" ei voi toivo pettää...."

Loppiainen. Mielestäni yllättävän maallisen, suorastaan arkisen tuntuinen nimi kirkolliselle juhlapäivälle.Ymmärrän nimen ajatuksen, että varsinaisesti Joulun juhla-aika loppuu tähän päivään.Useimmalle meille, jokseenkin maallistuneille nykysuomalaisille se onkin ainoa asia, mitä loppiaisesta muistamme. Uskallan väittää, että jos äkkiseltään kysytään miksi loppiaista vietetään, harva muistaa heti päivän kirkollista aihetta: Itämään tietäjien saapuminen ja lahjojen tuonti. Ruotsinkielessä loppiaista nimitetään myös Kolmen Kuninkaan päiväksi, josta on jo helpompi muistaa, että loppiaisena läntisissä kirkoissa tosiaan juhlitaan Itämaan Tietäjien (kuninkaitten?) saapumista kunnioittamaan vastasyntyntynyttä juutalaisten kuningasta. Päivää on totuttu viettämään 6.1. No, välillä oli vuosia, jolloin Suomen työnantajat viisaudessaan ajoivat muutosta ja saivatkin aikaan lain, jolla  loppiainen siirretiin vietettäväksi seuraavana lauantaina. näin ei tuhlattuu ylimääräistä päivää lorvailuun.samoin kävi helatorstaille.  Näin kului muutama vuosi, kunnes palattiin takaisin entiseen 6.1.vaikka se olisi keskelle viikkoa osuva juhlapäivä. Näin se oli taas siis palkallinen vapaapäivä. Nyt ollaan tilanteessa, että käytiin kovaa keskustelua ja osa työnantajista katsoo nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa päivän olevan kylläkin vapaa työhontulon pakosta, mutta voidaan pitää palkattomana. En tiedä kuinka laajasti palkaton päivä on toteutumassa.

Joulu ajatellaan siis olevan ohi loppiaisena ja monet todella noudattavat tapaa edelleen niin, että joulukuusi ja muut kodin jouluiset koristeet riisutaan ja pannaan talteen odottamaan seuraavaa joulua. Vanhassa joululaulussa, jonka minäkin olen lapsena oppinut lauletaan näin: "Päättyy joulu vaikkei kenkään sois, joulukuusi viedään pois, pois, pois. Mutta ensi vuonna hän, saapuu lailla ystävän, ei voi toivo pettää". Äitini kertoi ( kaikkien äitien ikiaikaiseen tapaan) ties kuinka monta kertaa tätä laulua kuullessamme, kuinka vanhin lapsista, isoveljeni, oli muutaman vuoden ikäisenä kai ensimmäisen kerran ymmärtänyt mitä laulussa sanotaan ja parkaissut kiivaan vastalauseen:"eikä viedä" ja alkanut oikein itkeä vollottaa. Juttu tuntui minusta aina hupaisailta, vaikka kuulin sen varmaan kymmenet kerrat. Ajatella, että järkevä isovelikin oli ollut joskus noin lapsellisen suurella tunteella reagoiva pikkupoika!

Minulle tämä sama laulu aiheutti pienenä myös ongelmia. En näet ymmärtänyt ollenkaan mitä tarkoitettiin"kenkään soimisella" . Ja kuka kylän miehistä se Toivo oli, jonka ei uskottu pettävän?Vanhoissa suosituissa joululaulujen sanoissa on paljon juttuja, jotka eivät lapsille ole helppoja ymmärtää. Nykylapsille luultavasti vieläkin enemmän, koska sanoissa on paljon vanhahtavia sanoja ja käsitteitä ja entisaikojen kulttuuria ja tapoja. Pikkusiskoni lauloi ennen kouluikää hartaasti ja kovalla äänellä erään toisen joululaulun sanoja näin: Piirissä me liitelemme, kiitelemme, ISOÄITI, siskot sekä PEIKOT........Mukava jouluinen porukka koossa!

Vasta aika hiljattain minulle selvisi, että Loppiaisella on ortodoksien juhlana ihan erilainenmerkityssisältö. Sen perusajatus on valon juhla eli oikean uskon ja tiedon valkeuden juhla (Epifania) tai toisella nimellä Jumalan ilmestymisen juhla (Teafania), Vapahtajan kasteen juhla. Siinä Jumala ilmestyi  ihmisille kolmiyhteisenä:Jumala -Poika -Pyhä Henki, joka kyyhkyn muodossa ilmestyi kastetun lapsen päälle ja jossa tilanteessa kuultiin Jumalan sanat "Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt",Venäjän ortodoksit viettävät loppiaista meistä poiketen juliaanisen kalenterin mukaan 19.1. Viime vuosina on uudelleen noussut kovin suosituksi ikivanha loppiaistapa viettää Kastautumisseremoniaa loppiaisena keskiyöllä.Tässä seremoniassa ihmiset kastautuvat kokonaan upottautuen 3 kertaa avantoon, joka on ristinmuotoiseksi leikattu aukko mieluiten luonnonvesien, järvien tai jokien jääpeitteeseen. Vesi on hyytävän kylmää, mutta ihmiset kokevat saavansa kasteesta uutta voimaa, terveyttä ja siunausta koko vuodeksi. Näihin seremonioihin jonottavat nyky-Venäjällä vuosi vuodelta yhä suuremmat väkijoukot. Kävijöitä on lehtitietojen mukaan jopa monia miljoonia, eivätkä kaikki edes varsinaisesti ole aktiivisia ortodoksikirkon jäseniä. Jopa pieniä lapsia saatetaan viedä kastautumaan ihan umpisukelluksiin käsivarsista riiputtaen. Tuntuu hurjalta, varsinkin näin paukkupakkasten aikaan. Toisaalta, olen itsekin kokeillut avantouintia iltapimeällä Uittamon jäisessä merenrannassa. Se oli kyllä ihmeekseni virkistävä ja hyvältä tuntuva kokemus, kunhan ensin olin uskaltautunut saunasta sinne tummaan veteen henkeäni haukkoen pulahtamaan. Mutta venäläisortodokseilla ei ole ennen ja jälkeen  kuumaa saunaa ja joskus jo odottelu kuulemma voi kestää tuntikaudet. Sairaita ja vanhuksia on kuitenkin ankarasti varoitettu osallistumasta tämmöisiin yöllissiin hengellisiin kastautumissessioihin. Vanhuksen ja sairaan sydän ei kestä vaikka kuinka sielussaan iloitsisi ja tuntisi uskonnollisia tunteita. 

Ymmärrän hyvin, että keskiyöllä tapahtuva joukkokastautuminen voi olla nykyajassakin tosi puhutteleva sekä mystishengellinen, uskonnollinen että samalla voimakkaasti vaikuttava fyysinen kokemus. Se houkuttelee ja puhuttelee varmaan jopa muuten melko löyhästi uskoviakin venäläisiä. Tavan suosio ja osallistujamäärät ovat vuosi vuodelta lisääntyneet. Sen sijaan suomalaiset kirkot tuskin täyttyvät ääriään myöden enää lopppiaisena. Vain Joulun sanoma ja tunnelma liikuttaa suomalaisten sielua niin, että kirkot täyttyvät ääriään myöten ja kaikkina kellonaikoina. Virrenveisuu, kynttilät hämärässä kirkossa ja joululaulut herkistävät jäyhiä ja muina aikoina hyvin harvoin seurakuntaansa osallistuvia kansalaisia kautta koko luterilaisen Suomenmaan. Koko muun vuoden sama väkijoukko voikin hyvillä mielin suunnata ihan toisenlaisiin temppeleihi, vaikka Skanssiin, Myllyyn tai Itikseen pyhäpäivää viettämään.

Jouluvalot sammuvat, jos ei ehkä ihan vielä tänään niin sitten viimeistään Paha-Nuutti 13.1. vie loputkin joulun tunnelmista ja kausiherkuista mennessään.Mutta eipä hätää, tortut voi unohtaa sillä Runebergin torttujen ja laskiasipullien aika on jo tässä, ainakin kauppa haluaa uskotella niin. 
Voi näitä aikoja, voi näitä tapoja! (kukahan nyt on tekopyhä?)