Noin kirjoitettiin Helsingin Sanomissa päivälleen 50 vuotta sitten. Melkein samoin sanoin voisi kotimaisista omenoista kirjoittaa myös tänä syksynä. Markatkin vastaisivat lähes tulkoon euroja. Useimpina syksyinä olen saanut omenapuita omistavilta tuttaviltani yllin kyllin omenoita pureskeltaviksi ja myös rakastamani soseen tekoon. Tänä syksynä kaikki ovat pahoitelleet, ettei ole omenoita tuliaisina, koska niitä ei yksinkertaisesti ole tullut, usein ei edes omiksi tarpeiksi. Muutaman kerran olen ostanut kotimaisia omenoita sekä torilta, että marketista, siitäkin huolimatta, että ovat tosi hintavia,paljon kalliimpia kuin ulkomaiset serkkunsa. Joka kerta olen myös pettynyt, kun eivät ole olleetkaan odotuksiani täyttäviä. Vasta viimeisin ostokseni, pihaamme noin kerran kuukaudessa maalaistuotteita myymään tulevalta pakettiautoyrittäjältä ostamani lobot ovat oikeanlaisia. Ne ovat kuulemma Ahvenanmaan satoa. Ihania.
Tänä aamuna uneni katkesi jotenkin liian aikaisin ja koska satuin kuulemaan postiluukun napsahduksen, nousin, sytytin valon pöytälamppuun ja käperryin sohvannurkkaan nauttimaan hiljaisuudesta ja tuoreesta paperilehdestä. Eilisaamuna oli ollut pakko selvitä aamukahvista ilman sanomalehteä. Selvisin eilisestä "lehdettömyydestä" vain selaamalla viimeksi tullutta ja vasta huonosti vilkaistua sisustuslehteä. Nyt oli kädessäni taas oikea sanomalehti, mutta kahvinjuonti näin varhain ei houkutellut. Niinpä ojensin käteni pöydällä herkullisina hehkuvien Lobojen astiaan. Rouskis, rouskis, ihanan aromikas ja oikealla lailla mehukas. Käsi ojentui kuin itsestään uudelleen ja jo toinen lobo rapsui hampaissa. Ja juuri silloin näin tämän pikku-uutisen 50 vuoden takaa.Otsikko kuului: Omenia ei tuoda ennen joulukuun 10.päivää.
No niin, siinä se nyt on mustana valkoisella: Hesari vahvistaa todeksi muistikuvani, jota olin aina välillä epäillyt virheelliseksi. Olen muistanut elävästi syksyn 1965 myöhäissyksyn päivän, jolloin olimme ystäväni kanssa rientäneet ostamaan kokonaiset isot laatikolliset ulkomaisia omenoita, kun ne vihdoinkin olivat tulleet kauppoihin, täydellisen näköisiä ulkomaisia tuontiomenoita. Kuinka niitä olimme odottaneet sinä ankeana syksynä Karjalan syrjäkylällä. Ne olivat kuin taivaasta lähetettyjä, vaikka olivatkin vailla sitä omituista mutta rakasta ja tuttua kotimaisen omenan erityisaromia. Tänä syksynä olin kaivannut sitä ihan erityisesti, koska ruokatalouteni oli monestakin syystä muuttunut kovin köyhäksi.
Ostimme siis isot laatikolliset punaisia ja keltaisia Delicious-omenoita ja jaoimme ne niin, että kummallekin tuli molempia sortteja. Joululomalle lähtöön mennessä olin syönyt kai koko laatikolliseni. Ei ole ihme, että tapaus on siirtynyt pysyväksi ja erityiseksi elämykseksi muistini kätköihin.Välillä vain olen epäillyt, oliko todella niin, että omenoita ei ollut kaupoissa (eikä juuri mitään hedelmiä) ennen tuota maagista tuontipäivää. Nyt Hesarin 50 vuoden takainen uutinen vahvistaa: "Yleensä emme myönnä tuontilupaa omenoille 1.7.-9.12. välisenä aikana.Tällä menettelyllä pyritään suojaamaan kotimaisen omenan markkinat, kerrottiin lisenssivirastosta."
Niin muuttuu maailma 50 vuodessa. Melkein alkaa pyörryttää, kun muistan tuon ja näen mielessäni markettien hedelmäosastot tänään. Ajattelen omia tapojani ostaa nykyään hedelmiä. Enkä minäkään ole sentään kaikkein huimapäisin tai tiedostamattomin ja välinpitämättömin kuluttaja. Harkitsen, kannattaako minun ostaa maailman toiselta puolen lennätettyjä itselleni täysin tuntemattomia, eksoottisia hedelmiä aivan käsittämättömän korkeaan hintaan. Useimmiten jätän ostamatta. Mutta, totta puhuen olen lähes yhtä pahasti koukussa avocadoon kuin kotimaiseen loboon. Mielestäni suorastaan "kuulen" sisäisen terveyspoliisini vaativan minua ostamaan sopivan pehmeän ja aivan erityisen aromin sisältävän vihreän möykyn syötäväksi joka ainoana aamuna leivälläni.
On hyvä huomata, että suuri osa suomalaisista on tosiaan elänyt aikuiselämää jo semmoisena aikana, jolloin vielä kaupankäyntiä, tavaroitten liikkumista, tuontia ja vientiä säädeltiin aivan erilailla tiukalla lainsäädännöllä kuin nykyään. Ero on niin tavaton, että nuoren aikuisväestön on sitä ehkä mahdoton edes ymmärtää.
Kun maistelen tuota viidenkymmenen vuoden muistiainesta ja niitä valtavia muutoksia elämäntavassamme ja koko pallon elämässä, jotka minä ja ikätoverini olemme kokeneet ja useimmiten lähes huomaamattamme omaksuneet, tulee mieleen jossittelu: Voisiko olla, että viidenkymmenen vuoden päästä ihmeteltäisiin tämänpäivän uutisjuttuja samalla lailla: ettäkö Suomi haluttiin pitää asutettuna vain "kantasuomalaisilla", että toisennäköisten, jossain muualla syntyneitten ja vierasta kieltä puhuvien tai islaminuskoisten ei annettu vapaasti muuttaa Suomeen!Että haluttiin pystyttää aidat rajoillemme!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti