Ensimmäisen kerran hänet tuotiin mummulaan heinäkuun alussa. Voi ihme, vieläkin hyvin pikkuinen, mutta nyt jo täysin erilainen vauva: heleäihoinen pyöreä vauvannaama, joka oitis palkitsi leveällä hymyllä häntä ihailevan ihmisnaaman, olipa se tutumpi tai vieraampi. Hän oli nyt liittynyt täysin tähän ihmisten maailmaan ja varmisti rakkauden ja huolenpidon hymyllään ja katsekontaktillaan. "Oletpa sinä kaunis, miten osaatkin olla noin suloinen". Mutta kun talossamme putkiremontti oli vielä kesken, kauempaa yhtäkkiä ulvaiseva poran ääni sai hänet aivan suunniltaan. Herkälle kuuloaistille se oli sietämätön ääni.Olisimme halunneet säästää hänet siltä , mutta minkäs teet, nykyihmisen maailma voi olla monella lailla koetteleva tulokkaalle.
Nykytutkimuksen mukaan vauvat kuulevat jo paljon ennen syntymäänsä äidin vatsassa ollessaan. He kuulevat paitsi äidin sydänäänet, myös äitinsä puheen rytmin ja omaksuvat tavallaan jo asioita tulevasta äidinkielestään. Monet tulevat isätkin puhelevat lapselleen kumartuen aivan äidin vatsaan kiinni:"hei masuasukas, tässä on sinun isäsi, mitä kuuluu, voitko hyvin?"Ihan liikuttavaa, vaikka olisikin pelkkää romanttista höpsötystä.
Muistan naureskelleeni vanhimmalle sisarelleni hänen odottaessaan esikoistaan. Hän puheli vatsassa olevalle vauvalleen, ettei tämän yhtään ole syytä pelästyä, äiti tässä vain käynnistää pölynimurin, ei mitään syytä huolestua, noin, nyt siivotaan.Tämmöinen ääni taas on pesukoneen hurinaa ja tuo, no se oli puhelimen ääni, älä pelkää, kaikki on hyvin.
Kun sitten vuosia myöhemmin olin itse raskaana, minun oli tapana puhella ja kertoa tulokkaalle milloin kuuntelimme Bachia, milloin taas joululauluja tai pianomusiikkia. Olin varma, että odotus-ja imetysmusiikkini olikin tehnyt tehtävänsä, sillä jo pikkupoikaiässä Mikko osoitti suurta kiinnostusta musiikkiin!!!!!
Sen sijaan esimerkiksi sellofaanipaperin kovakourainen rutistaminen sai hänet aina pahasti säpsähtämään ja itkemään lähes hervottomasti. Ääni ei sinänsä ollut kova, mutta jotenkin hänestä todella säikäyttävä.
(Irtiriistäytyneen tulen rätinä ihmiskunnan alkutaipaleilla???)
Mitä kaikkea vauvamme ymmärtävät ja aistivat jo kauan ennen kuin pystyvät tuomaan omia ajatuksiaan kuultaviksi?
Muutamat viime kuukaudet ovat tehneet Irinasta runsaasti ja taitavasti itseään ilmaisemaan kykenevän pikkuihmisen. Tätä vaihetta edelsi pitkä aika, jolloin hän oli kuin maahanmuuttaja, joka kyllä ymmärtää täysin ympärillään puhuttavan kielen, mutta ei vielä pysty itse sitä tuottamaan. Nyt ollaan vaiheessa, jossa on hauska huomata, ettei "käännösapua" enää tarvita ,vaan suomen kielen hienoudet monenlaisine taivutusmuotoineen ovat jo lähes hahmottuneet. Hän pyrkii yllättävään tarkkuuteen ilmaisusaan, taivuttamaan oikein sanoja sekä huomioimaan erilaiset vivahteetkin:ei pelkästään punainen, vaan vaaleanpunainen, tummansininen, laita se tuonne, ota tuolta ... Mutta koska me voimme puhua useimmiten vain puhelimen kaiuttimen kautta hän mummulle asioita selittäessään sanoo:kato mummu, keppejä ja kato mummu, apina riehuu ,api kiusaa isiä! Mummu tietysti näkee kaiken henkensä silmin ja eläytyy olemaan läsnä .
Tv:ssä näin vain vähän yli kaksivuotiaat kaksoslapset, reippaan englantilaistytön ja pojan vanhempineen. Molemmat vanhemmat olivat syntymäkuuroja ja kommunikoivat vain viittomalla. Heidän suureksi ilokseen lapset olivat oppineet ymmärtämään vanhempien viittomat ihan samoin kuin puhutun kielen jo kahden vuoden ikään mennessä. Mutta koska lapset olivat kuulevia, he oppivat myös normaalin puheen kuulevien lasten päivähoidossa ollessaan. Näytti uskomattoman hauskalta kun he vilistävän nopein kädenliikkein puhuivat vanhempiensa kanssa, mutta samaan aikaan pulputtivat sanoja myös ääneen keskenään. Loistavaa kahden kielen hallintaa. Aivot ovat ällistyttävät ja lapsen oppimisen vauhti ja tehokkuus yllättävät .On ilo olla seuraamassa sitä .
Kielenopettajana aina toivoin, että olisipa mahdollista opettaa vierasta kieltä ilman oppikirjaa, ilman suomenkielen kautta "kääntämistä", oikeassa puhetilanteessa, leikkien, laulaen. ja vain ikäänkuin puhumisentarpeesta ja halusta lähtien. Siihen ei kahdesti viikossa tarjottu 45 minuuttinen kielen tunti riittänyt. Jotenkin useimmat silti oppivat ainakin ymmärtämään ja vähitellen myös itse kieltä tuottamaan . Lopputulos ylioppilaaksi mennessä ei ainakaan nykýään ole huono. kun populaarikulttuuri ja tietokoneen ja koko somemaailman omaehtoinen käyttö rikastuttavat ihmeen tehokkaasti koulun kielenopetusta. Nuoret suomalaiset osaavat hyvin ainakin englantia. Ruotsin ja muiden kielten tilanne ei ole samalla lailla parantunut, vaan jopa heikentynyt.
Mikä vieras kieli tulee olemaan aikanaan Irinan opiskelemista kielistä vahvin ja kiinnostavin, on nyt vaikea ennustaa. Maailma on vahvassa muutostilassa, kansat vaeltavat, eri kielten osaamisen tärkeys korostuu. Tarvitaan muitakin taitoja kuin vain englannin osaamista. En pysty esittämään selvänäkijää, mutta toivon, että hän on kiinnostunut ja nauttii kaikista uusista kielistä niinkuin nyt tuntuu nauttivan tästä äidinkielensä aukenemisesta .Kieli on kaiken ihmisenä elämisen edellytys, tavaton ilo ja rikkaus.
Lilleri Lalleri aidalta putosi....
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti