rauhallisen ihanan,
joss' on olo onnekas,
elo tyyni suojakas.
Sepä kotikulta on ,
koti, kallis, verraton,
eipä paikkaa olekaan,
kodin vertaa ollenkaan."
Laulun sanat kuulostavat kovin vanhanaikaisilta, mutta sanat semmoisenaan ovat kyllä edelleen tosia. Jokainen ihminen tarvitsee paikan, jota voi kutsua kodiksi. Koti antaa elämälle tarpeelliset raamit, suojan, turvapaikan. Ilman kotia useimmat elämään kuuluvat toiminnot häiriintyvät, käyvät lähes mahdottomiksi hoitaa ja suistavat elämän enemmän tai vähemmän raiteiltaan. Kumminkin on järkyttävä tosiasia, että maailman ihmisistä valtava määrä elää tälläkin hetkellä ilman kotia. Vain hyväosaiset voivat elää koko elämänsä nimittäen jotain paikkaa turvallisesti ja ilman huolia omaksi kodikseen, jossa elo on tyyntä ja suojakasta. Viimeisin vuosi on vyöryttänyt näitä kodittomia kolkuttelemaan turvaa ja kotia etsimään myös suomalaisesta yhteiskunnasta niinkuin muualta Euroopasta.
Toki meillä hyvinvointisuomessa on aina ollut omasta takaakin kodittomia ihmisiä. Missään vaiheessa emme ole nauttineet semmoisesta hyvinvoinnista, että ihan kaikilla ihmisillä yhteiskunnassamme olisi ollut paikka, jota sanoa kodiksi. Syyt ovat moninaisia. Elämä voi kovin helposti suistua siten raiteiltaan, että ihmisen omat kyvyt hankkia ja ylläpitää kunnollista kotia lakkaavat: alkoholismi,köyhyys,työttömyys, avioero, vakava sairastuminen, erilaiset henkiset ja sosiaaliset vaikeudet. Vuosi vuodelta oman kodin hankkimiseen tarvittava rahamäärä tuntuu myös nousevan, ainakin pääkaupunkiseudulla. Toisaalta monet haja-asutusalueella sijaitsevat ja nyt pahan työttömyyden vallitessa myyntiin pannut, mutta aikoinaan raskain ponnistuksin ja kalliisti hankitut kodit ovat menettäneet lähes täysin rahallisen myyntiarvonsa. Jos on vanhuuden tai työttömyyden tai jonkun muun syyn johdosta joutunut tilanteeseen, että on myytävä oma koti, voi joutua toteamaan, ettei kukaan halua ostaa sitä olipa hinta lähes mikä tahansa. Varmaan kauhea kokemus. Ei ole varaa ostaa ehkä minkäänlaista uutta kotia entisen myynnistä saaduilla, niukoilla rahoilla.
Tätä taustaa vasten koen jonkunlaista moraalista syyllisyyttä siitä, että käytän paljon aikaa ja energiaani selaillakseni aikakauslehtiä, joissa toinen toistaan ylellisemmiksi ja elitistisemmiksi suunniteltuja ja sisustettuja koteja esitellään.Näissä kodeissa on yleensä useita satoja neliöitä riippumatta perheen koosta. Ne ovat maan huippuarkkitehtien suunnittelemia ja usein myös ammattilaisten sisustamia yksityisiä paratiiseja. Miljoonakoteja. Kodeissa asuu menestyneitä ihmisiä, kasvaa onnellisia ja kauniita lapsia, jotka eivät tiedä mitään köyhyydestä, rahan riittämättömyydestä, liian kalliiksi tulevista harrastuksista. Koko miljöö ja sen asukkaat henkivät sivistystä, hyvää makua, rahan tuomaa turvallisuuden tunnetta. On viihtyisää, on runsaasti yhteistä vapaa-aikaa, josta koko perhe pystyy nauttimaan tässä alati puhtaassa, helpoksi ja tarkoituksenmukaiseksi sisustetussa ihannekodissaan. Ikkunain takana hymyilee suomalainen luonto parhainta suloaan, karun kaunis kivikkoranta kutsuu kokemaan rikkumatonta rauhaansa. Huolet ovat jossain muualla, täällä vallitsee harmonia ja onni. Koirat loikoilevat tuoleissaan ja odottavat ihania lenkkejä ja erikoisruokiaan rakastavan isäntäväkensä koti-idyllin elävinä todistajina.Kääntelen sivuja, uppoudun tutkimaan, mistä ja miten kaikki kauneus on hankittu. Olen tirkistelijä ja syyllistyn perisyntiin, ilmiselvään kateuteen.
Lukuisat energiset ja taitavat nuoret äidit kirjoittavat kotiin keskittyviä blogejaan, päivittävät jokaisen onnistuneen cup-caken ja hurmaavan kivi-ja ruohoasetelmansa kuviinsa. Milloinkaan heillä ei ole niin kiire, että koti olisi kuin räjähtäneen pommin jäljiltä. Aurinko paistaa seinänkorkuisista kirkkaista ikkunoista, eikä kattila ole jättänyt jälkiä induktio-ja kaasulieden yhdistelmän pintoihin. String-hyllyssä ovat taiteellisessa konstruktiossa niin anopilta saatu vanha kahvipurkki, viimeisimmät japanilaistyyliset, karkean pelkistetyt aamiaismurokulhot kuin koristeelliset öljypullotkin. Kamera on tässä elämäntavassa koko ajan valmiudessa tallentamaan "meidän perheen laatu-arkea" ja ikuistamaan uusimmat nettihankinnat sijoitettuna vanhaan ja perittyyn ja käymään näin "hedelmällistä ja yllättävää vuoropuhelua".
On myös toisenlaisia sisustuslehtiä. Nekin ärsyttävät minun liian kireälle vedettyä nutturapäätäni. Pinkiksi, taivaasiniseksi, keväänvihreäksi tai kokovalkoiseseksi somistettuja satukoteja tarjoava lehti on täynnään mitä erilaisimpia koristeviritelmiä. joita estottomasti luovat ja lapsenomaiset kotileikkijät ovat keksineet rakennella somistaman sitä onnellista kotia, jota näissä lavasteissa on määrä leikkiä. Ei ole juuri ainuttakaan koristamatonta kohtaa. Mikään idea ei ole väärä, vaikka tavara tosikon lukijan mielestä näyttäisi kuinka väärään ympäristöön oudon luonnonmullistuksen seurauksena joutuneelta. Kaikki yllätyksellinen ja odottamaton tavarapaljous, värien makea ilottelu on vain osoitusta rakkaudestaja kyvystä luoda oma, persoonallinen koti. Sen kaunistaminen juuri meidän näköiseksi, on elämäntapa ja rakkain harrastus.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia, muista se ennenkuin tuomitset!
Pikapuoliin käynnistyy taas, ties monennenko kerran TV:n suosittu ohjelma, josa etsitään Suomen kauneinta kotia. Melko varmasti löydän itsenikin taas istumasta omassa kulahtaneessa, mutta voi, vieläkin mukavassa kirpputorisohvassani huutelemassa omia tarpeettoman ilkeitä, raskauttavia tuomioitani kanssaihmisteni mauttomista ratkaisuista. Voi olla, että muutaman kerran tosin huokaisen myös ihan aidosta kateuden tunteestakin. En kumminkaan halua myöntää kadehtivani. Joka tapauksessa tämä kotiasia ei jätä minua kylmäksi.
Onneksi turvapaikanhakijat tai Helsingin ja Turun asunnottomat tuskin sattuvat seurailemaan näitä asumiseen liittyviä viihdepaketteja. Se ei tuntuisi mukavalta.Elämäntapakuilu siinä välissä on lavea. Outoja ajatuksia ja monenlaisia kysymyksiä herätti tori.fi :ssä näkemäni myynti-ilmoitus viime viikolta. Turun lähiössä, jossa tiedän olevan runsaasti suhteellisen edullisia ja pienehköjä asumisoikeusasuntoja, mutta toisaalta myöskin mahtavia omakotitaloja alueen toisella laidalla, sijaitsee jossain päin myös tämä myyntikuvien koti: myyntiin olivat joutuneet sohvakalusto: 4+3+1+1, kaksi pyöreätä "pienehköä" lamppupöytää, sekä suurikokoinen sohvapöytä, hinta yhteensä 4000 euroa. Mutta millaiset sohvat, millaiset pöydät. Ne olivat aivan suunnattoman suuria kooltaan ja tyyliltään loistokkaita. Mahtavin, kiemuraisin kultaleikkauksin koristettuja turkoosinvärisiä valtaistuimia, suoraan itämaisen sheikin palatsista, tuhannen ja yhden yön sadusta. Huoneen verhorakennelmat, kristallit, drapeeratut pöytäliinat, matot, uskomattomat jättikukkien muotoiset siniset sohvatyynyt ja paksut upottavan maton turkoosit pyörteet hämmensivät minua enemmän kuin kaikki tähän asti näkemäni skandinaavinen tyylikkyys noissa aluksi arvostelemissani eliittilehdissä. Täällä ei ole taatusti koskaan haaveiltu Hayn pöydästä, ei String-hyllystä tai Poulsenin lampusta. Ei ole nähty vilahdustakaan Marimekosta, Alvar Aallosta tai Eero Aarniosta. Koti Turun Haritussa, ei Arabiemiraatissa tai Dubaissa.
Mutta miksi tämä haaremin kalustus oli nyt pantu myyntiin tori.fi-sivustolle? Oliko perheen sisustaja saanut uusia ideoita? Oliko tapahtunut jotain muutoksia perhetilanteessa? Voiko tällaisen sisustuksen laatija ja niissä elelevä myöskin kokea kevään herättämän muutoshalun: jotain aivan ei väriä ja virkistävää? Miksi, miksi? Voi minua uteliasta tirkistelijää ja erilaisten elämäntapojen tylyä arvostelijaa. Sata kysymystä, joihin en saa vastausta. Varmaan hyvä niin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti