Päivämatka kotikaupunkiin

Olen  ollut poissa kodistani ja kotikaupungistani yli kolme viikkoa. Koko tämän ajan olen potenut kipua vasemmassa jalassani. Jokin aika sitten kävin Salossa ortopedin vastaanotolla. Hän lähetti minut jatkotutkimuksiin TYKSiin, kotikaupunkiini. Tutkimuksen takia lähdin siis kolmen viikon poissaolon jälkeen ikäänkuin vierailulle Turkuun. Näinä viikkoina kevät on puhjennut kukoistukseensa. Kun olin tulossa kuukausi sitten Saloon päin, pellot olivat kauniin erisävyisissä  rusehtavan vivahteissa polveilevia, jossain  jopa vaalean punervia tai juuri ja juuri hennon vihreitä. Nyt nuo samat kumpuilevat pellot olivat saaneeet mitä voimakkaimmat eri sävyiset vihreät samettimatot, joita koristivat siellä täällä kirkkaan keltaiset voikukkien tai rentukoitten maalaamat kirjonnat. Linja-auto ajeli melko verkkaista vauhtia vanhaa Turuntietä. Meitä matkustajia oli vain kolme koko matkalla SalostaTurkuun. Oikein rentouttavaa ja nautittavaa matkantekoa.Minun onnekseni tuommoinenkin kannattamaton vuoro oli vielä olemassa, mutta kuinka kauan?

Kun sitten tulin Turkuun, ihan  hämmästyin.Tuntui kuin olisin katsellut Turkua jotenkin uusin ja entistä näkevimmin silmin. Minun kaupunkini näin ihmeellisen kaunis! Voiko olla vaikuttavampaa tapaa lähestyä kaupungin keskustaa kuin reitti hautausmaitten ohi pitkin Uudenmaantietä. Suuret ikivanhat lehmukset ja muut jättimäiset jalot lehtipuut. Heleät valtaisina ryöppyävät lehtimassat tunkevat voimallisina ulos kuolleen tuntuisista paksuista varsista. Kuin puut olisivat nuoria, kuin ne olisivat pakahtumaisillaan elämästä. Ne puskevat lehtiruusukkeita karheasta kaarnapinnasta mistä ikinä vain mahdollista.
Rakastan Uudenmaankatua, Kupittaan puistikkoa jaTuomiokirkon ympäristöä, koska kaartuvien suurten puitten ikiaikainen läsnäolo todistaa kaupungin pitkästä menneisyydestä. Ne ovat olleet täällä aina. Kautta vuosisatojen on tästä körötelty läpi Uudenmaantullin alas Aurajoen ylittävälle sillalle ja päästy tois puol jokkee.

Rakastan myös hyvin toisenlaista väylää Martinmäestä kohden Hirvensaloa. Vanhat värikkäät puutalot pihoineen, Tonttumäki  ja tienvarren valtaisina kukkivat koristeomenapuut, Korppolaismäen komea vehmaus, kukkivat pihat ja sireenipensaat, morsiusangervot ja tulppaanien hehku. Entä sitten koko Aurajoen ranta kaukaa Halisista aina satamaan saakka, yhtä pitkää kaunista jokirantaa hienoine rakennuksineen, laivoineen ja puistikkoineen. Ja edessä aukeneva meri kohden Airistoa ja suurta maailmaa.  Minun kaupunkini on niin kaunis. 

Asiani vie  minut TYKSin uusimpaan osaan Hämeentien varressa sijaitsevaan ns.T-sairaalaan.Tämä sairaalarakennus on minulle jäänyt toistaiseksi melko tuntemattomaksi, mikä lienee hyvä asia. Merkitseehän se tietysti sitä, etten itse eikä tuttavapiirinikään ole joutunut kokemaan sairauksia.Vain kerran aikaisemmin olen käynyt siellä ja silloin olin Äitini tukena, kun häneltä hoidettiin vähäisiä ihomuutoksia vain pari kuukautta ennen hänen kuolemaansa. Nyt minulla on hyvää aikaa ihastella tämän uuden sairaalamme valtaisan hienoa sisääntuloaulaa ja sen korkealle kohoavaa lasikattoa ja polveilevia parvekkeita viherkasveineen ja taideteoksineen ja istuinryhmineen.Tämmöiset nykyajan palatsit kuin tämä sairaalamme tai uusi kirjastomme, saavat myöskin tuntemaan ylpeyttä kotikaupungista ihan niinkuin Tuomiokirkko tai Linna tai Luostarinmäen käsityöläismuseo .

Vain yhden asian toivoisin voivani siirtää Salosta Turkuun. Se on Kauppatorin kahvikioskit. Ne ovat Salossa aivan vertaansa vailla niin herkkutarjonnaltaan kuin viihtyisyydeltään. Kyllähän meilläkin juuri ja juuri voi juoda kupillisen kahvia keskellä Kauppatoria kauniina päivänä, kun kääntää katseensa kohti kukkapöytiä, mutta samanlaisesta viihtyisyydestä kuin Salossa voi vain haaveilla.Entä sitten Salon torstaiset iltatorit! Ne jos mitkä ovat kadehdittavat, tunnelmaltaan kokemisen arvoiset. Miten ja milloin  me saisimme jotain vastaavaa torielämää tänne omaan kaupunkiimme.

Turusta pääsee ulos maailmalle          klikkaa isonnus