V...n Pohjanakka tavallaan niinku ärhentelee

Tartuin tähän virtuaalikynääni kiihtyneessä mielentilassa.Olen kuunnellut pari tuntia radion puheohjelmia. Asiasisältö, joka noista ohjelmista tuli tietoisuuteni, oli kyllä  kiinnostavaa ja hyödyllistä, eikä saanut minua ärsyyntymään. Se oli tapa, jolla nämä asiansa hyvin hallitsevat ihmiset puhuivat . Kas kun jokainen asia oli "tavallaan" hyvin tärkeä ja siitä oli "tavallaan" tärkeätä puhua juuri nyt. Mutta kun kaikki kuulemani oli "tavallaan" suodatettava ja "tavallaan" puhdistettava noista"tavallaan" turhista , mutta puhujan mielestä "tavallaan"välttämättömistä sanoista. Ehkä  ne hänen omasta mielestään "tavallaan" auttoivat minua hahmottamaan asiaa ja "tavallaan" siis olivat tarpeen, mutta tulos oli "tavallaan" ihan päinvastainen. Jouduin "tavallaan" tarpeettoman tunnekuohun valtaan, mikä sitten "tavallaan" esti minua kuulemasta muuta  kuin  -"tavallaan".

Jokunen päivä sitten kuuntelin, tai luulin kuuntelevani, nuorta naispuolista kulttuuri-ihmistä, jonka puhetta kuunnellessani taannuin niin, että aloin "piipata" jokaisen tavallaan-ilmaisun kohdalla. Ymmärrettävää, ettei hänen asiastaan jäänyt mitään mieleeni.Ymmärrän, että ilman etukäteiskonseptia vapaasti puhuessaan moni "tavallaan" tarvitsee tämmöistä katkon, hengityksen ja keskittymisen kohtaa, mutta kuulijalle tilanteesta tulee "tavallaan" tuskallinen. Ei ole kovin kauan siitä, kun "tavallaan" oli vielä harvinainen, mutta sen paikalla oli "tavallaan" "niinku". Eikä se ollut yhtään helpompaa kuunneltavaa, kun puhuja "niinku" sanoi "niinku" tosi tärkeitä asioita, mutta"niinku" antoi kuulijan "niinku" poimia sen asian "niinku" sieltä lauseesta.

No, totta puhuen on myös varttuneempia puhujia, jotka eivät "niinkuttele", eivätkä liioin tunne tarvetta sanoa "tavallaan".Sen sijaan puheeseen tulee pontevuutta ja rytmiä, kun mukaan hyppää "tuotanoin" aina tarpeellisiin ja usein ,"tuotanoin" yllättäviinkin kohtiin. Tunnen myös läheisesti miehen, joka innostuneesti kertoo suunnitelmistaan, kokemuksistaan, mutta sanoman villakoiran ydin jää minulta ymmärtämättä , koska puheessa vilisee "ja muuta". Ilkeänä ihmisenä keskeytän ja kysyn: mitä muuta? Hän tuijottaa hölmistyneenä minua hetken, jatkaa, kertoo, aloittaa lauseen, joka päättyy:"ja muuta". Yhä uudelleen ja uudelleen.Ymmärrä siinä sitten.

Nuorison puhetta on ollut tapana kauhistella jo vuosikaudet, kun joka kolmas sana jokaisessa informaatiopätkässä on se viehättävä naispuolisen genitaalin lempinimi v...u. Puhetta tulee v.... vauhdilla ja vivahteikkaasti ja v.... sopii mehevöittämään ja lisäämään asian kuin asian v.... tärkeyttä. 

Kaikkiin näihin kielen vivahteikkaisiin hienouksiin ja tehokeinoihin mallit löytynevät vieraista kielistä, lähinnä englannista . Ei olla mitenkään erilaisia ja omalaatuisia, enää. "Pitkässä juoksussa" ollaan kai kaikki yhtä ja samaa "niinku" kulttuurityyppiä v.... koko läntinen pallonpuolisko . Näin Kalevalanpäivän lähestyessä on mukava ajatella , miltä eepoksemme kuulostaisi , jos "niinku" Lönnrot olisi "tavallaan" liikkeellä nyt , kuuntelisi ,"eläisi tavallaan niinku kansan pulssilla" ja kertoisi sen "v....Pohjanakan" ja niinku "v....Väinämöisen" niinku kähinöistä "tavallaan" runomuodossa "ja muuta".Turhaan kai tässä "tavallaan"  ärhentelen, minäkin.Samaa sakkia ollaan, v.....

"ota ensin malka pois omasta silmästäsi"

Olenko Häijy Pohjanakka , 

 vaiko Marjatta, matalaneito ? Olen molemmat.