Naiseksi syntynyt

Ensi lauantaina, 8.maaliskuuta, vietetään Kansainvälistä naistenpäivää.Tapa viettää kalenteriin merkittyjä, eri ryhmien tai yksittäisten henkilöitten huomioimiseksi nimettyjä päiviä ei ole kovin vanha perinne, mutta on pikkuhiljaa vakiintunut ja päivien määrä on lisääntynyt. Jo pitkään meillä on ollut äitienpäivä, sitten myös isänpäivä. Naistenpäivä on uudempia tulokkaita. Päivän nimellä kai pyritään muistuttamaan maailmassa vallitsevasta eriarvoisuudesta naisten ja miesten asemassa ja arvostuksessa. Lähes kaikissa maissa, maailma on yhä edelleen miehen maailma. Nainen on vain ikäänkuin välttämätön paha, tarpeellinen synnyttäjänä, talouden hoitajana ja miehen elämän sulostuttajana ja seksuaalisten halujen kohteena. Ilman naista ei olisi tulevaisuutta, koska tekniikka ei (onneksi!!!) vielä hoida uusien ihmisten maailmaan tuottamista. Mutta naisen ei katsota voivan hoitaa samoja tehtäviä, jakaa vastuuta tai ansaita samanlaisia tuloja kuin mies, vaikka hänellä olisi riittävä koulutus ja sama pätevyys kuin miehellä.

Jos katson naisena elämistä vain kapeasta omasta kokemuksestani johtopäätöksiä vedellen, en voi valittaa. Tyttölapseksi syntyminen ei kohdallani merkinnyt enää automaattisesti heikompaa elämän ennustetta, pienempiä oikeuksia ja syrjivämpää kasvatusta kuin poikalapsilla. 1940-luvulla Suomessa  syntynyt tyttö oli useimmiten perheessään rakastettu ja tärkeä siinä kuin veljensä. Poikkeus voi olla  maalaisympäristössä sukutilan perintä  tai yrityksen johtaminen Niihin kuviteltiin vain miehen olevan sopiva. Kuitenkin ikäisteni tyttöjen koulutusta ei kaikissa perheissä nähty yhtä tärkeänä, koska ajateltiin heidän kuitenkin menevän naimisiin ja saavan statuksensa ja elämänsisältönsä miehensä kautta.Onneksi niin ei ajateltu minun perheessäni.

Synnyin hyvin köyhään perheeseen. Siitä seurasi kuin  itsestään selvänä ajatus, että minun on itse hankittava elämälleni suunta ja edellytykset toteuttaa lahjojani ammatissa, joka takaa toimeentulon. En voi olettaa kenenkään muun huolehtivan minusta. Kotoani sain henkistä tukea, rohkaisua ja kannustusta, mutten jokapäiväisen elannon ylittävää  aineellista tukea. Kun nyt katson taaksepäin, tiedän saaneeni kaiken tarpeellisen: vahvan uskon itseeni, isän ihailua, äidin tiukempaa vaativuutta ja lujan uskon koulutuksen tuomaan turvaan elämässäni. Ne ovat olleet kestävää pääomaa. 

Mukanani  oli myös koko joukko silkkaa tuuria. Esimerkiksi se, että satuimme asumaan rintamailla, oppikoulu oli lähellä. Tai se, että satuin saamaan opettajikseni upeita, päteviä ja avaria opettajapersoonia. Kasvavassa iässä olevalle opettajien roolimallit, heidän tarjoamansa asenteet ja maailmankatsomukselliset ajatukset ovat tärkeitä. Näen olleeni onnekas tässä asiassa.Ajattelen erityisellä lämmöllä monia lahjakkaita ja persoonallisia naisopettajiani ja heiltä omaksumaani laajaa kuvaa naiseudesta.

Kuinka erilaisen elämän saakaan syntymällä tytöksi useimpiin niin sanottuihin kehitysmaihin, Afrikan maihin, Intiaan, tiukasti kasti-tai feodaalisääntöihin perustuviin yhteiskuntiin. Naisen elämän kapeus ja ahdistavuus, jopa  vaarallisuus, on usein jokapäiväistä arkea myös useimpien  uskonnollisesti autoritääristen yhteisöjen piirissä.
Naisella ei ole oikeutta oman ruumiinsa koskemattomuuteen tai omiin politiikkaa tai moraalia koskeviin ajatuksiinsa. Joissain kulttuureissa nainen ei saa olla "näkyvä" muille kuin hänet "omistavan" miehen silmille.

Minä, eläkeikäinen, suomalaisen hyvän koulutuksen saanut, äitiyden ilon kokenut ja laajan naisverkoston omistava, omia mieltymyksiäni ja harrastuksiani vapaasti toteuttava nainen, kuulun maailman naisten joukossa pieneen eliittiin, etuoikeutettujen harvalukuiseen joukkoon! Siitäkin huolimatta, että suomalaisen naisenkin euro yhä on vain 80 senttiä miehen euroon verrattuna . Mutta mikä tulevaisuuden visio: eliniän odotettava ennusteeni on jopa huomattavasti  pidempi kuin miehen. No, ehkä ei kirjaimellisesti juuri minun, mutta suomalaisen naisen yleensä. 

Hyvää naistenpäivää, minulle, sinulle, mutta erityisesti heille, jotka syntyivät oloihin, joissa  minun elämäni helppous näyttäytyisi outona kuin satukirjan kuva. Kunpa jokainen uusi naistenpäivä koittaisi hivenen helpompana ja turvallisempana ja avoimempana kuin edellisvuotinen."We are worth it", sanoo kaupallinen jättikosmetiikkamainos. Olemme tosiaan sen arvoisia, eikä tässä nyt riitä oikeus värjätä hiuksensa tai saada ostaa ihovoidetta, joka lupaa ihmeitä. Olemme hyvän ja oikeudenmukaisen kohtelun arvoisia.