Avaatpa minkä tahansa aikakauslehden tai tv-kanavan sinulle tarjotaan sisustuskuvia, joissa on joko ihana, puhdas, avara ja valoisa valkoinen tai sitten suloinen kierrätystavaroilla persoonallisesti sisustettu koti tai loft-asunto ylellisellä kylpyläosastolla tai rustiikki maalaistalo, joka kätkee sisälleen viimeisimmän tekniikan ihmeet mutta taitavasti piilotettuna. Toisinsanoen koti, jolla on joku tavallisuudesta poikkeava johtoidea, kuin sävellykselle valittu äänilaji ja teema, joka sitten pakottaa kaiken asettumaan tälle valitulle linjalle sovitetuksi.
Nyt koti pitää tuunata. Ostetaan nettikaupasta, tuodaan ulkomailta, löydetään roskalavalta tai anopin vintiltä, ostetaan antiikkikaupasta, teetetään mittatilauksena ,vaihdetaan laatat ja lattiamateriaalit ja pyydetään sisustaja apuun. Eihän kukaan enää voi asua kodissa, joka olisi vain vähitellen täytetty omilla vanhoilla tavaroilla, kotoa perityillä, häälahjaksi saaduilla, alennuskorista impulssiostetuilla, kummitädin lahjoittamilla , kaikenmaailman mauttomilla, kulahtaneilla, mutta kylläkin tähän asti ihan toimineilla tavaroilla! Voiko kukaan asua kodissa, jota ei olisi erityisesti suunniteltu ja muutettu persoonalliseksi, asukkaittensa syvintä olemusta henkiväksi! Kotihan kertoo kaiken meistä heti ulko-ovesta sisään tultaessa.
Minusta on masentavaa katsella toinen toistaan muistuttavia valkoisia laboratoriokeittiöitä, joissa on suuria avaria, kiilteleviä tasoja, ei kahvoja, ei vetimiä, ei yhtään ylimääräistä turhaa esinettä, vain muutama musta design-astia ja muodikkain kahvikone, sekä pari eksoottista hedelmää. Ehkä sentään myös vihreä yrttiviljelmä! Onko joku keittänyt tuolla upealla, kokonaisuuteen piilotetulla induktioliedellä joskus sellaista, mikä hups vaan , menikin vähän kattilan reunojen yli ? Ei varmaankaan, ja miksi olisi? Täällähän häärii todellinen chef, keittiöguru. Täällä ei olla tumpeloita, eikä stressaantuneita. Kuoritaanko tässä keittiössä yleensäkään jotain niin vanhanaikaista kuin lanttuja, perunoita tai porkkanoita, avataanko hankalaa kurkkupurkkia?
Entä missä ovat kylpyhuoneen pullot ja purnukat, tuubit ja hammasharjat, ruttuiset pyyhkeet ja vessaharja? Näyttää siltä, ettei kukaan ole käynyt suihkussa tuossa kiiltelevässä kotikylpylässä? Kuka on jynssännyt ja kiillottanut ja piilottanut kaikki ne normaalit elämisen merkit, joita kiire ja arkinen ihmiselo tuottaa ympärilleen? Onko näissä kodeissa asuvilla ihmisillä jo käytössään kotirobotit, jotka välittömästi siivoavat pois asukkaista kertovat elämisen jäljet? En ymmärrä.
Tästä valtaisasta ajassamme menossa olevasta muutosoperaatiosta seuraa, että kierrätyskeskukset ja kirpputorit ovat tulvillaan poistettuja huonekaluja, kodinkoneita, mattoja ja valaisimia. Hyllyt täyttyvät sadoista ja taas sadoista tarpeettomista ja tyylittömiksi koetuista astioista ja pikkuesineistä, koristekrääsästä, joka vielä hetki sitten oli ihan MUST, mutta nyt vain paljastaisi heikon maun.
Pois pois, paras panna kiertoon, ehkäpä joku köyhä ja tyylitajuton tuonkin vielä ostaa! Hei, me kierrätetään.
Tuntuu kuin hukkuisimme liikaan kodinsisustustavaraan ja turhiin astioihin.Meillä on jo kaikkea, mutta se kaikki muuttuu koko ajan vanhaksi, tarvitaan uudempi , paremmin suunniteltu, erilailla toimiva, eri näköinen, eri värinen ja yleensä huomattavasti kalliimpi astia tai kone tai huonekalu.Tai ei me oikeastaan siis tarvita, mutta kun on niin ihanaa saada uudet tavarat ja uudet värit kevätkotiin! On niin nautinto juoda lattensa uusista mukeista ja jos ei muuta, niin ainakin tuoda kotiin etelän hehku muhevilla ja graafisilla mehikasveilla jättimäisissä tai oudon muotoisissa poteissa. Niilläkin voin viestiä, etten ole jämähtänyt vaan elän ajassa, olen tosi trendikäs!
"Houkuttelevaa turhuutta" piirros "hiirellä"
Ehkä minä hölmö vielä voisin ostaakin muutaman värikkään vanhan kipon halvalla kirppikseltä, (harakka kun olen!), mutta kun kotini on jo pullollaan tätä entistä turhaa ja ihanaa lavastusta. Kuka tulisi ja pelastaisi minutkin uuden pelkistetyn ja punnitun tyylikkään kodin omistajaksi? Ai niin, nyt kyllä unohdin kokonaan yhden oleellisen tärkeän asian: RAHA.Tuo hillitty uusi charmi ei saavu kotiini vain toiveajatteluna. Eläkkeeni ei riitä edes yhteen uuteen designvalaisimeen tai tuoliin. Näyttäisi kovin autiolta, jos hylkäisin vanhan rihkamasisustukseni. Missä sitten istuisin? En viihdy enää lattialla kahden trendikkään tyynyn varassa, joihin budjettini tyssäisi.
Paras tyytyä siirtelemään vanhoja ( ja oikeastaan hyvin rakkaita) tavaroitani uusiin strategioihin.Voisin ostaa ison kimpun kukkia! Ehkä ne eksoottiset hedelmät ja yrtitkin toisivat uutta freesiä henkeä tähän vanhaan sekamelskaan. Kai minulla on sen verran varaa tuhlata?
Keitän hyvät kahvit vanhalla keittimelläni. Käytän sentään tummapaahtoista kahvia! En ole ihantäydellinen kalkkis, kyydistä pudonnut! Vai onkohan tumma kahvikin jo tosi mummomaista, kuka sen tietää, nämä trendit kun muuttuvat niin huimalla vauhdilla. Olkoon miten on, lakkaan murehtimasta kotini puutteita, suljen silmäni ja korvani kaikilta parannustarpeilta. Kevätmieltä minulla on, vanhanaikaista, mutta hyvää tekevää. Sitä ei tarvitse yhtään tuunata. En usko, että se oikeastaan menee koskaan täysin pois muodista.
"Kuka jaksaa aina siivota, en minä ainakaan" , piirros hiirellä
"
3
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti