Vallan kahvassa

Pääsiäislauantaina aikaisin aamulla kuuntelin arkkipiispa Kari Mäkisen ja haastattelijan välistä sympaattista keskustelua Mäkisen valitsemien valokuvien äärellä.( Kuusi valokuvaa kertovat) Ohjelma oli nyt paljon antoisampi kuin usein aikaisemmin. Se johtui varmaan arkkipiispan rauhallisesta puhetavasta, jossa eivät toistuneet tyhjät ja muodikkaat sanonnat, eikä koko ajan hoettu "tosi " sitä ja "tosi" tätä, niinkuin nykyään "tosi" monen julkisuudessa kuultavan puhujan on tapana korostaa havaintojaan ja mielipiteitään. Ei myöskään tarvinnut ärsyyntyä vääristä painotuksista tai muista nykypuhetyöläisiä liikaa piinaavista tavoista. Kuunteluani ei tällä kertaa rasittanut ylenmääräinen kikatus kuvien tuomista "hauskoista muistoista", kuten muutamien aiemmin kuvistaan kertoneitten jutusteluissa. Arkkipiispan nauttima arvostus silmissäni ( ja korvissani) nousi entisestään. Hieno mies, hieno, syvällinen puheohjelma, pääsiäiseen oikein hyvin sopiva.

Eräs sana toistui kumminkin piispan puheissa usempaan kertaan ja sai minut tarkemmin ajattelemaan. Sana oli VALTA. En ole ennen ajatellut kuinka suuri, suorastaan VALTAVA sana se on. Mitä oikein tarkoitetaan sanalla valta? On olemassa kovin monenlaista valtaa: arvovalta, esivalta, ilkivalta, mielivalta, pakkovalta, puhevalta, äänivalta, vaikutusvalta, yksinvalta jne.

Elämme Suomessa, joka on tasavalta. Meillä on hallitus, jonka odotamme tekevän viisaita ratkaisuja, Sellaisia, että ne ovat syntyneet syvää harkintavaltaa käyttäen. Suomessa emme ole tottuneet valtion pakkovaltaan. Emme elä hirmuvallassa. Kansallamme on laaja puhevalta. Sananvalta on suomalaisille tärkeä arvo. Viimeaikojen yhteiskunnallinen kehitys on oudosti vienyt sellaiseen suuntaan, että kaikkien tasapuolinen sananvalta ei pian olekaan ehkä itsestäänselvyys. Virkavalta ja esivalta joutuvat pohtimaan onko parempi rajoittaa joidenkin kansalaisten sananvaltaa, joka on kääntynyt vihapuheeksi monia hiukankin erilaista näkemystä edustavia tai eri uskontoon kuuluvia tai erinäköisiä ja muualta maahamme tulleita ihmisiä kohtaan. Onko meillä tosiaan liian suuri puhevalta, niin, että puheemme ja somekirjoittelumme saa täyttää törkeä ilkivalta, yllytys sortovaltaan, väkivaltaan vähemmistöjä kohtaan. Meillä on kansanryhmiä, jotka ylpeilevät itsevaltaisella käytöksellään, jotka eivät enää tottele esivaltaa, pilkkaavat virkavaltaa ja ovat kuin juopuneita omasta vallastaan ja ylpeilevät valtavirrasta poikkeavista arvoistaan. Tarvitaan johtajien jämäkkää arvovallan ja vaikutusvallan palautusta. Muutamia esimerkkejä tästä onneksi on jo kuultu.

Vuosia sitten Sauli Niinistöä kyseltiin ryhtymään ehdokkaaksi uutta presidenttiä valittaessa, mutta se ei vielä silloin ollut hänen omien suunnitelmiensa mukaista. Hän toppuutteli  ehdotusta sanoen olevansa sopimaton "puolivallaton leskimies......jne". Vallaton sanalla ei ole oikeastaan mitään tekemistä vallan puuttumisella, vaan sanalla on toisenlainen, positiivinen väritys, leikkisä ja kepeän humoristinen kuvailu ihmisestä tai asiasta, joka ei ole liiaksi tosikkomainen ja tärkeilevä. Lapsi on vallaton, kun hän leikkii iloisesti ja huolta vailla, ehkä vain hiukan vanhempen ohjeita venyttäen. Romaanissa kauniin tytön hiukset ovat vallattomat, kun ne karkaavat omille ihastuttaville teilleen tiukasta kontrollista. 

Kaikki ovat lukeneet tai tavanneet ihmisiä, joiden pyrkimyksiä näyttää leimaavan kyltymätön vallanhimo. On työpaikkoja, joissa käydään rasittavaa valtataistelua. Ikävänsävyinen ja loukkaava on naapurin suusta kuultu määritys perheestä, jossa vallitsee Akkavalta!! Entisinä aikoina oli tapana nimittää vauraita tai sivistyneitä ihmisiä vallasväeksi. Moni ihminen haluaa olla hinnalla millä tahansa aivan erityisen persoonallinen, poiketa valtavirrasta sekä mielipiteissään että ulkonäössään. Aina on myös ollut yksilöitä, joilla on elämässä yksi ainoa tavoite:valta ylitse muiden. Ei ole vaikea nimetä heitä nykypäivän politiikastakaan, ollaanpa sitten täällä omassa tasavallassamme tai suurvalloissa. Amerikassa taistoa käydään parhaillaan kiivaasti, ja tukena tässä raatelevassa taistossa on rahavalta. Läheisin suurvaltamme näyttää haluavan marssia valittamatta ydinasevallan ja pullistelevan pienen yksinvaltiaan suomassa illuusiossa, eikä halua kuulla ulkovaltojen ilkeitä puheenvuoroja yksinvallasta.

Valta, himoittu, pelätty, arvostettu. Missä se mahtaa majailla, mistä se saa loputtoman tenhonsa ja alati uudistuvan voimansa?Jeesuksesta sanotaan tutussa virressä: Nöyryys ja hiljaisuus, on valtasi salaisuus.Voimalla väkivallalla, et tahdo hallita. Monet kiihkeästi valtaa haluavat poliittiset johtajat korostavat kyllä olevansa uskovia, mutta en ole huomannut heidän yrittävän mitenkään turhan kiihkeästi pyrkivän nöyryyteen ja hiljaisuuteen, vallan salaisuuteen. Miksikähän ei?

Juonittelua ja vallantavoittelua kautta historian