Naisten ketju

Tänään on äitini syntymäpäivä .102 vuotta sitten pikkuisessa Kulmalan torpassa syntyi tyttövauva, joka sai nimen Elma Dagmar. Hänen äitinsä oli nimeltään Hilma ja oli monen muun kaltaisensa torpantytön tapaan tullut raskaaksi ilman, että oli aviossa lapsensa isän kanssa. En tiedä, mitkä olivat ne syyt, etteivät olleet avioituneet, sillä rakkaudesta kumminkin oli mitä ilmeisimmin kysymys. Äidinäitini palasi synnytyksen jälkeen  työhönsä ompelijattareksi eri puolille lähipitäjiin ja pieni Elma-tyttö jäi isovanhempiensa ja naimattomien tätiensä kasvatettavaksi tuohon todella pieneen torppaan, jossa oli vain tupa ja  kamari.

Aikanaan sitten synnyin minä, Elman keskimmäinen tytär, keskelle sodan vuosia.Isä oli sodassa, äiti hoiti  iäkkäitten  appivanhempiensa kanssa pientä tilaa ja lapsia ja paria lehmää. Työtä riitti, eikä minun syntymäni varmaankaan ollut suuren juhlan paikka, vaan yksi lisäponnistus  arjen pyörityksessä. Sain nimekseni Marja-Liisa. Nimeä ehdotti kuulemma eräs Helsingistä maalle sodan takia paennut maisterisrouva. Kiitos, tykkään nimestäni.

Nyt elän jännittäviä odotuksen viikkoja, koska jo piankin  minulla on toiveena saada ensimmäinen lapsenlapseni. Tytön on määrä syntyä maaliskuun loppupuolella. Tämä tyttö ei synny torppaan, mutta ei suinkaan hänelläkään ole kultalusikka suussaan syntymälahjana . Taloushuolet painavat myös nykyään nuoria isiä ja äitejä. Minkä nimen uusi tulokas saa, on vielä salaisuus. Vanhemmilla lienee jo melko varma päätös, mutta haluavat pitää sen omana salaisuutenaan. Varmaankin nimi tulee olemaan tälle ajalle sopiva ja tyypillinen, aivan samoin kuin aikoinaan Hilma tai Elma. Puhumattakaan omasta nimestäni . Me 40-luvun tyttöset olemme sankoin joukoin Marja-Leenoja, tai -Liisoja, Anna-Maijoja tai Riitta-Liisoja tai Marja-Riittoja tai Kaisa-Leenoja, joka suuntaan , ristiin rastiin samoja tuttuja nimiä yhdistettyinä . Kerran minulla oli kutsut, ja kaikilla vierailla oli tämmöinen nimiyhdistelmä. Aika hauskaa.

Kun opettajana sain joka syksy opetettavakseni uusia oppilaita, oli mukavaa seurata muotinimien vaihtumista aina aika-ajoin. Jossain vaiheessa Minnat ja Jonnat,Tiinat ja Jaanat vaihtuivatkin Idaksi ja Olgaksi , Sofiaksi ja Ainaksi tai  Hilmaksi. Kaikki minun äitini tätien nimiä ja yhtenä vuonna kaikki samassa oppilasryhmässäni. Nimien uudelleen muotiintulosykli on noin sata vuotta. Nyt isäni nimi Eino ja äitini nimi Elma ovat tavallisia kastettujen pienokaisten nimiä. Minusta ne ovat kuulostaneet KAMMOTTAVAN vanhanaikaisilta. Nyt olen siis itse vanhanaikainen!

Saapa tuleva pienokaisemme minkä nimen hänen vanhempansa valinnevatkin tiedän, että hänestä tulee minulle rakas ja mieluisa. Toivon, että hän saa nimen, jonka kokee olevan juuri  oikea ja hänelle sopiva. Toivon, että hän rakastaisi nimeään, kuten minä olen rakastanut omaani. Mukavaa nimessäni on ollut se, että lähimmälle perheelleni olen aina Liisa, muita varten on Marja-Liisa. Lempinimiä ja keinotekoisia lyhennyksiä ei ole ollut tarvis keksiä. Ja nykyään vitsailen , että tottakai minulla pitää olla sekä Marja että Liisa, koska olen paisunut kahden nimen levyiseksi . Minussa on ainesta  sekä Marjaksi, että Liisaksi.
Onnea syntymäpäiväsi johdosta, rakas äitini Elma, siellä jossakin.

"Oma pieni poikani "   piirros tietokoneen hiirellä vuodelta 2012