Seikkailua voi nimittää useammallakin nimellä: päivunelmia, mielikuvitusta, haihattelua, haaveilua, todellisuuden pakoilua........
Jos tämmöistä seikkailua harjoittavalla ihmisellä on lahjakkuutta, pitkäjänteisyyttä ja kunnianhimoa, hän voi työstää retkensä vaikkapa romaaniksi tai näytelmän käsikirjoitukseksi. Toisentyyppisellä lahjakkuudella mielikuvitusmatkan ulostuloväylä saattaa olla maalaus tai muu konkretisoitunut kuva.
Joistakin ihmisistä ei helposti paljastu kanssaihmisille tämän tyyppisiä puolia. Voi olla että heitä ei haluta ymmärtää ja heitä saatetaan nimittää tylsiksi, mielikuvituksettomiksi tosikoiksi.Tai sitten he nauttivat poikkeuksellista arvostusta järkevyydestään ja hyvästä harkintakyvystään. Kukaan ei ole koskaan kuullut heidän puhuvan löysiä olettamuksia tai suoranaista hölynpölyä. Kaikki heidän olemuksessaan henkii kypsää realismia ja tosiasioitten huomioimista.
Sitten on ihmisiä, jotka tavallaan tuntuvat koko ajan leijuvan tämän tavallisen elämän reaaliteettien yläpuolella ja ilman järjen asettamia esteitä omissa haavemaailmoissaan. Minäkin tunnen muutamia semmoisia, joilla mielikuvitus tarjoilee yhä uusia, ennenkokemattomia mahdollisuuksia ja avaa uusia erilaisia väyliä, vaikka edelliset yritykset olisivat olleet kuinka epäonnistuneita. Ei muuta kuin ryhtyä taas toteuttamaan ulkopuolisten mielestä uusia, mahdottomia ja hassuja haaveita.Tälle ihmiselle useimpien toisten mielestä päättömät ideat näyttäytyvät mahdollisuuksina, joihin pitää vain heittäytyä. Kävi miten kävi, tuli mitä tuli.Ihmisten on tapana keksiä näillekin ihmisille nimityksiä: taivaanrannanmaalari, haihattelija, tyhjänpuhuja, helppoheikki ja hullu.
Suurin osa ihmisistä kai sijoittuu tässäkin asiassa noiden ääripäiden puoliväliin. Luulen itsekin olevani näitä välimaaston ihmisiä. Joskus kumminkin huomaan itsessäni piirteitä liiallisuuksiin vievistä poluista mielikuvamatkailussani. Minulla on aikoja, jolloin jokin aluksi hyvin pieni ja mitätön seikka saa aikaan lumipalloefektin oman mielikuvitukseni ruokkimana. Jos en osaa ajoissa pysäyttää mielikuvitukseni kasvattamien negatiivisten ajatusryppäiden ja kuvien monistumista ja värittymistä, voin pudota yllättävään masennukseen. Ilman todellista ulkoista muutosta olosuhteissani olenkin tänään onneton, näköalaton ja voimaton ihminen!Vielä toissapäivänä kaikki oli hyvin,voin hyvin, näin elämäni tyydyttävänä monine ilonaiheineen.Yksi päivä oman mielikuvitukseni tuottaman alaspäin syöksyvän negatiivisen mielleryöpyn kyydissä ja olen valmis suistumaan mustaan ja yksinäiseen tulevaisuuskuvaan.
Tämmöisen kierteen katkaisemiseen tarvitaan yleensä jonkun ymmärtäväisen ja realistisen lähimmäisen väliintulo. Seis, stop. Nyt vähän realismia kuvaan. Lopeta tuo mustamaalailu. Katso ympärillesi ja sano sitten onko syytä.Onneksi usein voin itsekin alkaa kuulla mielessäni vanhasta kokemuksestani nousevina noita järkeviä lauseita, joiden tarkoitus on palauttaa minut takaisin, pois mielikuvitusmaailmani pimeydestä .
Aurinko paistaa. Huomenna tuntuu toisenlaiselta, luultavasti, melko todennäköisesti.Tänään on tänään, mutta huomenna on uusi päivä ja uudet kuvat mielessäni, jos vain annan omille ajatuksilleni mahdollisuuden ja luvan ottaa käyttöön uuden valaistuksen ja uudet värisävyt.Huominen on parempi päivä.
Syvissä vesissä Vellamo, veden emäntä
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti