Elämme nyt aikaa, jossa yksi maailman suurista yksijumalisista uskonnoista aiheuttaa hämmennystä ja pelkoa monien ihmisten mielissä. Tai on väärin väittää, että islam semmoisenaan olisi ongelma, vaan ainoastaan osa kiihkeimmistä fundamentalistimuslimeista, joitten tavoitteet lienevät ihan toiset kuin sellaisenaan muslimiuskonnon arvot edellyttäisivät. Samoin kristittyjen kesken on voimakkaita näkemyseroja oikeista ja vääristä arvoista. Kummankin suuren uskonnon nimissä on syyllistytty ja tänäänkin syyllistytään hirmuisiin vihatekoihin, terroriin, tappamiseen, kiduttamiseen. Mikä on semmoinen hyvä, ainoa, oikeudenmukainen ja kaikkivaltias jumala, joka sallii rakastavilta ja uskovilta palvelijoiltaan kaikkein hirveimpiä vihatekoja?En ymmärrä ollenkaan, ei mahdu minun ajatuksiini.
Olisiko maailma parempi paikka meidän ihmisten asua, jos vieläkin uskoisimme Ylijumala Zeuksen kärryillään kolisuttelevan kautta taivaankannen ukkosen jylistessä ja hyväksyisimme huvittuneina hänen kyltymättömät lemmenseikkailunsa milloin minkäkin jumalattaren, milloin jonkun hemaisevan maan neitosen kanssa . Miltä kuulostaisi kokeilu sata päivää ilman viinaa iloluonteisen herra jumala Dionysoksen ystävien joukoissa? Ei kai semmoista kukaan ehdottaisi, ei ehkä tarvittaisikaan. Entä jospa kutsuttaisiin Artemis, metsästyksen jumalatar miettimään Kainuun miesten kanssa onko viisasta tappaa niin paljon susia.Voi olla, että saataisiin aikaan kokonaan uudenlaiset laskelmat.
Minusta olisi kyllä mukavaa, jos jonain päivänä matkalla Työväenopistolle bussissa tuntisin yhtäkkiä viiltävän tunteen rinnassani. Ei, se ei olisi merkki alkavasta sydäninfarktista, vaan nuolen pistos, jonka pikkuinen veikeä Eros ampuisi rintaani noin vain odottamatta. Kas kun viiksekäs vanha mies tuossa etupenkissä näyttää aika kiinnostavalta. Mutta en ole nähnyt tai kuullut Eroksen aikoihin viuhahtelevän lähettyvilläni, en varmaan kymmeniin vuosiin. Miten tylsää.
Tottapuhuen, vähän tuntuu, että näinä vaikeina aikoina tosiuskovien, oikeauskoisten ja kaiken uskonsa menettäneiden ihmisten keskellä kaikki ihastuttavat ja veikeät henkimaailman olennot ovat hävinneet jonnekin miellyttävämpään ympäristöön viettämään ansaittua vanhuuttaan ja pitämään omaa hauskaansa.Paitsi ehkä ei sentään tuo pikkuinen Afroditen nuolipyssykaveri. Hänet on kai kuitenkin jätetty yhä edelleen hommaansa hoitamaan . On nimittäin syntynyt aika ilahduttavia ja yllättäviä lemmenpareja minunkin tuttavapiirissäni ihan viime aikoinakin, vaikka omalla suunnallani hän valitettavasti on unohtanut nuolipyssynsä kanssa hääriä.
Eräs ystäväni jäi leskeksi parisen vuotta sitten ja oli kovin onneton ilman kumppania . Pelkäsin hänen puolestaan, kun näin hänen yrittävän upottaa ikäväänsä ihan liian suureen alkoholimäärään. Mutta Eros riensi avuksi ja ampui yllättäen nuolensa häneen ja samoin tahollaan yksin jääneeseen vanhaan herraan ihan oman kaupungin tutuilla nurkilla kesken erään aluksi kovin mitättömän tuntuisen pikkuepisodin . Pam ja pam, ja huomasivat toisensa. Nyt ei heillä enää ole aikaa tuhlattavaksi muulle kuin rakkaudelle. Molempien ikävuodet ovat jo paremmalla puolella seitsemääkymmentä.
Eräs toinen yhtä varttuneeseen ikään ehtinyt tuttavani penkoi kauan sitten kuolleitten vanhempiensa valokuvajäämistöjä. Eikö vain keksinyt pikku veitikka kuiskata tämän, koko siihenastisen elämänsä naimattomana säilyneen naisihmisen korvaan viattoman idean soittaa kuvan pikkupojalle, josko tämä olisi kiinnostunut näistä ikivanhoista kuvista. Nykyään on helppo selvittää osoitetiedot ihmisistä, jotka kuuluvat vuosikymmenten takaiseen menneisyyteen, kuten tämäkin kuvan pikkupoika . Hän oli ollut naisen vanhempien kummipoika, mutta yhteyksiä ei ollut pidetty yllä sitten lapsuusvuosien. Näin viattomasti lähti liikkeelle kohtalokas yhteydenotto. Vastassa oli leskimies, samanhenkinen , kulturelli, vitaalinen yli kahdeksankymmenvuotias. Oli kummankin aika unohtaa yksinäisyytensä, alkoi rakkaus. Miten hienoa.
Entä sitten tuntemani neljänkymmenen vuoden ikään ehtinyt mies, joka ei ollut koskaan vielä tavannut "Sitä Oikeata". Hän sattui netissä lukemaan ilmoituksen, jossa tarjottiin ilmaiseksi poisvietäväsi tarpeettomaksi tullut eteismatto. Mies oli juuri laittanut roskiin ikivanhan risaksi käyneen eteismattonsa. Kun hän päätti käydä katsomassa tarjottua ilmaista mattoa , hän löysi maton tarjoajassa sen, jota ei ennen ollut löytänyt, sielunsiskonsa. Minusta kyseessä oli varmasti tuon pikkuepelin ampuma nuoli, salakavalasti molempiin sydämiin osunut siinä eteismattoa kääröstä auki rullattaessa.
Nyt ehdotankin, että palattaisiin noiden Kreikan Akropoliin jumalien hoiviin ja unohdettaisiin kaikki nämä vaikeat suuret yksijumaliset uskomme, jotka aiheuttavat liikaa väärinymmärrystä, vihaa ja kuolemantuottamusta toisinuskovia kohtaan. Ehkä siinä sivussa hoituisivat EU:n finanssiongelmat, voitaisiin antaa anteeksi Kreikan velat muille ja avata ovet kaikille niille maailman ihmisille väriin ja alkuperään katsomatta, jotka syystä tai toisesta ovat joutuneet hylkäämään kotiseutunsa ja haluaisivat muuttaa (!!!) esimerkiksi tänne meidän liukkaille pihoillemme ja sähkökatkoista kärsiville karjatiloillemme.Tervetuloa vaan ihan kaikki. Kunhan lakkaatte vaatimasta , että jokaisen on uskottava yhteen ja ainoaan oikeaan jumalaan . Annetaan kaikille jumalille oikeus olla tärkeitä ja pyhiä . Valitaan Pyhä Yksinkertaisuus.
Vai ryhtyisinkö sittenkin buddhalaiseksi?
Jään miettimään.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti