Saunassa yksin istuskelu on jotenkin henkinen kokemus monille suomalaisille. Muistan, että joskus kauan sitten minulla ja sisarellani oli tapana laulaa saunoessamme, kun kipakin löylyvaihe oli ohi ja aloimme peseytyä. Vietimme silloin todella pitkiä aikoja saunassa. Äidillä tuli vasta viimeisenä saunomaan. Hän yritti hillitä meidän hoilotustamme sanoen, että saunassa ollaan kuin kirkossa. Juupa juu, äitimuori, kirkossapa hyvinkin ja eikö me tässä juuri veisata!
Eilen saunoessani minut yllätti voimakas kaipuu menneeseen aikaan ja lapsuuden ja nuoruuden saunakokemuksiin. Jospa vielä voisin kokea raikkaassa ulkoilmassa saunaa lähestyessäni savun ja kunnollisen vanhanaikaisen saunan tuoksun. Ja sisälle päästyäni nenässä tuntuisi tuttu ja ainoa oikea Sunlight saippuan aromi. En haluaisi puristella paksuja kermaisia, pinkkinä tai kultaisena hohtavia ällöttäviä pesunesteitä, en valita niistä kymmenistä shampoopulloista salaperäisiä ihmeformuloita sisältävää, korjaavaa ja tuuheuttavaa mömmöä, joka mainoksen mukaan antaa minulle valtavat, kauas olkapäille hulmahtavat hiukset ikäänkuin olisin nuori villi hevonen. Ei, haluan pursottaa varoen kämmenelle pesuainetta, kuin 50-luvun pienestä vaatimattoman näköisestä pullosta lorahtavaa munashampoota. Semmoisen pesun jälkeen hiukseni olivat puhtauttaan narskuvat ja kiiltävät lauantai-iltana. Oli mukava tunne lähteä tanssimaan Havuharjulle.
Miten ihmeessä me nykyään tarvitsemme tuhansia erilaisia tuotteita pystyäksemme hoitamaan puhtauttamme ja vaalimaan kauneuttamme. Kun sisareni perusti 1960-luvun alkupuolella kemikalikaupan, oli jo hallittava kohtalaisen paljon tietoa tuotteista ja osattava auttavasti englannin kieltä ymmärtääkeen tunnettujen kosmetiikkatuotemerkkien tekstit purkeissa ja pakkausselosteissa. Piti ymmärtää mitä Madamet Dorothy Gray, Elizabet Arden, Helena Rubinstein tai Ellen Betrix lupasivat tuotteittensa saavan aikaan. Ettei vain vahingossa käyttänyt "nourishing" voidetta kun piti olla "cleansing". Piti tietää, että night and day vaativat ihan eri purkit ja purtilot käyttöön. Myyjän oli myös opittava jo ovesta sisäänastuvasta asiakkaasta hetkessä päättelemään kannattiko alkaa monimutkainen ja vaikuttava Ellen Betrixin tuotteiden ihanuudesta kertova luento vai sittenkin tyytyä tarjoamaan kuivalle iholle avuksi tuttua Niveaa tai ehkä tehokasta Bellavitaa.
Kun olin pikkutyttö, sain joskus selattavakseni tätini tilaamia upeita Eeva-lehtiä. Niistä opin, että kaikki Miss Suomet ovat saaneet ihmeen kauniin ihonsa vain pesemällä Olva-saippualla. Kun taas kauniit ja iättömän näköiset englantilaiset Ladyt, (sen ja sen vaikeasti luettavan herttuan tai muun aatelisen herran vaimot), hoitivat samettisen hipiänsä puhdistuksen käyttämällä Pond`s Cold Creamia elämänsä jokaisena iltana.Vesipesu,eihän semmoista kukaan oikea lady käytä.Ei,hän pyyhkii vain huolellisesti päivän liat ja puuterit pois Cold Creamilla. Luulen, että Englannissa on monien sukupolvien äitejä ja tyttäriä, jotka ovat luottaneet tähän "kylmään rasvaan". Eikä tulos ole huono.Ainakin minun tuntemillani englantilaisnaisilla on todella heleä ja ruusuinen iho.Onko se sitten puhdistusvoiteen ansiota, vai olisiko syy jossain ihan muualla kuin voiteissa, ehkä perimässä, ehkä otollisessa ilmastossa?
Oma äitini oli vanhana ylpeä kauniista ja lähes rypyttömästä ihostaan. Vielä yli 90 vuotiaana vanhainkodissa ollessaan hän nautti, kun hoitajat ehtivät sivellä Bellavita voidetta hänen poskiinsa ja kehaisivat: kylläpä Elma sinulla on kaunis iho, ei juuri rypyn ryppyä. Onneksi heillä sentään oli aikaa edes joskus hoitaa vanhan ihmisen poskea ja samalla silittää myös sielua. Sillä kosketustahan ihminen kaipaa oli sitten ikää yksi tai sata vuotta.
Kiitos siloposkista kuului vuosikymmenten Bellavitavoitelulle, mikäli uskon äitiä. Mutta minä en oikein usko. Luulen, että yhtä hyvin hänen ihoaan hoiti reipas työnteko ulkotöissä, sekä tyytyväinen mieli ja kiintymys hänen lypsäessään rakasta Lumikkilehmäänsä pienen navetan huuruisessa ilmassa.
Nykymaailman kauneustuotteiden tarjonnan runsaus ja lupausten hillitön valheellisuus on kai aiheuttanut minulle pahan vastareaktion, niin että olen lähes villi-ihminen, kosmetiikan antikäyttäjä ja vanhojen saippuantuoksujen höpsö haikailija.
"Voihan Vitalis, Eläköön Nivea, Tervetuloa Marseilles-saippua ja vanha Biozell-munashampoo!" Tämmöinen haikailu on ilmiselvää mummonostalgiaa ,vaivoin hengissä pihiseviä haaveita ja uskomuksia ikuisesta kauneudesta, joka löytyisi vanhan hyvänajan kosmetiikkapurkeista. Aika entinen ei koskaan enää palaa....
Saunan jälkeen akvarelli
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti