Minä pidän kalaruuista. Silti syön aivan liian harvoin kalaa. Syitä on monia. Ensinnäkin tuoreen kalan saannin vaikeus ja sen kallis hinta. Kala pilaantuu kovin herkästi, joten pyynnin ja ruuaksi valmistamisen välinen aika tahtoo kohdallani joskus venähtaa liian pitkäksi, koska käyn kaupassa usein vain kerran viikossa. Halvinta tuoretta kalaa on joko kirjolohi tai ns.norjanlohi. Olen hivenen kyllästynyt molempiin.
Silakkaa pidetään hyvänä ja suositeltavana ruokakalana. Tykkäänkin silakasta monessa muodossa, mutta toisaalta silakka kyllä palauttaa mieleeni myös monia vähemmän hohdokkaita ruokamuistoja elämäni varrelta. Lapsena Somerolla silakkaan tutustuin tuoreena, jättimäisenä lemuavana ja minua iljettävänä pakettina, jonka kimppuun minun oli määrä iskeä tassuni perkaushommiin. En voinut sietää silakan perkausta . En pitänyt tuoksusta, en pitänyt veristen ruotojen ja sisäelinten möhnäisestä liukkaudesta sormissani. Ja kaikkein hirveintä oli, että joskus paketissa piileksi silakoitten seassa myös muita pieniä mereneläviä, siiroja, pienen ravun tai hämähäkin näköisiä ötököitä. Tunsin sairaalloista inhoa, halua oksentaa. Muistan erityisen selvästi erään tämmöisen perkaussession, jolloin itkin ja perkasin isän kiukun säestämänä . Kaloja oli ainakin kaksi kiloa! Olin ehkä 12 vuotias. Päätin vihata silakoita ( ja myös "sadistisia" vanhempiani) koko elämäni loppuun asti. Yleensä kiukkuni kuitenkin haalistui ruokapöydässä, kun äiti oli paistanut silakat ihanan rapsakoiksi. Ne eivät enää muistuttaneet niitä iljetyksiä, joita perkasin. Seuraavana päivänä kylmään etkkaliemeen säilöttyinä ne olivat, jos mahdollista, vieläkin parempia.
Joskus meillä syötiin myös savustettuja silakoita. Mutta siihen aikaan niitä nimitettiin kultakaloiksi. Ne olivat tuoreina tosi herkullisia, varsinkin jos äiti oli viitsinyt puhdistaa ne valmiiksi fileiksi, ettei tarvinnut sotata sormiaan. Näihin herkkuihin sain yliannostuksen, kun eräänä kesänä aikuisena naisena osallistuin silloisen miesystäväni kalabisneksiin . Osakseni tuli sinä kesänä satojen silakkakilojen "tikuttaminen" niskastaan roikkumaan savustuskeppeihin. Työ oli puuduttavaa, kun piti seistä kumisaappaat jalassa hämärässä, viileähkössä varastohuoneessa ja ripustaa nopeasti yhä uusia ja uusia puuriukuja täyteen silakoita niskastaan naulaan iskettyinä odottamaan savustusuuniin päätymistä.Kolmen tunnin jälkeen olin aina saanut tarpeekseni silakoista ja koko elämäntilanteesta, miehestäkin, - ainakin pariksi päiväksi.
Silakka oli varmaa "saalista" sinä kesänä, kun lukiolaisena toimin kesätyttönä Helsingin saaristossa eräässä aatelisperheessä. Saimme säännöllisesti kalaa naapurisaaren kalastajaperheeltä.Paronitar valmisti silakat useimmiten herkulliseksi tuoregraavatuksi alkuruuaksi, mikä oli minulle ennestään ihan tuntematon valmistustapa.Elävänä muistissani on episodi, joka päättyi onnellisesti, vaikka oli aluksi aika katastrofi. Naapurihuvilassa oli kesäapulaisena Pirjo.Yhtenä päivänä hän oli valmistelemassa perheelleen päivällistä portailla silakoita peraten .Kesken perkauksen hän kuuli puhelimen sisällä talossa soivan . Ja kas vain, palatessaan puhelimesta hän huomasi pesuvadin ja toisen astiansa typötyhjiksi. Poissa olivat niin peratut kuin perkaamattomat silakat. Lokeilla oli ollut erikoistarjouspäivä. Pirjo tuli itkien meille kertomaan, ettei tiedä mistä nyt keksii ruokaa pian kotiin tulevalle perheelle. Paronitar heltyi ja pelasti hänet pulasta luovuttamalla osan meidän kaloistammeVirtasten pöytään.
Nykyisin rakastan syödä valmiiksi muovirasioihin säilöttyjä silakoita.Varsinkin Pyhämaalaisen kalastajan chili- tai lime-purjosilakoilla voisin elää vaikka joulusta juhannukseen. Lisäksi vain perunaa ja tummaa leipää ja herkkuhetki on siinä. Nämä eivät ole ihan halpoja silakkaruokia, myönnettäköön, mutta kyllä hintansa väärtit. Tänäänkin olen syönyt monen monta filettä perunan, munan ja tuoresalaatin kyydissä.Ystävättäreni kysyy saanko välillä ilmaisia kalarasioita, kun jaksan niin usein mainostaa hänelle ja muillekin näitä herkkuja!!! Eipä ole vielä bonuksia kertynyt.
"Tästä nyt soppa syntyy!" tietokoneen hiirellä piirros vuodelta 2013
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti