain ja mehevin. Tässä resepti:
2 kahvikuppia sokeria +
2 kahvikuppia vettä +
paketti taateleita keitetään hilloksi, lisätään 200g voita sulamaan +
3 rkl VAHVAA kahvia.
Annetaan jäähtyä noin 5 min.
Annetaan jäähtyä noin 5 min.
lisätään 2 suurta kananmunaa yksitellen vatkaten .
Lisätään 2 kahvikupillista jauhoja, joihin on sekoitettu
1/2 tl vaniljasokeria+1tl leivinjauhetta+1 1/2 tl soodaa.
Paistetaan 180 asteessa n 45 minuuttia.
En tiedä mitä kuuluu Riitalle, joka oli tämän herkullisen kaakun leipuri ja hurmaava tanssia harrastava kuoroäiti. En tiedä mitä kuuluu Kerstinille, temperamentikkaalle ja määrätietoiselle mestarilimpunleipojalle. Tai Merville, jonka tortut ja piparkakkutalot olivat upeita ja taidokkaita. Muistissa on vielä Sirkka-Liisan silakat ja Tuulan kauniit askartelutyöt. Enkä unohda ensimmäistä tutustumistani Jokisen poikien saksalaisäidin Stolleniin. Mielessäni tervehdin koko kuorokööriä, kun maistelen taaskin onnistunutta taatelikaakkuani. Oikeastaan se on jo kolmas nyt paistettu. Nam, maistuu nostalgisen hyvälle kuin lämpimät muistot poikakuoron alkutaipaleelta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti