Värien voima

Ihmisen silmät aistivat värejä. Elämme maailmassa, joka näyttäytyy meille värikkäänä, vaihtelevan värikkäänä. Ilmeisesti eläimet näkevät ympäristön hyvin toisin, jopa ihmisen läheiset kumppanit, kissa ja koira. Niiden aistit ovat ihan toisin kehittyneitä. Eri valaistusolosuhteissa näemme värit erilaisina. Pimeällä punainen väri muuttuu tummaksi, sininen erottuu vaaleampana. Hämärässä sama väri on ihan erilainen kuin keskipäivän kirkkaimpana hetkenä. Koko ajan värin näkeminen on sidoksissa monin tavoin ympäristöönsä. Silmämme kyky erottaa värejä on kovin helposti huijattavissa. Kontrastivärin läheisyys, valöörin voimakkuus ja värin voimakkuuden vaihtelu tuottavat erilaisia havaintoja. 

Harrastan vesivärimaalausta. Minun olisi siis hyvä tietää väreistä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman oikeata tietoa. Olen kovin huono opiskelemaan väriteorioita, väriharmonioita ja valöörien vaikutusta työni onnistumiseen. Rakastan villiä vapauttani kokeilla miten värit käyttäytyvät paperilla veden kanssa sekoittuessaan. En jaksa harkita ja laatia tiukkaa kurinalaista suunnitelmaa etenemisestäni, en pysyä niissäkään vähissä tiedoissani, mitä olen väreistä tähän mennessä teoreettisesti oppinut. Olen kokonaan tunteitteni ja oikkujeni varassa etenevä taiteilija, kuin viaton lapsi, joka nauttii hetkestä, seikkailusta pensselin, paperin ja värinappien kanssa leikkien. 

Tiedostan olevani vain harrastaja, iloinen, kokeilunhaluinen ja omista töistäni yhä uudelleen ja uudelleen innostuva lapsi. Jonkun ajan kuluttua voin nähdä oman työni, joka aluksi ilahdutti, ihan kuin vierain silmin , eikä se enää olekaan mestariteos, mutta joskus käy onneksi myös toisinpäin. Suurin ilo on usein kumminkin juuri hetkessä, jolloin kuva on valmistumassa. Mutta joskus paras hetki on, kun katson sitä  lasin ja irtokehyksen alle sijoitettuna. Oi oi, olenko tosiaan saanut aikaan näin  kauniin kuvan? 
Muut eivät todennäköisesti näe sitä kovinkaan ihmeellisenä!  Voi sattua, että joku kanssamaalari  tai ystävä näkee kuvassani jotain onnistunutta ja sanoo kiittävän arvion. Se tuntuu tosi hyvältä. Mutta pian on jokaisen uuden yrityksen kohtalo siirtyä satojen edellisten kuvien paksuun pinoon. Yleensä. Vain harvat ovat oikeasti päätyneet kehystetyiksi ja koristavat nyt seiniäni tai ovat kelvanneet  jonkun tuttavan omistukseen.

 "Kolme rakkautta "  ja "Hehku "  ,  kuvia seinälläni 

Minusta on mahtavaa, että niin monet ikääntyvät ihmiset antavat itsestään puhjeta ulos harrastajamaalarin, kun työvuodet ovat jäämässä taakse, eikä perhe vaadi vapaa-ajan uhraamista kotitöille. Monia ihmisiä on ehkä koko elämän  kiehtonut ajatus, että joskus vielä alan kokeilla maalausta. On aina tuntunut siltä, että olisi ihana kokeilla kuvien tekoa, joka ehkä oli koulussa mieluisin aine. Monilla on ollut niin, ettei nuorempana ole ollut aikaa, eikä riittävää paloa tarttua tämän haaveen toteuttamiseen. 

Eläkeikäisenä onkin sitten aikaa harrastukselle ja mieli sillä lailla kypsynyt, että ymmärtää laskea riman sopivalle korkeudelle, uskaltaa aloittaa uutta. Ei enää vaadi itseltään täydellistä osaamista, ei välitä  toisten mielipiteistä, ei pelkää saavansa murskakritiikkiä ja nolausta. Ja yhtenä syksynä sitten uskaltautuu ilmoittautumaan Työväenopiston kurssille, ostamaan ensimmäistä kertaa eläissään hienoja pensseleitä, kallista paperia ja laatikollisen oikeita akvarellivärejä. Ja hämmästyy, kuinka mukavaa on taiteilla ryhmässä, jossa muutkin ovat  ihan samassa veneessä ja virta vie ties minne uusiin seikkailuihin.Värin voima saa innostumaan, pakottaa taistelemaan yhä uudelleen osuakseen paperille sillä lailla kuin mieli sen haluaisi sekoittuvan ja leviävän. Ja joskus sitten tulee ainakin lähes napakymppi, onnistunut työ, onnellinen vahinko, mutta ihan itse aikaansaatu. Hyvä minä.Tykkään tästä. Haluan kokea lisää tätä seikkailua ja onnistumisen huumetta.

Ei muuta kuin  uutta väriä paperiin, uutta haastetta päin.Viikot kuluvat, hyvät ja huonot yritykset vaihtelevat. Harmi vaan, että pian tulee kevät ja työväenopisto jää kesälomille. Pitäisikö löytää joku  kesäkurssi ja kustantaa itsensä lisäoppiin kokemaan viikko huoletonta taiteilijaelämää jossain kauniissa ja innostavassa ympäristössä ?