Kengät ovat tarpeellinen osa ihmisen vaatetusta, koska emme enää asu pelkästään paratiisissa. Vain hyvin poikkeusihmiset kulkevat avojaloin niissäkin maissa , joissa kylmyys ei pakota jalkineitten käyttöön. Jopa useat hyvin alkukantaisissa oloissa elävät ihmiset valmistavat käsillä olevista luonnonmateriaaleista sandaalityyppisiä, ainakin jalkapohjia suojaavia jalkineita. Monilla lienee mielikuva Jeesuksesta vaeltamassa yksinkertaisissa nilkkaan solmituilla nauhoilla kiinnitetyissä jalkineissa pitkin Pyhän Maan pölyisiä teitä ja vuoristopolkuja. Nykyäänkin voi kuulla tietyn tyyppisiä kesäjalkineita nimitettävän jeesussandaaleiksi.
Jalkineita on jos jonkinlaisia eri käyttötilanteisiin ja eri ihmisten tarpeisiin sopivia. Kaikissa maailman kulttuureissa on vuosisatojen aikana suunniteltu ja valmistettu hienoja ja tarkoituksen mukaisia jalkineita aina kulloisetkin resurssit ja käyttötilanteet huomioon ottaen. Mutta milloin ja missä mahtoi ensimmäisenä käydä niin, että kenkä muuttui palvelemaan ja ilmentämään ihan muita tarpeita kuin jalkaan sopiva ja sitä suojaava käyttöjalkine. Milloin joku (ehkä Kiinassa ???) sai ensimmäisen kerran idean, että jalkineella voi viestiä kanssakulkijoille käyttäjänsä taivaallisesta vallasta, suuresta rikkaudesta, yhteiskunnallisesta asemasta , sukupuolisesta viehättävyydestä jne?
Miksi juuri kengillä on yhä niin uskomattoman suuri rooli naisten vaatetuksessa? Maailman naisista lukuisa määrä kuuluu heihin, jotka tuntevat aimnaista houkutusta ostaa kenkiä paljon yli todellisen tarpeen. Ei riitä, että kaapista löytyvät sopivat jalkineet jokaiseen keliin ja jokaiseen eri tyyppiseen käyttötilanteeseen, tai että kengät ostettaisiin koska edellinen pari tuli loppuunkäytetyiksi. Tunnen monia, yllättävän monia naisia, muuten kovinkin fiksuja ja harkintakykyisiä, jotka kumminkin toistelevat naurettavaa mantraa: mun oli ihan pakko ostaa ne kengät, kun ne olivat niin ihanat. Ne oli pakko saada! Ja useimmiten nämä pakkojalkineet ovat monin verroin kalliimmat ja aika usein myös paljon vähemmälle käytölle jäävät hankinnat kuin naisen mikään muu vaateostos. Mikä tekee juuri kengästä pakkomielteen kaltaisen ja himoittavan tavaran, maksoi mitä maksoi.
Tämän ajan himoittavat kengät, jos uskon naistenlehtien juttuja ja mainoskuvia ovat todellisia luxusesineitä. Satuin taas saamaan kierrätettynä käsiini helmikuun Gloria-lehden, tuon itselleni nykyään näppylöitä ja närästystä aiheuttavan paksun ja kiiltelevän kalliin turhakkeen, jonka kuitenkin aina selaan huolellisesti läpi ristiriitaisten ja paheksuvien tunteitten myllertäessä mieltäni! Nyt luin artikkelin suomalaisesta "yllättäjästä", kenkäsuunnittelija Minna Parikasta. Hänelle on onnistunut se, mistä kokoomuspolitiikot näkevät märkiä unia: menestys kansainvälisen tason yrittäjänä..Viime vuoden liikevaihto noin 2 miljoonaa euroa. Hänen suunnittelemissaan ja Espanjassa valmistuttamissaan kengissä joka vuosi jo 12 000 naista kokee suurta onnea uudesta pupunkorvakenkäparistaan. Hänen söpöjä kenkiään himoitsevat niin tunnetut julkkiskaunottaret kuin nykyään myös jo muotitietoisuuteen ja kulutushysteriaan heränneet kiinattaretkin. Lehden mukaan kenkiä kopioidaan Kiinassa. Se on mitä varmin merkki onnistuneesta suunnittelusta ja tuottavasta businessideasta.
Parikan kenkien himoittavuus häviää toistaiseksi ainakin hinnassa maailman tämän hetken kenties himoituimmille kenkäfetisseille. Christian Louboutin on naisten kenkätaivaan kirkkain jumala. "Elämä on jatkuvaa etsimistä. Mistä löytäisin hyvin istuvat farkut, tyylikkään joka tilanteen T-paidan tai juuri oikean huulipunasävyn?Täydellisten mustien stilettikorkkareiden etsinnän voi lopettaa, kun vetäisee jalkoihinsa Louboutinin So Katet".(Gloria)
Mikä onni, että sain tämänkin tietää, ennenkuin on myöhäistä!
(Ja mikä onni, että Turun kaupungin kustantamana sain syksyllä erikoisvalmisteiset, ylileveät mustat kävelykengät, joissa on parantavat yksilölliset tukipohjalliset. Ne auttavat minua kävelemään turvallisemmin ja antavat askeliini kaivattua "ylväyttä" ja "keveyttä" kunhan kevät vakiintuu ja voin taas kävellä niissä.)
Lehtijuttu jatkuu: vaikka So Katen muotoilussa on jotain tuhmaa, kyseessä eivät kuitenkaan ole fetissikengät, sillä ohuen ohut korko on VAIN 12-SENTTINEN. Se sopii töihin, afterworkille, ja päiviin, joina muuten vain haluaa näyttää mielettömältä".
No siinä se kuultiin : töihin ja mielettömältä!
Hyvä rouva Ann Selin. Sanopa nyt näille kapinoiville ja mariseville joukoillesi, että kaikille jalkaan kulttikengät ja eikun punaiset pohjat vilkkumaan. Jaksetaan sitten mennä vielä afterworkillekin! Saadaan Suomi nousuun!(Miten käynee yhteiskuntasopimuksen?)
Kop kop, kevyesti ja "mielettömästi kop".
(No haloo, tämä oli ihan tyhmää ja lapsellista, ei naurata!)
So Katet ovat muuten suhteellisen halvat, vain 515 euroa. Samassa lehdessä eräällä toisella sivulla näen hivenen matalammat ja ehkä hiukan asiallisemman näköiset, beiget kiiltonahka-avokkaat, aika "sopivat työkengät".Voisin harkita niitä näin kevään inspiroimana (jos siis olisin vielä työssä!) Ne henkivät näet 60-luvun henkeä. Silloinhan sitä minäkin olin nuori ja juuri oppinut tuntemaan tämän uusien kenkien tuoman ihmeellisen tyydytyksen ja ryhtiä kohentavan vaikutuksen. Näiden suunnittelija on Louis Vuitton ja hinta - no, turhan kalliit ehkä minun nykybudjetilleni, 690 euroa. Mutta jospa jätän ostamatta kieltämättä noiden kenkien kanssa hyvin sopivan beigen käsilaukun, suomalaisen Marja Kurjen suunnitteleman tehonaisen kookkaan käsilaukun, hinta 640 euroa. En tunne itseäni enää tehonaiseksi.Ei siis uutta laukkua eikä uusia kenkiä ,vaikka uusi kevät on ovella. Ehkä voin vielä käyttää tätä Konttitorilta ostamaani pientä ruskeata laukkua, hinta 2 euroa. Se rimmaakin paljon paremmin noihin tukipohjalliskenkiini. Huh, säästän yhteensä 1205 euroa, kun en osta kumpaakaan kiusausta!
Mikä ihana ja järkevä kevät!
Valintani oli PALJAAT VARPAAT, kuten niin usein nykyään.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti