Ei nimi miestä pahenna (eikä varsinkaan naista)

Pienellä kevätpoikasellani, lapsenlapsellani, on nyt meille kaikille asianosaisille, isovanhemmille, perheystäville ja "haltiakummeille" virallisesti ilmoitettu nimi: Irina Hertta Victoria. Vietimme nimiäisjuhlaa nauttien  mukavasta  yhdessöolosta  ja herkkujen täyttämästä buffetpöydästä mitä upeimman kevätpäivän siunauksella.

Pikku-Irinan pihapatiolla oli korkea, mutta vielä nuoruuttaan laiha koristeellinen tuomipihlaja avannut sadat valkoiset kukkansa ja edessä aukenevan puistikon vihreys oli melkein liikaa aistittavaksi . Kun Irinan äiti valmisteli juhlapöydän antimia tarjoiluvalmiiksi, minulla  oli hyvä tilaisuus hoitaa ikiaikaista mummunroolia heijaamalla pikkuinen unten maille vaunuissa läheisiä puistoteitä hitaasti, mutta ylpeänä kierrellen. Samalla pysyttelimme poissa jaloista  häärimästä. Välillä istuskelin puiston penkillä ja oikein nautiskelin olostani. Ensimmäinen todella upea, lämmittävä auringonpaiste viikkoihin. Edessäni levittäytyvä kaunis vihreä nurmikko, jolla leikki kolme lasta sopivasti mekastaen. Joka puolelta kuului lintujen kevätkonsertti: mustarastaita, peippoja ja kivitaskuja.Yhtäkkiä lokin siipien suhahdus ihan lähellä. Ei yhtään autojen ääntä, vaikka olin kymmenien tuhansien asukkaitten ( ja monien ihmisten jotenkin oudosti ja mielestäni väärin ja ennakkoluuloisesti aliarvostamassa) lähiössä Vuosaaressa. Kaunista, rauhallista ja viihtyisää. Hienoja kallioita ja uljaita korkeuksiin kurkottavia mäntyjä, sekä kauas aavalle levittäytyvä merimaisema vain parin kottelinmatkan päässä. 

Mutta  parasta tietenkin vaunuissaan unissaan  hiljaisesti tuhiseva prinsessa Irina, pieni kullannuppuseni, ikioma lapsenlapseni, hän, jonka nimeä olin jaksanut viikkokaudet mielessäni  arvailla. Kun sitten poikani lopultakin suostui meille juhlimaan kutsutuille paljastamaan valitut nimet, ei kukaan esittänyt mitään suuria tunnelatauksia paljastavia ilmeitä tai ihmetteleviä  kysymyksiä. Saimme kuulla, että Irina oli perusteellisen allakanselauksen perusteella alkanut tuntua sopivalta nimeltä. Se ei ole liian yleinen, se loppuu a -vokaaliin, mikä on yleisin suomalaisen naisnimen tapa, se on helppo ja paitsi suomalainen myös sopivasti kansainvälinen, lievästi slaavilaista tuntua sisältävä. Mutta ennenkaikkea kukaan Irina-nimen entinen kantaja ei noussut vanhempien mieleen negatiivista painolastia mukanaan. 
Samoin toinen nimi Hertta tuli valituksi juuri siksi, että kummallakin vanhemmalla on erityisen paljon positiivisia ominaisuuksia mieleen nostava esimerkki-Hertta tuttavapiirissään. Kuulemma maailman ystävällisimpiä ja fiksuimpia Herttoja löytyi sekä Helsingistä että Turusta.
Ja kolmantena nimenä sitten äidin suvun perinnenimi Victoria, tottakai. Irina on Victoria , joka on kuudetta  sukupolvea sen nimen omistajana. Onneksi ensimmäisenä tuon nimen mieleen tuovana on sympaattinen  Ruotsin tuleva kuningatar. Hän ei todellakaan ole pilannut nimeään! Ja vaikka Englannin kuningatar Victorian hahmoon ja aikakauteen voi sisältyä hiukan kyseenalaisempia tunteita ja arvoja, en voi kuin ihmetellä sitä valtavaa merkitystä mitä yksittäisellä naisella voi olla kokonaisten kansojen kohtaloihin.

Tytöllämme on hyvä ja persoonallinen nimiyhdistelmä, jolla hän tulee elämään oman kohtalonsa ja toivottavasti tarjoamaan hyvän mallin ja nimisuosituksen jollekin toiselle,ehkä vasta sadan vuoden päästä  syntyvälle pikkuiselle, jonka vanhemmat aikanaan miettivät: mikä tytölle nimeksi. Ehkä joku ilahtuu, kun keksii jo välillä ihan unohtuneen ja vanhanaikaiselta tuntuneen Irinan tai ehkäpä Hertta silloin kuulostaa sopivan oudolta ja sydämelliseltä. Sillä totta on, ettei nimi miestä tai naista pahenna, mutta moni nimi voi tuntua vastenmieliseltä , jos tuntee jonkun ikävän sen nimisen ihmisen.

Toivon paljon onnea Irina Hertta Victorialle. Toivottavasti hänestä tulee näille nimille mitä parhain  ja innostavin roolimalli.